Naamat

NO HUH HUH.

Eilen ennen buariin lähtöä näytin tältä:

Baarista tullessa pizzerian vessassa näytin tältä:

Tänä "aamuna" näytin tältä:

Sitten join pullollisen Freeway (vapaa tie) KOKKELIA:

Tapahtui ihmeparantuminen:

KOKKELI ON PARASTA!


Tykkään mun vaatteista myös.

Ja nyt mä lähdenkin sitten suorittamaan itseäni kaupunkiin kitaralaukun kanssa. Käyn hakemassa Äxän aaseille jotain kivaa jostain. Suprise Me vois olla ihan varteen otettava vaihtoehto. Sitten suuntaan Hervantaan kantamaan tavaraa muuttoautosta ulos ja äitin uuteen kotiin. Näen myös E:llä alkavia miehiä. Sitä toista mulla on ollut ainakin tosi kova ikävä. Mutta E ikävöi varmaan skebaansa enemmän ku meikää.

Huomenna viimeinen työpäivä. Huuuuuh!

Ainii, muutaman lauseen raportti eilis illasta nyt sitten: 

Ilta alkoi lupaavasti: meikä veti lipat pyörällä päin seinää ja aukaisin kyynärpääni. Tilattiin safkat ja istuttiin terassille. Alkoi sataa kaatamalla. Sitten kastuttiin, syötiin ja juotiin lukuisia oluita ja lonkeroita ja tervasnapseja. Illan kruunasi ehdottomasti kuollut vauva -vitsit ja Juonin heliumhuutelut, sekä homofobinen rasisti tapparafani. 

KOKKELI ON PARASTA!q!!!!!

Pusuja kaikille.

Minä olen kakkapylly.

Viimeinen oikea duunipäivä Levykuppa Äxässä takana (lauantaita ei lasketa, koska silloin on 95% todennäköisesti krapula ja puolet porukasta on viettämässä viikonloppua ja koko päivä menee huurteisessa horroksessa).
Voin kertoo miten mun työpäivä meni. Tosi laiskasti; järkkäilin parit hyllyt, laarit ja varaston, vein roskat, myin pari levykäistä ja loppuajan istuskelin tuulettimen vieressä/takahuoneessa lukemassa uutta Voimaa. Vitti miten masentava lehti. KEKSISIVÄT JOTAIN ILOISEMPAA KIRJOITETTAVAA välillä ku Meksikon huumesodat, vainotut toisinajattelijat, nälkäkuolemat Afrikassa ja miekkavalaiden pyynti Norjan Lofooteilla. Haluun muuten käydä viimeksi mainitussa mestassa. Ihan niiden valaiden takia. Anyone?
Ei tämä maailma niin paha paikka ole. Mulla on ainakin kaikki hyvin. Mitä nyt söin äske nektariinia ja se oli puoliksi raaka. Vähänkö vituttaa!

Parin tunnin päästä pitäisi kerätä itsensä ja vetää kledjut niskaan ja lähteä viettämään läksiäisiä. Vähän ku olis omiin hautajaisiinsa menossa. Pukeudun siis mustaan. Koska olen paholainen. Nyt kyllä joo.
NIIN että syömään on tarkoitus mennä työporukalla. Mutta mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, voin varautua OI TUUBA:AN. Minä en ainakaan lähde kotiin tyhjin käsin. Eli selvin päin.
Soommoro!

P.s. Oikeasti Voima on meikän mielestä ehkä paras ilmaisjakelulehti heti Sue:n jälkeen. Mutta tosi huono tosi huonona päivänä.

"##¤""¤"¤"I¤%O%P%Ť#"

Mä en nyt vaan löydä itseäni tämän blogin kanssa.

