Hiihtoloma part 3. - K, niinkuin Keskiviikko, Korjaussarja, Keikka ja Kluba

Keskiviikkona rantauduimme kymmenen aikaan aamulla Helsingin satamaan. Otimme junan ja matkustimme sillä Tampereelle. Kotiin päästessä krapula tuli morjestamaan. Kärsin sen kunniakkaasti ja turvotus katosi. Tuli hyvä olo. Juoni teki ruokaa, syötiin ja suunnattiin keskustaan ja kohti Amadeusta ja livemussiikkia.
Lavalle kipusikapusi orkesterit nimeltä Film Noir ja Elektrik Noise Ensemble. Molemmat yhtyeet soittivat oikein kivat keikat, musiikki oli parasta ja olut maistui Suomessa rutkasti paremmalle kuin Silja Symphonyn ei kenenkään vesillä. Mutta päähän se ei tahtonut mennä enää kolmatta päivää.
Keikkojen jälkeen otimme suunnan kohti Klubaa ja tummia tunteja. Oli Lapuan liikettä ja levottomia jalkoja, Rage Against The Machinea ja taskussa Lindholmin Daven plektra. Hyvä ilta, hyviä ihmisiä, hyvää musaa, hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja hyvä fiilis. Kiitti aasit. Den bästa dagen efter vähään aikaan!

Torstai meni hyvin tiukasti pötköttäessä peiton alla ja mutustaessa pizzaa. Lukuisia elokuvia ja paras kainalo. Mikä sen parempaa hä. Ei muuten mikään!

Kaljantai

Lähdettiin yhdille -päädyttiin Hällään lähettelemään terveisiä elinkautisvangille, sieltä Roosteriin kaatamaan kaljaa kurkusta alas ja pöydälle ja jatkoille juomaan jekkua viinilasista. Hups. 

Hieno ilta kerrassaan. Hämmentävä, etten jopa sanoisi.

Dagen efter on ollut melkoisen isohko. Päivä levyjä hypistellessä sujui kuitenkin suht hyvin, jos ottaa huomioon sen valtavan unen määrän, minkä aamusella nautin. Muutaman kerran meinasi kyllä oksennus kurkistella, tärinä käydä holtittomaksi ja pää pyörtyä. 

Minun oli tarkoitus raahata tänään itseni Dog's Homeen kuuntelemaan musiikkia ja näkemään ihmisiä, mutta sänky vei voiton. Ja osasyynä kyllä liikkumattomuuteeni myös se, että saatoin juoda eilen kaikki rahani. Oho.

Kohta otan suunnan kohti unten maita. Hirveä pelko perseessä. Kolme metrinen leguaani murisee sänkyni alla.

:------------------------D

Sänky, pizzaa, Activiaa ja Gossip Girl - parasta krapulassa

Mulla on joka yö liskojen yö!

Joo. Jos sitä muutaman jakson kattelis Chuck Bassin seikkailuita ja koettais sitten tappaa parit liskoeläimet.
ADIOS!

Joka ilta kun lamppu sammuu

ja saapuu liskojen yö

niin nukkumatti nousee

ja silimät päästä syö

- Iina Souru

Muovikassissa vessapaperipaketti ja Paul Austerin New York - Trilogia

Omituinen olo. Niin omituinen, että en tiedä miten sen sanoiksi oikein pukisi. Tässä yhdistyy onnellisuus, onnettomuus, ahdistus, rauha, tietämättömyys, tyhjyys, tylsyys, ilo, suru, kusihätä, väsymys, rakkaus, autuus, apaattisuus, turhautuneisuus, ärsytys ja perkele, kaikki maailman tunteet sekaisin ehkä. Minä olen sekaisin.

Aika menee liian lujaa ja tapahtuu paljon, mutta mitään ei tapahdu.

Kasasin kaksi päivää Joulutoria ja uhmasin kuolemaa tekemällä sen armottomassa flunssassa. Sää siunasi kivasti loskapaskalla ja räntäsateella ja rekkoja kaatui ja tanner ryskäsi. Pulut sai lunta ja kirosanoja niskaansa ja pähkinänsärkijältä irtosi pää. Varpaita palelee edelleen. Huomenna menen mökkiin seisomaan ja myyn ohikulkijoille piparia ja marsipaanieläimiä. Ja uusi kutsumanimeni lienee sitten Pipsa. Olisko hianoo, "Pipsan kakkapäiväkirja"? Olis.

