torstai 22. elokuuta 2013

Kuuluuko? No kuuluu ihan hyvää joo

Heippatirallaa. Pakko vähän pikaisesti päivitellä asioita tänne, ettei pukkaa taas jumalatonta raamattua (ehehehe) parin viikon päästä. Että nii. Mulle kuuluu ihan hyvää kai, jäätävä kiire on ja kaikkea tapahtuu koko ajan ja liikaa ja huii ei meinaa pysyä itsekään perässä. Tähän blogimerkintään sisältyy nyt siis Jurassic Rock, välikuolemapäivät, keikkajuttuja ja futista ja koulun alkua.
Mä astelin siis koulutielle taas eilen. Musta tulee isona tradenomi. Ehkä. Kauheasti on siis tekemistä ja koulujuttuja ja ryyppäjäisiä ja duunia ja muutto ja RockFutis ja jumankeuta. Siis huhhuh. Hajookohan pää. No en tiedä, mutta ennen sitä, kuvia. Jälleen. Aina. Ja ikuisesti. Kakkapäiväkirjassa. Amen.
Ja sori hipsterifiltterit, helpompi kikkailla tuolla Lumijalla ku alkaa koneella vääntelee ja kääntelee. Ja no onhan noi nyt ihan perseestä, pyydän anteeksi.

Jurassic. Tossa mä istuin koko viikonlopun. Kuva perjantailta tai torstailta, kengät on vielä puhtaat!
Mystinen kanamies kävi aina välillä ilahduttamassa mua! Hieno paita oli sillä kans.

Persepolis perjantaina ehkä neljän aikaan iltapäivällä. Täyttä oli lauantaina. Jopa Mordorissa.

Lemin miehiä pari biisiä

Hirveästi lamppuja

Devin oli ihana!

Sunnuntai!

Vähän pönötettiin
Lauantaiyö ja ei lisättävää

Leirintänatsin lepohetki

Pitää kato levätä että jaksaa taas syödä!

Maanantai ja "tyhjentynyt" leirintäalue. Miten helevetissä ihmiset jättää noin paljon paskaa jälkeensä.

Maanantaipäivän ylläriprojekti. Muttaku piti päästä Tampereelle!

Tältä näyttää festarityöntekijän day 5...
Sellainen oli 5 päivän viikonloppuVisulahden Persepoliksessa! Ihan huippendeeli reissu jälleen kerran, festareilla ja selvinpäin. Isoin kiitos kuuluu kyllä aisaparilleni, parhaalle läski-Lotta-ystävälleni. Voin oikeesti tunnustaa, vedin naamaani kolme, KOLME, suklaalevyä noiden viiden päivän aikana. Naama kyllä siltä nyt näyttääkin.

Ja sitten Tampere. Ja violetti maailma. Ja kalja. Keskiviikkona unohdin Visulahden ja hautasin festarit pienellä humalalla ja taisin pyörähtää jopa Klubilla. Taas. Tämä kuva taitaa kyllä olla torstailta, kun meillä oli Paskan kanssa krapula sekä reenit ja hauskaa.  

Laser cat iltalenkillä
Nää on ne bänditreenit

Ja suora leikkaus keikkapäivään! Joka oli siis lauantai. Vettä satoi mutta kivaa oli. Meillä oli siis akkarikeikki Chilifesteillä, reivattiin Keskustorilla jes. Lavalla tällä kertaa. Ja hyvin meni ja ja ja. Keikkahan loppui puoli yhdeltätoista ja baari meni kiinni kahdeltatoista ja meillä oli 21 drinkkilippua tuhottavana siinä ajassa. Voitte vaan arvata loput. 

Mun keikka-asu hehee. Vaarin vanha sadetakki on paras. Vaikka vesi tuleekin läpi parista kohtaa.

Sunnuntain agenda. Jepjep. Maanantaina oli siis tentti. No, se ei ihan mennyt putkeen.