Fiilis pt.2

P.s. Opeth - The Devil's Orchard 

Fiilis

Tänään olen mm. odotellut yli puolituntia poliisia noutamaan sammunutta öykkäriä viinylisoittimen vierestä pois  ja tirauttanut muutaman vitun ison elefantin kyyneleen tosi kovasta ikävästä. Nämä kaksi asiaa eivät toki liittyneet toisiinsa millään tavalla.
Sammunut öykkäri saatiin lopulta hereille poliisipartion ja ambulanssiäijien voimin ja kaikki päättyi kivasti ja öykkäri päätyi putkaan.
Yngve muuttaa todennäköisesti huomenna Baarijärvelle ja mulla on näin :---------------------( kova ikävä jo nyt. Haluaisin nyt vain halata sitä koiraa todella kovasti ja kertoa pusujen kera, kuinka paljon rakastan.
Hard times but good times. Ehkä se on vaan niin, että hyvästä pitää luopua saadakseen hyvää.

Watch out - this is gonna be a Bible. Varokaa, tästä tulee raamattu.

Viikon sisällä voi pienen ihmisen elämässä tapahtua paljon. Niin paljon, ettei ehdi hengähtää kasaamaan ajatuksia tai edes kirjoittamaan blogia. Mutta nyt tapahtuu jänniä asioita. Olen nimittäin hengähtänyt ja kirjoitan blogia tässä tota joo. Kello on vitisti liikaa ja silimät menee kieroon.
Onneksi on nyt kamera, joka kulkee mukana kätsysti ja auttaa sisällöllään tämän raportin väsäämisessä.
Suoraan (a)asiaan mars.

Keskiviikkona siis Herwood. Tuleva toinen kotini näyttää tältä:

Tuossa sohvalla mä sitten kohta istun monet illat kaljatölkki kourassa piereskelemässä ja kahtomassa pornoa eiku mitä.

Tuleva elämänkumppanini näyttää tältä:

Tuossa parvekkeella me sitten jauhetaan paskaa tupakan käryssä ja savustetaan naapureita ja rakastetaan toisiamme.

Loppuilta näytti tietysti tältä:

Ja loppuaamu meni kotimatkalla hoitaessa parisuhdetta ja päättyi klo 07:30 yhteisen hammaspesun kautta vesisotaan ja Nukkumatin kainaloon. No huh huh.

Sanomattakin on selvää, että torstai aamuna ei paljoa naurattanut. Minua ainakaan. Asetelmat olivat suoraan sanottuna katastrofaaliset. Äiti oli tulossa kylään, kämppä oli kuin hävityksen kauhistus, töihin oli pakko mennä, krapulainen typerä mies makasi sängyssäni, ilma oli ulkona hyvin pitkälti todella vitullisen nihkeä ja päätäkin särki jostain helevetin kumman syystä. Kiukkuhikoilupaniikkikrapulahirvitys.
Onneksi kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin. Thai Cube ja kokkeli parantivat oloni. Olon parannus näytti tältä:

Viimeisetkin krapulan ja masennuksen rippeet kaikkosivat, kun äiti lampsi jossain vaiheessa päivää yllättäen putiikkiin ja kertoi että vuokrasopimus on allekirjoitettu. Hihkuin ja tuuletin onnesta ja innosta ja rakkaudesta ja kaikesta. Saan todellakin kaikki rakkaimpani tänne!!!!!!!1 Voi onnea. Hervannasta TULEE mun toinen koti. Kaiken lisäksi sängyssäni makaava typerä krapulainen mies oli puunannut kämppäni töissä ollessani. Tosin käskystä, mutta.. Well done, täytyy sanoa. Kämppä todellakin oli suhteellisen siisti, kun pääsimme äidin kanssa perille.
Loppuilta meni nauttiessa krapulasta ja univelasta. Paska leffa, hyvää seuraa, pizzaa, karkkia ja hikeä nam.