Itsenäisyyspäivänä mulla oli krapula ja Jenni Vartiaisella koleet kledjut. Monroe oli myös.

Maanantaina olin sit vissii kännissä. Hyvää ruokaa. Kylmäsavulohi-aurinkokuivattu tomaatti-rucola-mozzarella!

Tänään minulla oli vapaapäivä. Heräämiseen meni neljä tuntia. Sitten talsin ja kiroilin lumipyryssä ja kävin kirjastossa ja nappasin kainalooni Paul Austerin. Seuraavaksi nappasin kainalooni pikkuvellin ja kävin Joulutorilla vittuilemassa. Seuraavaksi mukaan tarttui äiti ja iso kahvi.
Sitten olimmekin Kluballa viettämässa Raskasta Joulua. Otin ison kaljan. Tai kolme. Konsertti oli hyvä.
Ari Koivunen on oikeasti ihan vitun pelottava. Olmieläin. Ja se, joka ei tiedä, mikä on olmi, klikatkoon tästä, niin sitten on taas aukko sivistyksessä kursittu kasaan. Nii Juoni! Kaikella rakkaudella kaikkia kohtaan.
Marso Hietala, tuo kaikkien (ainaki mun) rakastama karvaturri kutkutteli lauleskelullaan mukavasti kaikkien (ainakin mun) kuuloreseptoreita. On se kova äijä.
Ja Ilja Jalkanen. Mietin koko keikan ajan, että kuka vitti se oikein on. Talipallo. Googlasin äsken.... ja häpesin.

Ostin myös ehkä maailman kalleinta vessapaperia. Neljä rullaa KAKSI KERROKSISTA paskapaperia NELJÄ EUROA. No huh huh ja muovipussi kaupan päälle kakskytä senttii.

Nyt vituttaa. Räkä on nenästä.

Jaaha. Silmät kieroutuu ja aistit hämärtyy, joten lopputarina kuvien muodossa.

NAM!

Yllärihyökkäys ylppärijuhliin. Tuskallisin skumppapullon tyhjennys koskaan. Eikä edes tyhjentynyt kokonaan.

Mutta skumppa meni silti hattuun.

Jos mulla oli itsenäisyyspäivänä krapula, niin mikä perkele Juonia sitten vaivas?

Tonde kiipes puuhun

Joku pulsu eksyi torin kulmille seipäissään

Paha silmä

Ihan kivat maisemat sinänsä. Mut ei paljosti varpaita lämmittänyt.

Pähkinänsärkijän irtopää

Meikän ilme tänään ku avasin verhot ja havaitsin ulkona vallitsevan säätilan.

Pikkuvellin ilme, kun näki Ari Koivusen

Jalkasen Ilja. Kannattaa toki tutustua orkesteriin nimeltä Kiuas. Lyyn itteäni.

Arska. Ihme hippi.

Ihme hippejä.

Marso! Ja parta! Ja tucca!

Huhhuh ja ohhoh. Nenässä kutkuttaa ja täten ennustan että lenssuni pahenee. Huomenna pidän röllöttelyaamun ja makaan sängynpohjalla ja mutustan suklaata Austerin kanssa. Mikälisikäli että jos onnistuu, eli jos maltan olla paikallani. On vähän ongelmia minulla sellaisissa tilanteissa. Nyt tarvis niitä nippusiteitä, voisin köyttää itseni liikkumattomaksi. Mutta ehkä yritän kuitenkin ensin ilman.

Nukkumaille. Kiitos tästä päivästä, amen.

Nyt pitää alkaa elää.

Kun perjantai tuntuu sunnuntailta

Tänään on "haisen pahalle, enkä halua nähdä ketään" -päivä. 

Eilen lähdettiin Paskan kanssa kahville. Kahvihetki muuttui yhden puhelinsoiton jälkeen vanhaksi kunnon tyttöjen illaksi ja liian hauskaa oli, tottakai. Nyt masentaa, kumma juttu.

