Syysloma - elämää Baarijärvellä ja muita kivoja tarinoita

Elämää Baarijärvellä: Televisio. Avaran Luonnon lisäksi tuutista pukkasi mm. Mulkunleikkaajien saari

Elämää Baarijärvellä: naapurin elukat väärällä pellolla

Kylmä ja pimeä Keski-Suomi

Yngven lapset

Sauna on paras

Ja viini

Ja kalja

Ja ruoka. 

Ja lettuaamupala

Ja Äänekosken kuuluisa Pub Markus. Tapasimme siellä mm. paikallisia pulsuja ja Robynin.

:)

Ja lisää ruokaa

http://www.youtube.com/watch?v=NxUGZB7NL2k

Ja huomenta Juoni, hyvin pyyhkii?

Ja lande

Ja lande

Ja Baarijärven nähtävyydet

Ja lisää viiniä

Ja parhaita sipsuja

Ja....

Ja ruoka.

Ja katto.

Ja paluu Manseen. Ja Kluballe.

Ja lauantai-illan viimeinen kuva. Mitä tästä voimme päätellä. Jotain paloi pohjaan.

Kerta kaikkiaan paras syysloma pitkään aikaan. Vaikka kivaa riittikin vain niin kauan ku sitä riitti.
Itku pitkästä ilosta jne. Hymy pyllyyn ja kohti uusia pettymyksiä :--)

Yves Rocher ei olekaan ihan paska kauppa ja Keski-Suomi on kylmä ja pimeä maa.
Minä sinne lähden nyt. Heippa!

Lotat musavisassa ja armopalkinto

Tsädääm. Yves Rocher Hämeenkadulla on ihan paska kauppa. Minä netistä vilkuilin, että putiikki suljetaan kello 19 ja tähtäsin kaupunkireissuni niin, että olen varttia vaille seitsemän Keskustorilla, jotta voin noutaa kyseisestä mestasta itselleni huulipunan, jonka perään olen jo pitkään haikaillut. Niinpä nii. Olen tasan varttia vaille Keskustorilla ja bussin ikkunasta katselen, kuinka Yves Rocherilta sammuu valot ja ovet menee kiinni. Mitä vittua? Tänksit ja pliitsit vaan. Onneksi on huominen.

Ravintola Artturin musavisa tuli vihdoin koettua. Ja kerrassaan hienoin tuloksin! Ylsimme Lotta-ystäväni kera ehkä kuuteen pisteeseen typerillä vastauksillamme, vaikka voitto häämötti silmissä. Mutta tuloksia kuunnellessamme yllätyimme suuresti. En ole eläessäni voittanut yhdessäkään arvonnassa yhtään mitään ala-asteen idiootin näköisen nallekarhun jälkeen, mutta NYT, perkele, Artturin musavisa ja joku nosti hatusta meidän joukkeemme yyberhienon nimen ja saimme arvontapalkintona pienet oluet. Piti kyllä hetki miettiä, että oliko se arvontapalkinto, vai armopalkinto. Ehkä molempia. Great succes.
Artturin isot oluet ovat myös petollisen isoja.

Tämä musavisalappu ei päätynyt tuomarille. Olisi voinut pian järkyttyä sarjakuvan loppuratkaisusta.

Kadonneet kolme pistettä?

Ja iso olut, joka muuttui pieneksi

Kerran olen lotossa voittanut.

Loisteliasta ja voitokasta maanantai-yätä kaikile! t. Pentti, joka joi juuri kahvia

Koira.. tttu mikä eläin!

Koska edellinen postaus koski lähinnä kissoja ja prinsessoja, tämä koskee koiria. Minä nimittäin koin juuri melkoisen seikkailun kauppareissullani. Kävelin kaupasta kohti kotia ja vedin röökiä kaksin käsin ja ajattelin öö en mitään. Sitten tapahtui seuraavaa. Keskellä tietä seisoi valkoinen eläin ja tuijotti. Se oli koira. Se oli irti. Se haukahti ja juoksi minua kohti hampaat irvessä nauraen. Omistajaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Ja minä aivan rakastuin perkele! Omistaja onneksi löytyi pienen säädön jälkeen. Huh huh. Mutta koirat!
Sitten kun minä oon iso tyttö, hommaan itselleni eläkepäivieni iloksi kaverin nimeltä Weisser schweizer schäferhund. Valkoinen paimenkoira. ...TTU MIKÄ ELÄIN!

Yngveä on niin hirveä ikävä, että en osaa edes sanoa kuinka ikävä. Hirveä ikävä. Siis Ynkkää, ei hirveä. Meidän perheessä on aina ollut koira ja nyt kun sitä ei ole, elämä tuntuu vähän tyhjältä. Onneksi on Googlen kuvahaku ja Lemmikkipalstat.netin foorumit ja naapureiden irtokoirat ja äitin parvekekyyläysmesta. Mutta jos joku asia on varma, se on varma, että minä otan koiran sitten kun olen iso. Eli omistan talon ja lääniä ja rikkaan miehen ja aikaa ja hevosen. Ja lottovoiton tietty.

Valkoisen paimenkoiran lisäksi päiväunissani pyörii myös karjalankarhukoira. Meillä oli sellainen silloin aikoinaan, kun minä en tajunnut maailman menosta vielä yhtään mitään. Oltiin melkein kaimoja. Seuraavassa kuvassa kyseinen Pepi ja äiti ehkä vuonna ysikyt.