Perjantaina oli tiedossa kotibileet, mikä vähän pelotti. Mietin päivän aikana miljoonaan kertaan, että lähdenkö bileisiin vai en. Oli hiki ja väsytti ja Oslossa räjähti pommi. Töiden jälkeinen pikainen pulahtaminen järvessä kuitenkin piristi sen verran, että kotiin jääminen ei enää käynyt mielessäkään. Suunnitelmanani oli tietysti, etten joisi juhlissa tippaakaan alkoholia. :---------------D Oon niin hyvä valehtelemaan itselleni, että ansaitsisin jonkinlaisen palkinnon ehkä.
Juhlat olivat kuitenkin buenot. Vaikka oma fiilikseni vaihteli illan aikana sieltä vihan ja surun rajamailta suoraan sydämen pakahtumiseen onnesta, ilta oli kokonaisuudessaan aivan todella mahtava ja pileet oli kyllä valehtelematta yhdet parhaimmista, missä olen saanut vierailla. Loppuilta näytti tältä:

Aamulla tietysti masensi ja oli hieman heikko olo jopa 3,5 tunnin yöunien jälkeen. Lauantai oli masennuspäivä. Duunissa oli ankeaa ja kylätie oli hiljainen. Norjan tapahtumat saivat tipan linssiin ja mielen maahan ja Winehouse ei sitä mieltä sieltä nostanut. Edes Rockin' Ukko-Pekka ei vakuuttanut tänä vuonna ja Nykäsen Mattiakin taisi vähän alakulo painaa. Neljän jälkeen pehkuihin mielettömän jalkapääselkäsäryn kanssa.

Sunnuntaina tajusin, että olin ehkä viettämässä viimeistä päivääni Haapamäellä sinä aikana kun äiti siellä asuu. Muutto onkin edessä jo perjantaina. Päivän tunnelmat olivat siis mielenkiintoiset. Toisaalta haikeat, toisaalta täynnä innostusta ja kaikkea muuta kivaa.
Ainoastaan yhtä asiaa tulen siinä kylässä ikävöimään kuollakseni. Ja se on jotain mustaa ja karvaista, halattavaa ja pörröistä rakkautta.
Junan liikahtaessa eteen päin Haapamäen asemalta kohti Tamperetta, tunsin helpotusta.
Hei hei Haapamäki, hei hei teinivuodet.

:--------------------------------------D <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 

Bye bye Aspenhill I'm not gonna
Miss you where ever I go but I'm gonna
come back to walk these streets again
Bye bye Aspenhill forever.


Ei tullutkaan raamattua. Jeesus puuttuu.

Hervankoski here I come

Tänään päiväni pilasivat painajaiset, mahakipu, uhkailevat narkkarit, rääkätyt kissat ja laiskat pissipäät ja muut TYHMÄT kakkapyllyt.
Onneksi on uusi kamera, Kismet Marianne, kahvia, ruikkaria ja upea keli.
Maanantaina oli Reggaeta ja Maggaraa ja ihan kivaa. Eilen oli Albus Severus Potter (josta mulla ei ole mitään sanottavaa) ja tänään suuntana Herwoodin metsät.
Voin lyödä vetoa, että Hervanta tulee olemaan mun toinen koti ensi talvena. Ja sehän ei haittaa meikää yhtään!

Fiilixet  Voldemortin tuhon jälkeen.

Ja mulla on myös  rakkaussuhde erääseen orkesteriin. 

                             KIITOS JEESUS KALJASTA.

Kun ajatus karkaa

Ajatus karkasi jälleen vanhan kovalevyn aarrekätköille. Vittu pitäis sitoa se käsiraudoilla patteriin.

Minun ja Paskan tulevan yhteiselämän kunniaksi tarjoilen jälleen nostalgiapläjäyksen:

Opeth @ Pakkahuone 16.2.2009, jatkot ja alakerran keittiö.

Nii että tätä se sitten on. Keittiöseksiä ja Jägermaisteria.

Rakkaus

Iltalenkki ihanan ihmisen kanssa. Eväät: pari kaljaa, irtokarkkia ja The Ark.

Ooo-oo-ou ooo-o-ou one of us is gonna die young!

Tidididi

Kannatti syödä pastaa tonnikalapestomaustesotkutomaattimurskakastikeella uusi yyyberhieno VALKOINEN Love Records paita päällä.