Onneksi saan nyt muutaman tunnin vain seurustella uusien kenkieni kanssa ja sitten paeta Ainollani pahaa maailmaa leipomon uumeniin. Kyllä aivo lepää siinä pullan tuoksussa. 

Vaikka eilen kirosin Itellan työntekijöiden ulosmarssia (juuri sinä päivänä, kun uudet mononi huusivat nimeäni postissa), olen erittäin mielissäni siitä, että vitun Itella todella marssi juuri eilen ulos ja säästi siten uudet kenkäni piristämään tätä ankeaa ahdistusitkupotkukrapularaivarimasennuspäivääni. :---) Niillä on jotain meedioita töissä siellä ihan salé. 

Pertti ja Esko tuli ja syrjäytti Jorman ja Reiman. (Pertti ja Reima kuvassa)

Pahasta mielestä huolimatta minua ilostuttavat Pertin ja Eskon lisäksi myös energiajuoma, Thai Cube, hedelmät, myslipatukat, nikotiinipurkka ja huominen. 

Täytyy toivoa että tämä väsymys ei ole ylitsepääsemätön. Etten nukahda tankoon.

Että TSUP vaan. 

Vinyyliii mä kaipaan niin

No voihan nyt hyvänen mooses. Mun piti tehdä tälle päivälle oikein kunnon krapulapostaus kuvineen kaikkineen, koska mulla on krapula. Suunnitelmani kuitenkaan ei tule toteutumaan. Kameran laturi jäi äitin luo perjantaina ja tietysti kamerastani loppui akku eilen, kesken hienon videopätkän Roosterin karmivassa karaokeluolassa. Aikomuksenani ei ollut toki niitä videoita tänne tykittää (huokaiskaa helpotuksesta karaokemestarit ja antakaa toisillenne PIISKAA hei beibi anna mulle piiskaa..), mutta pari fottoo olis ollut paikallaan, koska en perkele jaksa nyt kirjottaa! Aivoparkani ovat niin turtuneet kaikesta siitä eilisestä viinan määrästä, että nyt ei kyllä luonnistu mikään sanaseppoilu. Sormet ei pelaa ja pää juoksee näppäimillä. dsfgthju noin.
Niin että. No voin mä nyt vähän kertoa mitä mun krapulapäivääni kuuluu. Hyvää! Skoleen mentiin vasta syömäilemään, joten sain nukkua jopa 4 (NELJÄ) tuntia "yöllä" olojani pois. Särkylääke pelasti ja koulussa tarjoiltu porkkanapestolasagne imaisi pahan oloni itseensä. Muuten koulupäivä olikin ihan turha infopläjäys jälleen. Helevetillistä kuraa.
After school lähdin kenkämetsälle. Ja vitin hienoin ostoksin palasin siltä reissulta. Kenkiä ei löytynyt, mutta ostin ihan IHKA ENSIMMÄISEN OMAN VINYYLILEVYNI. Tai niitä on oikeastaan kaks. Tai siis kolome: Metallican Kill 'Em All (sanoitte sitten mitä tahansa, mutta mun mielestä Kill 'Em All on hyvä levy, nii että ole Iina hilijaa ja hajoa siihen krapulaas. P.s. rakastan sua), Ramonesin End Of The Century ja Alborosie feat. Dennis Brown: Can't Stand It 7", jonka nappasin randomilla pahvilaatikosta, jonka Aristoteles Äx yritti myydä mulle kokonaan. Mitähä vittiä meikä tekis yli sadalla reggaeseiskalla?
Kohta pistän hösseliksi (ai että mikä sana!) ja rupean fiilistelemään vinyyliä. Heh. Pitäis vaihtaa neula. Tai sit meen vaan nukkumaan. Kutsuvasti hyräilee tuo sänky tuolla. Juoninkin pitäisi pian tänne saapua, jotta pääsis vääntämään TÄYSJYVÄtortillapohjista, kanasuikaleista, sibalista, valkosibalista, paprikasta, salsasta, juustosta ja LUOMUtacomausteseoksesta jotain hyvääähmm. Missä viivyt oi Juonioiseni? Ja ei, en ota puhelinta käteen, siitä on akku loppu ja se lataa itseään. El Juonioo! I'm hungry!

