Maanantai - eli tänään

Mun päivä alkoi sillä, että makasin puoliunessa painajaisessa äitin sängyssä aivan hiestä märkänä ja äiti herätti.  Se oli repinyt kaikki petivaatteet sängystä pois, aikeinaan tietysti laittaa puhtaat tilalle. Huomaskohan se, että meikä veteli sikeitä siinä. Huomas se, ja vei multa peiton. PEITON! Oli väärä jalka se, millä nousin ylös.
Tavallisen suihku, aamupala, kahvi ja  rööki -rutiinin sijaan ohitin kolmasosan litaniasta ja siirryin saman tien siihen parhaaseen, eli röökiin, koska vitutti. Vierailin toki ensin vessassa harjailemassa hampaitani ja huomasin ilokseni pesukoneen jyskyttävän, joten tiesin joutuvani kulkemaan koko päivän pitkin Herwoodia rasvafledalla ja hiki-iholla, vitun pesukone vei mun suihkuvuoron. Vittu sitä vitutuksen vituttavaa määrää. Mutta onneksi rasvafledahiki-iho-outlookki ei eroa massasta Hervannassa.
Aamukiukku on ehkä pahin kiukku. Pena on silloin arvaamaton.
Heitin veljeäni puhelimella. Syystä että? Veli ärsytti. Se heitti mua tyynyllä. TYYNYLLÄ.
Anger Managementtia mulle heti aamusta kiitos!? Kahvia ja leivoksia ja sydämiä sänkyyn, niin päiväsi on pelastettu ja todennäköisesti et tule saamaan osumaa puhelimesta!

Siitähän tuli sitten paha mieli. Tavaroilla heitteleminen on typerää ja riitely on hirvitys. Anteeksi. Kuitti.

Muutaman kahvikupillisen ja aamuröökin jälkeen olo kummasti helpotti. Lähdimme valumaan kohti Herwoodin pimeitä ja vaarallisia huudeja. Ensimmäinen levähdyspaikka oli veljeni tuleva koulu. Rehtorin hengitys haisi navetalta ja koulu oli ankea. Yhdessä luokassa oli älytaulu ja pihassa keinuja!

Äiti tahtoi keinua ylösalasympäriämpäri. Sillä on muuten siisti rotsi.

TERVETULOA KOULUUN! Sanoi Pena. Eiku toi lappu tossa ovessa. Mut oli pakko saada samaan kuvaan sen kanssa!

Innokas koululainen ei ymmärtänyt pysyä poissa kameran edestä. Näin siinä käy.

Koulun navetalta tuoksahtava rehtori kysyi multa, että olenko mä menossa yläkouluun. :------------------D Sit se pyysi anteeksi, ku kerroin että oon käyny lukion. Minä luulin, että se oli vitsi. Ei ollut. Kelatkaa. Näytänkö mä yläasteelaiselta, vieläkin? Kannattaiskohan sen naikkosen syödä vähän vähemmän lehmänpaskaa ja vähän enemmän vaikka hommata rilleihinsä vahvemmat linssit?

Sitten me mentiin Työkkäriin. Sinne oli pitkä matka. Ärsyttävä ilma. Tuuli, ei tuullut, paistoi aurinko, ei paistanut. Sai jatkuvasti heittää rotsin niskaan ja pois ja arskat päähän ja pois.
Työkkärissä oli tylsää. Niinku aina. Avoimia työpaikkoja työkkärin nettisivuilla tarjolla vaikka kuinka. Eiku vaan hakemuksia eteenpäin! Dressmannin myyjäksi vai Glitterin tädiksi? Ollakko nakki vaiko makkara.

Sitten Subway, ruokaa ja Holkerin kuolemaa lehden etusivulla. Höh. Ei juo Harri enää kahvia.
Vapaavalinnasta löytyi hiusväri ja Geishapatukka. Sitten suuntasimme Filmtowniin palauttamaan eilistä leffaa. Päätimme pistäytyä viereisessä Lähetystori Fidassa. Ja oli muuten paras kirpparipistäytyminen ikinä!!!!!!

Siis Voi Hyvänen Mooses mikä setti! Laukun sain äitiltä ja se on äitin vanha, mutta farkut, kenkät ja arskat 12,80€ ja kenkät maksoi eniten tietty! Eivät ole makkaranhalpaa nämä yksilöt.

Dr Denim Jeansmakersin mustat snapit, kokoa 32/32, meni siis Juonioiselle lahjaksi. Viime viikolla uhkailin ostavani miähelle pöksyt, kun edellisistä pillipöksyistä loistaa perseen kohdalta jo vähän liian pitkälle punaista kalsaria. Varauduin tekemään lompuukkini ammottavan aukon housuostoksen kohdalla, mutta eipä tarvinnut! Nelijä jewroa. Jumankekka.

Kengät. Aitoa nahkaa. Täydelliset jalassa. 8€. Musta tuntuu että ne hymyilee mulle tuosta kuvasta. 

Seuraava tavara on löytöjen löytö, kaikkien löytöjen äiskä (tai isi):

Luulin ensisilmäykseltä niiden olevan kopiot. Sitten mä otin ne käteeni.
Nauroin ja lähdin onnellisena kassan kautta kotiin.
Olis varmaan kannattanut tunkea tänään pelikoneeseen muutama euro tai vaikkapa laittaa lotto vetämään.
Olis varmasti tullut ziljoonia tällä zäkällä.


Onni on nyt vain olla.

Tidididi

Kannatti syödä pastaa tonnikalapestomaustesotkutomaattimurskakastikeella uusi yyyberhieno VALKOINEN Love Records paita päällä.

Kannatti mennä ruokakauppaan ja tajuta kassalla että lompakkoa EI ole mukana.

Kannatti lukea koko kevät pääsykokeisiin ja stressata itsensä kipeäksi, kun paria kuukautta myöhemmin yliopistolta tulee kirje, joka ilmoittaa, että kokeesi on HYLÄTTY.
(Nauroin. En edes jaksa vaivautua soittamaan yliopistolle, että mikä mättää. Kirjoitin varmaan suomen kielen sijasta ruotsin kieltä vai hä. Omasta mielestäni suoriuduin aivan hyvin. Onneksi historiasta sain sentään ihan ok -pisteiden perään plusplus-merkinnän, se piripiripiristi.)

Kannatti tilata kamera, kun ei ole varma millä elää ensi talven.

Kannatti ryypätä kaikki syksyn reissua varten säästetyt rahat.

Kannatti herätä <3

Ok. Oon silti onnellinen. Ja ehkä se lottovoitto sieltä taas.......