Kannatti mennä ruokakauppaan ja tajuta kassalla että lompakkoa EI ole mukana.

Kannatti lukea koko kevät pääsykokeisiin ja stressata itsensä kipeäksi, kun paria kuukautta myöhemmin yliopistolta tulee kirje, joka ilmoittaa, että kokeesi on HYLÄTTY.
(Nauroin. En edes jaksa vaivautua soittamaan yliopistolle, että mikä mättää. Kirjoitin varmaan suomen kielen sijasta ruotsin kieltä vai hä. Omasta mielestäni suoriuduin aivan hyvin. Onneksi historiasta sain sentään ihan ok -pisteiden perään plusplus-merkinnän, se piripiripiristi.)

Kannatti tilata kamera, kun ei ole varma millä elää ensi talven.

Kannatti ryypätä kaikki syksyn reissua varten säästetyt rahat.

Kannatti herätä <3

Ok. Oon silti onnellinen. Ja ehkä se lottovoitto sieltä taas.......

Keikkapäiväkirja 8.7.2011 @ Pub Katse, Jyväskylä ja 0,8‰ poliisin eturivissä!

"Kaikki muu tässä keikassa meni hyvin, paitsi se keikka...."

Ilta lähti käyntiin oikein mallikkaasti: junat ja kuskit ajelivat perille ajallaan, aurinko möllötteli mukavasti, hiki virtasi noroina otsilla, roudaus ja soundcheckkoslovakia sujuivat mutkitta, Soppabaarin pastat ja keitot maistuivat rakkaudelle, hotellin ovikoodi muistettiin jopa ulkoa ja fiilis oli aivan täysin kohdillaan. Backstagella oli jälleen helevetin kuuma ja kaappi täynnä helevetin kylmää. Nam. Hotellissa oli ILMASTOINTI!
Etkot oli ohi liian nopeasti eikä kukaan, paitsi valomies, tajunnut ennen keikkaa ottaa nestehukkaansa jallun sijasta vettä.

 Puoli tuntia vuorokauden vaihtumisen jälkeen orkesteri nousi pikku housuhumalassa lavalle. Keikka potkittiin käyntiin ja muutaman biisin jälkeen rytmiryhmää alkoi vituttaa.
Ensinnäkin Iron Maiden, Ruisrock, Tammerkosken sillalla, helteet, avonaiset terassit ja muut keikat samassa kaupungissa, mm. Ari Koivunen olivat veloittaneet yleisömääräämme, eikä meininki vakuuttanut.
Yritimme kuitenkin parhaamme mukaan pitää fiilistä yllä ja tunnelmaa katossa. Mutta sekin ilo muuttui itkuksi, kun Paskan kitaravahvistin päätti sanoa itsensä irti kosteusvauriosta johtuen ja päästeli suustaan lähinnä konekivääriä muistuttavaa melua.
Kuuro valomies ei kuullut/ymmärtänyt pyyntöjämme koskien talossa majailevaa toista vahvistinta ja käski Paskan lopettaa soittaminen siihen paikkaan. Suututti.
Vedimme yhden biisin ilman toista kitaraa ja ei se vain toiminut. Ihan sama, mitä yleisö tykkäsi, mutta yhtyeen teki mieli heittää pillit pussiin ja lähteä bäkkärille tyhjentämään pulloja.
Solisti otti kuitenkin sarvet kouraan ja kissan pöydältä ja lähti hakemaan itsellensä ämyriä. Sillä välin muu orkesteri "viihdytti" yleisöä neljällä soinnulla ja muutamalla rumpusoololla.
Paska saikin kuin saikin roudattua varavahvistimen lavalle ja pienen säädön jälkeen soitto jatkui. Tosin hautajaisfiiliksissä. Soittelo ei myöskään kulkenut normaaliin tapaan. Eli ei hyvin, vaan ihan päin vittiä.
Pari viimeistä biisiä meni jo voiton puolelle, mutta helpotus oli suuri, kun pääsi lavalta alas ja bäkstagelle rauhoittumaan baarikaapin kanssa.