I am possessed by a wicked witch

LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA ON KIVA!

Ja tuolta näyttää meikän kämppä ku meikä alkaa lomailemaan. Oikeasti huone oli levällään siitä syystä, että vaihdoin huonekalujen järjestystä ja siivosin samalla koko huushollin. Eiks se siltä näytä hä. Kolme päivää siinä vierähti. Muistin ottaa tuollaisen "ennen"-kuvan mutta "jälkeen"-kuva unohtui. Sellainen ehkä joskus. 

Eilen piti lähteä heti aamusta kaupunkiin hoitamaan asioita ja ostelemaan juttuja. Puoli kuuden aikaan (illalla, tietty) sain kammettua itseni liikkeelle ja kävin jopa Clas Ohlsonilla ja Äxässä. Ja äitin kanssa välipalalla Fransmannissa. Tilasin vihreän salaatin, 6e. Perkuleen ravintola-annokset. Säälittävä koko, mutta helvetin hyvä maku.

Eilen myös mun ihana pieni basistiaasini saapui Särkänniemiöimään avomiehekkeensä kanssa ja sovimme reffit illaksi. Känniksihän se sitten repesi. 

Onneksi on kamera, jonka mielenkiintoista sisältöä voipi sitten selailla aina seuraavana päivänä. Olin eilen aivan todella OI TUUBA. Kotimatkalla mm. kaahasin pyörällä miten ja minne sattuu ja kuulin myös juttua, että olin ajaa jotain elävää objektia päin. Niinku ihmistä. Lopulta vauhdin hiljetessä tanko lähti lapasesta ja kaaduin. Jouni kyydissä. Kuski vain nauroi. 

Nyt on darra. Huomenna Paska tulee tänne ja jää tänne eikä mee ikinä pois!!!!1 Tykkään tosi kovasti. Viikonlopun suunnitelmat ovat siis selvät: huomenna päivällä pikkusiskon kanssa kaupungille, illalla jotain, varmaankin Paskaa ja lauantaina Slut Walk, Tervetuloa Tampereelle sightseeing ja terde. Saa nähdä miten kalja maistuu, vai maistuuko ollenkaan. Hmm. 

Älämmölöm viikonloppu

Tajusin just, että tämä kakkapäiväkirjan pitäminen on melko terapeuttista. Kun on viikon, tai edes muutaman päivän rellestänyt menemään (oli sitten promilleja tai ei), on jossain määrin jopa suotavaa palautella mieleen menneitä tapahtumia ja vääntää niistä vähän kakkaa samalla.
Kirjoitin alakoulun kolmannelta luokalta viime vuoteen asti päiväkirjaa käsin. Kirjoitin joka ilta ennen Nukkumasan tuloa ja piilotin kirjan sängyn alle. Jos en kirjoittanut joka ilta, kirjoitin sitten kerralla monen päivän tapahtumat. Joskus jopa koko kesän. Päiväkirjan kirjoittaminen loppui kuin seinään, kun facebookin statukseeni ilmestyi teksti "In a relationship". Syytä en osaa tarkasti kertoa. Mutta olisiko se nyt sitten hirviän mukavaa, kun toinen kaivais joka ilta sänkyyn päästessä pienen vaaleanpunaisen söpön lukollisen kirjan sängyn alta ja raapustais sinne vaaleanpunaisella söpöllä kynällä salaisuuksia. Ja "EI, ET SAA LUKEA". Miljoonat lukot ja salasanat ja panssarit ja varoitukset kirjaa kuorruttamaan.
Okei, mulla on traumoja. Entinen teinivuosieni poikaystävä pääsi käsiksi päiväkirjaani, kaivoi sieltä juttuja ja no, se oli tosiaan sitten entinen.
Tällainen "julkinen" päiväkirja on tosi jees; ei tarvitse pelätä, että joku löytää täältä mun elämäni synkimmät luurangot.

Noni. Eiköhän siinä oo introa niinku off topic jo ihan tarpeeksi. Mun oli tarkoitus tiivistää tähän nyt mun viikonlopun tapahtumat. Hyvin lähti käyntiin. Tästä tulee raamattu. This is gonna be a pippel.