Kaks kilonen ahven!

Ilmeeni kun värjäsin tukkani taas punaiseksi. Saatanan Iina ku yllytti. Ja yhtään ei paista rappiokesä tuosta naamasta.

Näin me köllötellään täällä. Barski saa pari kertaa päivässä hirveitä hellyydenkipeyskohtauksia ja silloin se tulee vaikka naamalle kehräämään että saa vähän rapsutuksia. Hölömö.
Kävin tuhlaamassa monta rahaa moniin erinäisiin kauppoihin tiistaina. Mutta sitä en tiedä, että miks helevetissä oon ottanu peilikuvan henkkamaukan sovituskopissa, kun meikällä on ihan omat vaatteet tässä päällä. Omaa ajatuksen juoksuaan kyllä jaksaa aina ihmetellä.
<3
Kesän vikat bisset. Meinas itku tulla. Ähäkutti

Alle viikon päästä mä jätän nämä maisemat. Hui. Ikävä on jo nyt :( pitäsköhän alkaa pakkaamaan

Barneyn kanssa lenkillä tänään. Meinas tulla jännäkakka pöksyyn (myös Barneyllä ilmeestä päätellen) pari kertaa ku kaks ihan jäätävän kokosta varista liiteli meidän yläpuolella ja raakku uhkaavalla äänensävyllä. Kai ne suunnitteli mun Barskista illallista :(( mulkut
Tänään skippasin myös opiskelijabailut ja pelasin futista. Oho.

Jooo, siiinäpäpä tarinaa taas hetkeksi, nyt nukkumaille, että pääsee aamulla sängystä ylös ja kouluun ja pitkäksi päiväksi levykaupan kassalle.
Kyllä tämä tästä vielä rauhoittuu! Sitten lupaan kyllä kirjoittaakin välillä jotain. 

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Rappiokesä, kotiaresti ja viiden päivän kesäloma

Huhuh. Ihanaa olla rappiolla, ei huolet paina, ei rasitu polla. T. Eppu. Mutta kun rappio loppuu, huolet taas painaa ja polla rasittuu. T. Pena. Simple as that. Sain sen taas kokea. On ollut ihan parasta bestiä ja hauskaa kyllä tämä kesä voi vitsit! Nyt rauhoitun. Tässä vähän kuveja ja tarinoita hauskoilta viimeajoilta:

Toissa viikonloppuna oli paljon olutta. Ja paljon kivaa. Katusoitettiin koko lauantai yö ja liito-oravat tais tulla taas kylään. Hauskaa oli big time. Seuraavat kuvat ovat saman illan aamulta.
Kello ehkä 05 ja tuomiokirkon huudit.  Ja kuvan ottaneelle herrasmiehelle kohteliaat kiitokset. Ainakin Iinalta. 
Tuomiokirkon huudeilta päädyimme Rauhaniemen rantaan naku-uinnille kello ehkä 06 aamulla. Ehkä kesän paras aamu! Rakkautta. Toivottavasti kukaan muu ku Eve ei ollut kameran kanssa näkemässä meitsejä ::DD

Samana iltana edellisellä viikolla vessanpönttöön pudonnut Nokialaiseni haukkasi viimeiset hapet Hämeenkadusta. Kaveri siis elpyi vessanpöntöstä vielä, mutta Hämeenkadun kiveys oli viimeinen niitti. Ja omistajalla oli siitäkin syystä vähän morkkis seuraavana aamuna. Mutta siitä selvittiin. Maanantaina suuntasimme Paskan kanssa mökille viettämään laatuaikaa ja kiusaamaan tätiäni. Eräjormailtiin, kaivettiin matoja, kalastettiin, juotiin viintä, saunottiin ja syötiiin niin hyvää ruokaa. Saatiin kalaakin hehee. Kuvia ei ole, koska se Nokialainen tosiaan vähän maistoi sitä katua. Mökkireissulla mulle iski kouluressi ja dementia. Tiistaina olinkin jo kotona hikipäässä hoitamassa kaikkia hoitamattomia asioita ja sainkin kuin sainkin ne hoidettua. Hyvä mä. No. Sitten tuli keskiviikko. Olin töissä ja mua vitutti. Sitten pääsin töistä ja lampsin kauppaan ja ostin KAKS kaljaa. Ja no. Rest is history. Siitähän kehkeytyi vallan kivat kaksipäiväiset kaupunkifestarit. Torstai olikin oloista huolimatta oikein kiva päivä. Tunti heräämisen jälkeen istuttiin jo aamuterdellä korjaavilla, sitten käytiin Paskan kanssa kirpparikierroksella ja hain myös uuden puhelimen, jolla sekoilin heti ensimmäiseksi Twitterissä, niinku näin:

  1. Ja ostin sitte uuden puhelimen ku menin viemään edellistä huoltoon. Oli niin hyvännäköne myyjä.

  2. :):):) Eihän tää ollenkaan huonolta kuulosta :) /Selene

Että jesjes. Hyvä mä! Loppu-torstai menikin sitten seuraavissa tunnelmissa:
 (nyt on kuvia koska se uus puhelin...)

Kiitos Jeesus ruoasta, kokki haista vittu
Ja näin

Ja perjantai menikin sitten näin:

Oho... festarijalat ilman festareita. Tai no. 
krapulakissa

Sitten äiti soitti ja päätti että mä oon kotiarestissa. No sehän passas mulle oikein hyvin. Perjantaina saavuin siis Herwoodiin ja täällä mä olen vieläkin. Vietän viisipäiväistä kesälomaa ja lihon. Jes. Barneykin pääsi mummolaan (lihomaan). Loma on ollut kyllä poikaa, jos noin vammasesti saa sanoa. Huomenna se tosin päättyy ja pendoliino irtoaa laiturista kello 09.05 kohti Mikkeliä Pieksämäen kautta. Siellä asun taas viisi päivää Persepoliksessa leirintänatsina. Jesjesjes olen innoissani. 
Nyt vähän kuvia mun Herwoodin loma-albumista:

Tuli kokeiltua tällasia huuuumeita. Tosi hyvin nukutti kyllä ainakin mua. Leguaanejakaan ei hirveesti näkynyt.
Ja Barskiakin nukutti
Tuli mieleen Sauron tosta pökkelöstä. Vähemmän elokuvia mulle ehkä?
Äiti on paras
Ei väsytä ei väsytä ei
Koska kakkapylly
Äiti käski mun kiivetä tollasen pienen kiven päälle. No, äitin tyttö ku oon ni tartuin tuumasta toimeen!
Pitihän siellä nyt boustailla
Mä ainakin näen tässä naaman!
Jooga-cat
Psycho-cat
"Mitä vittua? Onks noi sun jalat", sanoi äiti ku istu mua vastapäätä tuossa pöydässä.
Jos joskus eksytte Hervantaan, tsekatkaa ravintola nimeltä Malabadi. Ruoka oli tositosi hyvää ja hyvännäköstä!
Toissapäivänä oli pizzapäivä. Toi valkosipulikuppi oli jälkkäriks. Meinasin saada sydärin kyllä. 

Joo. Kuvat tais olla siinä. Ja tarinatkin ehkäpä. En jaksa taas ylläripylläri runoilla enempää. Kiirettä pitää seuraavat kolme viikkoa niin että huh. On Jurassiccia, muuttohommia, kouluhommia, keikkahommia, tapahtumahommia, Rockfutishommia ja kaikenlaisia hommia mitä pitää hoitaa. Voipi olla että palailen tännekin vasta sitten kun aika siltä näyttää. Eli vapaalta.

Kaikesta sekoilun ja väsymyksen ja turvotuksen ja kaiken määrästä huolimatta meitsi on nyt aika onnellinen! Rakauta kaikile!