Kaapin sisältö piristi ja jatkot olivatkin episoidin aiheuttamasta pienestä masennuksesta huolimatta erittäinkin loistavat! Tuntia ennen ravintolan sulkeutumista kaappi oli tyhjä ja uskaltauduimme ulostautumaan takahuoneesta ja eiku Tequilat naamaan ja tanssilattialle joraamaan Arttu Wiskaria. Eiku. Ja "sätämään"! Sekavat tunnelmat.

Seuraava aamu alkoi Omenahotellissa niinkin pirteästi Pokemonien ja Arja Korisevan siivittämänä, että koko porukan oli pakko lähteä ensi töikseen poliisiasemalle testaamaan ajokuntonsa.

Aamupirteytemme tiivistyköön tähän kuvaan.

Kaksi kuudesta puhalsi nollat. Aika hyvin! Paskan kanssa puhalleltiin sitä promillen humalaa pois koko loppupäivä....

"Noniin menkääs nyt naiset pois siitä poliisin eturivistä että oikeat ihmiset pääsee puhaltamaan!"

Meillä oli lukuisia tunteja aikaa ennen roudaustalkoita, joten päätimme lähteä aiheuttamaan yleistä pahennusta Jyväskylän keskustaan.

Joka naisen unelma! Testata kylmävahaliuskaa miehen säärikarvoihin.

Happy ending. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Keikan reisille menosta huolimatta meillä oli aivan yybermahtavanihananhauskaparas keikkareissu! Naurattaa vieläkin.

KIITOS AASIT JA PUB KATSE!

The king is dead. Long live the king.

<3

Aloitin aamuni vetämällä hammastahnatuubin vessanpöntöstä alas.

Unettomat yöt

Auta minua voittamaan, äänestä mekkoani täällä!

Government Hooker

Mun jalat haisee. Pitäis varmaan pestä ne. Tai ostaa hyvän tuoksuiset kengät. Eli uudet.

OON NIIN HUONO. Edellisessä postauksessa kovasti lupailin, että maanantaina menen kaupoille ja "etsin itselleni kengät, pari kesäpaitaa ja -mekkoa, farkut ja huivin ja vaikka mitä." 

No, muutaman tunnin armottoman shoppailun jälkeen löysin Henkkamaukan kassistani vitun rumat bikinit, kaksi huivia ja kolme levykäistä (jotka lähti mukaan jo työpäivän aikana). Eli niin sanotusti vituiksi meni. Miljoonan sovitettujen farkkujen jälkeen totesin, että jopa Carlings oli pettänyt minut. Tai sitten se olin minä itse. Tahdoin oluen.

Joten jatkosuunnitelmani ("After that menen terassille ja kaljaa ja makkaraa with my aasit.") toteutin aivan mallikkaasti. Myönnän siitä suorituksesta itselleni kymmenen pistettä ja annan papukaijamerkin... hmm.. Evelle.

Keli oli paska, väkeä ei paljoa, röökit loppui ja rahat meni, mutta musiikki, soijanakit ja seura oli jees. 

Juhlittiin samalla Juonin kouluunpääsyä. Tai siis Juoni juhli. Me muut juhlittiin vaan maanantaita. Ja mä juhlin soijanakkien olemassaoloa. Kiva tuo Roosterin Reggaeta&Maggaraa tapahtuma kyllä, maanantaikin alkaa entisen paskakrapulavitutusohfuckit'smondayfiiliksen sijaan tuntua nykyään ihan perjantailta. 

Juoni söi liikaa makkaraa ja häntä alkoi vituttaa.

Seuraavana päivänä koitti sitten krapula. Aamu maistui kissankakalle, keskipäivä Subwaylle ja ilta rakkaudelle, lämppäreille ja kasviksille. Naminami. 500 Hundred Days Of Summer oli ihan OK darraleffa, loppu oli kyllä typerä. Ja siinä oli se Kolmas kivi auringosta heppu. Se oli ihan kiva. 