Perjantaina oli krapula, niinku edellisestä postauksesta käy ilmi. Ja sitten oli muutto. Muutto oli hikinen. Todella hikinen. Illalla teimme veljeni kanssa pienen Hervanta -sightseeingkiertueen kauppareissulla. Meikä toimi oppaana. Olin niin loistava opas suuren Hervanta-tietämykseni kanssa, että kauppareissu venyi monella kilometrilla ja minuutilla. Toisin sanoen vähän eksyttiin. Ilta huipentui Lidlin pakastepizzaan, karkkiin, tv-jännäriin ja liskoihin.

Viimeisen harkkaripäivän aamurööki äitin uudella hienolla partsilla. Iso muki kahvia, hop. 

Lauantaina koitti siis se kauan pelätty ja odotettu viimeinen työpäivä. Se oli ihan kiva. Työkaiffari toi meille Stockalta jäätävän kokoiset muffinit, joita ei millään jaksettu syödä, vaikka koko päivä kovasti yritettiin. Anteeks. Työkaiffari toi mulle myös vanhan vinyylisoittimensa ja mä olin aika onnellinen.
Sitten mä lähdin LOMAlle. Kävelin suoraan Liideliin ja ostin 8-packin ööliä. Kotiiin päästyäni mä suuntasin rannalle loikoilemaan eväinäni pari olutta, tupakkaa ja uusin Trendi. Nam. Illan jo vähän hämärtyessä mun luottojuoppoystävä Eve saapui huudeille ja loppuillan aion esittää kuvina, koska kirjoittaminen on niin raskastatata. Varsinkin jos illan kulku on joiltain osin hämärä.

Can I introduce you: mun Clas Ohlson -koti! Näyttääkse siltä? Meidän etkot mun Clas Ohlson kodissa kesti ainakin neljä tuntia. 

Lopulta ulos päästessämme ystäväni muuttui nelijalkaiseksi Ctulhuksi.

Minä päätin puolustautua tätä hirvitystä vastaan esittämällä taistelutanssin.

VIHOLLINEN VOITETTU! Sankari suuntaa kohti kaupungin keskustaa, kohti tuntematonta.

Nelijalkaisen Ctulhun voittaneena oli pakko suorittaa vielä voitontanssi.

Harmikseni hirviöstä muotoutuikin tällainen viehättävä lady. Minä en kuitenkaan viehättänyt tätä ladya. Leidi ajaa pakokauhun vallassa rumaa pärstääni pakoon, mutta onneksi se ei haittaa, mä löysin KALOJA!

Kuinka pysäyttää pakoon pinkova nainen? Puhelimella. Tässä ollaan onnellisia.

Ladyni ilahtui puhelimeen puhumisesta niin, että päätti ilahduttaa minua pienellä strip tease -esityksellä. 

Tämä kuva on otettu n. klo 02:35 pahamaineisen Klubin tanssilattialta. Se, mitä puolen yön ja tämän hetken välillä on tapahtunut,  se jääköön historiaan.  Ei vaan! Mehän juotiin kaljaa ja hätisteltiin kiimasia äijiä kimpustamme.

Mikä vitun savukone.

Jatkot Sorsapuistossa n. klo 04xx.. Who's drunk? I'm not.

Hehe. Näen kuvassa muutaman objektin. Tämä kuva on otettu kello 05:51, tarkistin juuri kamerasta. Täh?

Puhtaat pöksytkö. 

Odoteltiin bussia kohti kotia n. kello 06:30. Normaalit ihmiset menee töihin. 

Sunnuntaina tapahtui mm. seuraavaa:
- Den stora dagen efter
- Jumalatonta krapulaista tsombailua keskustassa
- Hervanta
- Jalkapuoli poikaystävä
- VÄHÄ HYVÄÄ RUOKAA
- Paljon karkkia
- Joku leffa en muista mikä.

 Ja tänään kakka näytti tältä:

Omnomnomnom.

Oli maukas ateria. Ruskea kastike soijarouheesta, varhaisperunoita, salaattia, kananmunaa ja leipää. Piimää.
Voi itku, kameran akku o tyhjä. Jouni nukahti just mun sänkyyn Harry Potter ja Liekehtivä Pikari kainalossa.

Öitä pus.