Tai sitten. Kuinka hienoa olisikaan omistaa kissan kokoinen koira, joka kuitenkin näyttää ihan koiralta. Schipperke. Ehkä enemmänkin äitin päiväunien kohde, kuin minun, mutta... minikokoinen Yngve!

MÄÄ SEKOAN! Auttakaa.
Älkää. Ehkä olen vain hiljaa ja pesen pyykkiä ja siivoan. Istun kuistilla tuijotan.

Viisipäiväinen viikonloppu - prinsessahetkiä ja ei-prinsessa-hetkiä

Syysloma löysi hetkensä juuri oikeaan aikaan. Minä aloitin sen tosin perjantain sijaan jo keskiviikkona. Lyydä saisin itseäni. Vaan enpä sitä tee, mustelmia on jo ihan tarpeeksi. Niitä voisin luovuttaa uuteen kotiin.

Huikea viisipäiväinen viikonloppuni sisälsi mm:

- päätöntä rahankulutusta (mun päästä on enää pieni tsiipale jäljellä)

- stressiä ja vitutusta

- luokkakaverini synttärit, eli lastenkutsut, eli prinsessabileet "aikuisille", jotka oli isolla hoolla Hyvät!

- naurua

- noloja tilanteita

- totaalisen tuuban ja muistinmenetyksen, sekä painovoiman katoamisen ja sitä seuraavan...

- ...ennennäkemättömän hirveän kolmipäiväisen (kolmipäisen) krapulan (hirviön)

- mustelmia, joiden syntyperästä ei ole tietoa

- rakkoja varpaissa

- masennusta

- eläinlääkärissä vierailua

- surullisia juttuja

- kissan hoivaamista

- kirpparilöytöjä

- paskoja leffoja ja ylensyöntiä

- äitiä

- skedejuttuja

- 11 tuntisen työpäivän/-illan Queenin tahtiin ja kipeät jalat

- aamujoogaa

- rakkautta

Ja muuta kivaa! Kaikkea kanssa ja ohhoh ja huhhuh, johan on markkinat. Onneksi on syyslömä. 

Mun piti kirjoitella blogimerkintää jo tiistaina, ennen viisipäiväisen viikonloppuni alkua, ja kirjoitinkin oikein kuvien ja strösseleiden kera, mutta bloggeri sanoi jyrkästi "ei." Ja sekös vititti. Mutta pistänpä tähän myös kuvia tiistailta, niin kaikille tulee parempi mieli ja maailmassa rauha. Peace. 

Tiistai. Minä shoppailin. Kiitos UFF elviksistä, meikällä on nyt kaksoset!

Tiistai. Minä shoppailin. Kiitos Lidl, minulla oli kutoset!

 

Lastenkemuissa pelattiin juomapeliä asiaankuuluvilla korteilla.

Sain huora-kortin!

Ja astuin pikkuvarpaallani ehkä Lihavaan Leidiin.. tää oli se prinsessahetki. Mutta sitten pari fisua ja muutuin sammakoksi.

Perjantai. ja operaatio "Ruoja eläinlääkäriin".

Ruoja ei halua mennä lääkäriin.

Ruoja ei halua mennä lääkäriin part. 2 (tsekatkaa kynnet)

Herwoodin hoodit ja ihana syksy

Ruoja ei halua mennä lääkäriin part. 3

Me haluttiin mennä eläinlääkäriin ja väläyttää pienet tekohymyt

Minä halusin iskeä pikkuveljen aurinkolasit päähän ulos lähtiessä! Muna ja kana.

Ruoja meni lääkäriin ja tässä sillä on ei-prinsessa-hetki

Tässä juodaan maitoa pöydän ääressä, niinku ihmisetkin juo! Tuhkakupista.

Tässä nukutaan

Ja tässä viisipäiväisen viikonlopun läpi röytänyt yltiöväsynyt Pena ja ei-prinsessa-hetki

Ruoja on maailman paras ja urhein ja vittupäisin ja kaunein kissa. Minäkin oon. Eiku.

Menetin eilen neitsyyteni tilaustarjoilijana, ja voin kertoa että huh. Vaikka ihanat kirppislöytö-nahkapoponi olivatkin äärimmäisen mukavat ja palvelivat urhoollisesti, yhdentoista tunnin seisomisen ja juoksemisen jälkeen varpaani sanoivat poks. Ja minä sanoin "aijaijai". Let it rain over meee. Mutta tulipahan tarjoiltua. Valkoinen kauluspaitani ei myöskään ole enää valkoinen. Aina on myös yhtä hienoa tuoksua lauantai-illan jälkeen vanhalta juopolta, vaikka promilleja olisi ollut veressä nolla. Sama olla!

Tämä päivä on pitänyt sisällään sunnuntaimasennusta. Liian pitkät yöunet, väsymys, kipeät jalkapohjat, Ruojan kehräys, aurinkotervehdys ja pyllistys Hervannalle, viikon vanha leipä, toissapäiväinen tonnikalasalaatti, pankkitilin-saldo-itku-potku, inhottava syyssade, ja plaa plaa, tästä on Penan sunnuntai tehty. Ja perkele minun tupakka-kauppa-reissuni! Ostin kaupasta kaikkea muuta kuin tupakkaa. Kärvistelen aamuun, koska olen laiska. Ihan kuin jaksaisin aamullakaan kauppaan ruhoani raahata. 

Nyt voisin nukkua vaikka seepran.

Joogaa kaikille, 

Pena