Kokeilin myös eilen maanantaina ostamiani vitun rumia bikinejä. Ja nyt rupesi vaivaamaan, että kirjoitetaanko tuo että bikinejä, vai bikineitä. Vai pitäisikö minun neutralisoida koko sana ja pelata varman päälle ja kirjoittaa että vedin ylleni maanantaina ostamani bikinit kokeillakseni niitä. Päädyin kuitenkin ilmaisuun bikinejä koska ystäväni Googlen mukaan se on käytetyin.

Aasi tippui, takaisin asiaan! Sen lisäksi, että ne olivat rumat, olin epähuomiossa ostanut alaosan kokoa S. :-----------D Meikän takamus tarvii kyllä vähintään M-koon. 

No, tänään työpäivän aikana tuumailin, että käyn vapauduttuani hakemassa oikean kokoiset uimapöksyt, mikäli niitä olisi vielä jäljellä, ja menisin loppuillaksi rantaan ne vitun rumat bikinit päällä ottamaan vähän väriä ihoon. Kyseisissä bikineissä ei ole (enää) olkaimia ja ajattelin saada auringosta vähän pigmenttiä peittämään ärsyttävät olkainrusketusrajani. Ja kuten minulle hyvin tavallista, tämä loistokas suunnitelmani ei toteutunut. Jäin jumittamaan yli tunniksi Henkan alerekeille. Löysin kuin löysinkin sopivan kokoisen alaosan bikineihini, mutta löysin myös paljon muuta. Esim. aivan täydellisen asun huomiselle vapaapäivälleni, jonka ajattelin viettää shoppaillen kenkiä ja kierrellen virastoja ja hymyillen nätisti virastotädeille. 

Ostin pillihousut, 15e. Tiedän, että ovat kertakäyttökamaa, mutta istuivat jalkaan ja lähtivät mukaan. Housujen kaveriksi keräsin lyhythihaisen liivimallisen topin, 5e, en minä sille mitään nimeä nyt tiedä, joten sanotaan vaikkapa, että: napapaita. Se se on. En ole koko kesänä oikein innostunut kauppojen hyllyillä roikkuvista lyhyistä ja leveistä paidoista, mutta no, en kyllä ole ennen tätä päivää sellaista päälleni kokeillutkaan. Vetäisin kuteet ylleni ja katsoin peiliin ja tuumasin että oho saatana, bingo. 

Asukokonaisuudesta minulle tuli mieleen kuva äidistäni vuodelta nakki, eli jotain kasikytjotain ja löysin kuin löysinkin kyseisen kuvan koneeltani. Äippä on kuvassa palttiarallatilaa yhtä monta vuotta katsellut maailmaa kuin minä nyt. Vau. Farkut on kyllä enemmän kallellaan tuonne korviin päin kuin ostamani ja tukkamuoti on coolimpaa, mutta tulipahan nyt todettua edes jonkin asteinen yhdennäköisyys äitini kanssa. Oon muuten perkeleen hyvä poseeraamaan. 

Ja tiedoksi vain kaikille, että tämä ei ole sitten SAATANA MIKÄÄN VITUNAIKANEN MUOTIBLOGI, VAAN TÄÄLLÄ PUHUTAAN KAKASTA. Ja tämä on kakkaa. 

Hyvää yötä. 

P.s. Näin viime yönä unta, että Suomen hallitus räjähti. Niinku poks. Ja meikä oli mukana järjestämässä tätä terroristi-iskua. Olin pienessä paniikissa. En siksi, että hallitusta kohtasi kadotus, vaan siksi, että mun piti leikkiä supersankaria ja pelastaa kaikki siviilit hallituksen "päämajan" lähettyviltä ennen pommin räjähtämistä. Huh huh.

Sunnuntai, tuo päivien ferrari

klo 19:35 

"Mua vastapäätä istuu joku sekopää sinisessä kokoverkkaripuvussa, jossa on reikiä. Miehellä on epäsiisti risuparta ja rasvainen puolikalju. Hullun katse ja pakkoliikkeitä. Pitkät kynnet, tärisevät kädet ja levottomuus.

Kultasormus, rannekello ja vihreä reppu, josta kaivaa ihan varmasti kohta jotain epäilyttävää. Pullonkorkinavaaja, lehti ja kirja vm. ehkä -79 vilahtivat jo. Tavarat on vuodelta nakki. Ja niin on kyllä koko äijäkin. Paskaset lenkkarit. Tuijotus. Mua pelottaa."

19:38

"Naureskelee yksinään ja raapii paskaista päätänsä. Banaanit ja lääkkeet on mukana. Oltaispa jo perillä!"

Avohoitopotilaat. 

Olen ollut jos jonkinnäköisten pöpipäiden kanssa tekemisissä elämäni aikana, enkä tahtoisi ajatella ihmisistä pahaa, koska sairaus se on mielenvikaisuuskin, mutta tuollainen täysin vieraan ihmisen herkeämätön tuijotus ja pakkoliikkeet ja muut piirteet, joita yllä esittämissä viesteissäni ystävälleni tänään latelin, pistävät kyllä hälyt soimaan kanssamatkustajilla. En varmasti ollut ainoa, jolle iski ahdistus siinä solussa. 

Joo, suurin osa avohoito- ja mielenterveyspotilaista, jotka kulkevat vapaalla jalalla, on täysin vaarattomia kavereita. Viime viikolla samassa vaunussa istui kaveri, joka oli myös hieman omanlaisensa, mutta todella letkeä tapaus. Useimmat ovat. Kuten tämä taannoinen Niuvanniemestä karannut taiteilijatyyppi, joka oli muutama vuosi takaperin asetellut tyynyn nukkuvan vaimonsa kasvoille ja ampunut kahdeksan surmanluotia kohti tämän päätä? Täysin harmiton tapaus. Onhan niillä lääkkeet! Mutta entäpä jos... u never know.

Tutulle ja turvalliselle oman kotikylän pahalta haisevalle ja liikennemerkeille juttelevalle puliukolle moikkaillaan tavatessa, mutta mitkä kauhukuvat alkavatkaan pyöriä mielessä kun täysin vieras päästään pipi ja pelottavan oloinen kaveri lähestyy sinua. Et tiedä, kuka tämä kaveri on, mikä häntä vaivaa ja kuinka häntä tulisi käsitellä. 

Itse olin lähinnä päästää jännäkakat housuun tänään junassa (lue: kiskobussissa) istuskellessa, kun tämä kaveri tuijottaa jäätävän sinisillä silmillään minua, kaivaa toisella kädellä laukustaan mitä ihmeellisimpiä asioita ja toisella kädellään koskettelee genitaalialuettaan. Sitten vielä naureskelee itsekseen. Naminami. Laukustakin löytyi mm. pussillinen banaaneja ja kasa lääkepurkkeja.  

En nyt enempää avaudu suomalaisesta mielenterveyshuollosta ja potilaiden määrästä ja lääkkeiden liikamääräyksestä ja sosiaalipolitiikasta, koska en jaksa. Mua vaan pelotti. 

Muuten meikällä on ihan superhyväfiilis. Ulkona on surkea sää, netti pätkii ja väsyttää. 

Huomenna menen kauppaan ja etsin itselleni kengät, pari kesäpaitaa ja -mekkoa, farkut ja huivin ja vaikka mitä. After that menen terassille ja kaljaa ja makkaraa with my aasit. 

P.s. Päätin tarjoilla tänä iltana nostalgiapläjäyksen, here you are:

Täytin 18. Olin onnellinen.

VITTU

Nukuttu 3 tuntia pommiin. Tsek.

Aamupaniikki. Tsek. 

Avattu ovi "etsitään ihmisiä, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea"-idiooteille. Tsek. ("Kiva sukunimi sulla"...)

Jääty lukkojen taakse. Avaimet kaulassa. Tsek.

Ruuhkabussi täynnä mummoja. Tsek.

Vitun kiva aamu. Tai siis päivä. Tsek. 

Krapulahiki. Ei muuta.

t. Pakkoavautuminen


- minkä väriset silmät sulla on
  snap
- no se vähän riippuu mun mielialasta
- oikeesti
  mut siis voisko ne olla ruskeat

Alkoholistikesä 2011

AHAHAHA haha ei helevetti mitä menin tälle blogilleni tekemään. Nyt tämä näyttää siltä, että kirjoitukseni käsittelevät haaveilujani unelmieni prinssistä, yksisarvisista, muutosta Manhattanille ja barbinukeista. Hihi!

Laskeskelin juuri, että olen juonut maanantaista asti olutta. Nyt on perjantai. Rappio.
Maanantaina oli Roosterissa KALJAA JA MAKKARAA, eli Reggaeta ja ilmaista kyrsää.
Tiistaina maattiin Even kera kolme tuntia lahnoina rantakalliolla ja juotiin kaljaa ja juoruttiin.
Keskiviikkona olin isäni, äitipuoleni, siskoni ja Juonini kanssa piknikillä. Join siideriä. Ilta jatkui poikien kanssa rannalla loikoillen. Juotiin kaljaa.
Torstaina (eli eilen) olin koko päivän mökillä, juotiin viiniä ja kreikkalaista brandya. Illalla saavuin takaisin kaupunkiin ja jostain aivolohkon perukoilta iski yhtäkkiä hirvittävä seikkailufiilis. Otin yhteyttä luottojuoppoystävääni ja kirmasin uskollisella pyörälläni lähimmän baarin terassille. Mökkitukalla ja naamalla, farkkushortsit ja paskanen toppi ylläni. Ystäväni oli myös röllötellyt rannalla koko päivän ja lillunut myös järvessä, joten olimme erittäinkin hurmaava kaksikko. Etenkin loppuillasta vastapäisen pöydän rokkijanttereiden mielestä. Pidettiin kivaa. Pilkkuun asti. Join 6 tuoppia (3 litraa, 9 pulloa). Huh huh ja nyt turvottaa. Hämmentävä ilta.
Jostain kumman syystä päätin tänä iltana pysyä tiukasti sisätiloissa. No mikäs tässä, siivosin kämpän ja kannoin pihalle kolme pussia roskia, kaksi pizzalaatikkoa ja pussillisen vanhoja hesareita. Jääkaapissa on eilistä pizzaa, piimää ja salaattia. Ja ACTIVIAA! Lämpömittari huutelee että plus kolmekymmentä. Hyi.


Mökillä oli kyllä vallan mukaisaa. Rauhallista, aurinkoista ja kivaa. Hyvää ruokaa, hyttysiä ja parasta seuraa. Vesikin muistutti lähinnä linnunmaitoa. Ah. Luonnonhelma.
Kakkapäiväkirjan uuden headerin kuva on muuten napsastu eilen mökillä riippumatossa loikoillessa. Ennen kuin nukahdin ja tätini päätti ottaa minusta vähän epäilyttävämpää kuvamateriaalia.. Sitten ne nauroivat paskasesti kun selasivat faarin kameran sisältöä. Ikävää. Suu auki on helpompi hengittää!

Huomenna luvassa töitä, bänditreenit ja töitä. Villi viikonloppu
tiedossa: junapuistossa on meneillään Ukko-Pekka Markkinat. Huhhuh sitä kännisten idioottien määrää. <3
Ensi viikon perjantaina KEIKKA aaa jeeee! Ja vielä maailman parhaassa juottolassa! Jyväskylä, kuulen kutsusi. Kaikki tiet vievät Katseeseen.

Ssaatana tämä tietokoneella istuminen on puuduttavaa ja tylsää aivoja lamaannuttavaa toimintaa. Lähdenpä siis happihyppelylle ja valmistamaan eilisestä pizzasta itselleni vatsan täytettä. Soon moro.