Aim tsöst ö litöl boi bat ai kän distrooi - aaai hääv tings going oon

Tää kuva on onneks otettu ennen keikkaa. Mullon VIOLETTIA luomiväriä.

Joo. Stonehan se siinä oli. Huisii miten joku bändi voi vieläkin kuulostaa samalta ku sillo kakskytä vuotta sitten. Tosin mä en oo niihin aikoihin kuunnellu Stonea muutaku äitin mahassa. Paskat laitto pillit pussiin ku mä putkahdin tähän maailmaan. Mut onneks tulivat takaisin.
Live- ja kaikki muutkin orkesterin levyt oon toki kolunnu läpi moneen kertaan putkahtamiseni jälkeen. Joutsenniemi ei edelleenkään osaa lausua englantia. Vaait vöörms ja sviit draims ja sitä rataa.




KOLOME AAMUA lähtöön on! Ihan itse laskin eilen ja väärin laskin.

Hiihtoloma part 3. - K, niinkuin Keskiviikko, Korjaussarja, Keikka ja Kluba

Keskiviikkona rantauduimme kymmenen aikaan aamulla Helsingin satamaan. Otimme junan ja matkustimme sillä Tampereelle. Kotiin päästessä krapula tuli morjestamaan. Kärsin sen kunniakkaasti ja turvotus katosi. Tuli hyvä olo. Juoni teki ruokaa, syötiin ja suunnattiin keskustaan ja kohti Amadeusta ja livemussiikkia.
Lavalle kipusikapusi orkesterit nimeltä Film Noir ja Elektrik Noise Ensemble. Molemmat yhtyeet soittivat oikein kivat keikat, musiikki oli parasta ja olut maistui Suomessa rutkasti paremmalle kuin Silja Symphonyn ei kenenkään vesillä. Mutta päähän se ei tahtonut mennä enää kolmatta päivää.
Keikkojen jälkeen otimme suunnan kohti Klubaa ja tummia tunteja. Oli Lapuan liikettä ja levottomia jalkoja, Rage Against The Machinea ja taskussa Lindholmin Daven plektra. Hyvä ilta, hyviä ihmisiä, hyvää musaa, hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja hyvä fiilis. Kiitti aasit. Den bästa dagen efter vähään aikaan!

Torstai meni hyvin tiukasti pötköttäessä peiton alla ja mutustaessa pizzaa. Lukuisia elokuvia ja paras kainalo. Mikä sen parempaa hä. Ei muuten mikään!

Muovikassissa vessapaperipaketti ja Paul Austerin New York - Trilogia

Omituinen olo. Niin omituinen, että en tiedä miten sen sanoiksi oikein pukisi. Tässä yhdistyy onnellisuus, onnettomuus, ahdistus, rauha, tietämättömyys, tyhjyys, tylsyys, ilo, suru, kusihätä, väsymys, rakkaus, autuus, apaattisuus, turhautuneisuus, ärsytys ja perkele, kaikki maailman tunteet sekaisin ehkä. Minä olen sekaisin.

Aika menee liian lujaa ja tapahtuu paljon, mutta mitään ei tapahdu.

Kasasin kaksi päivää Joulutoria ja uhmasin kuolemaa tekemällä sen armottomassa flunssassa. Sää siunasi kivasti loskapaskalla ja räntäsateella ja rekkoja kaatui ja tanner ryskäsi. Pulut sai lunta ja kirosanoja niskaansa ja pähkinänsärkijältä irtosi pää. Varpaita palelee edelleen. Huomenna menen mökkiin seisomaan ja myyn ohikulkijoille piparia ja marsipaanieläimiä. Ja uusi kutsumanimeni lienee sitten Pipsa. Olisko hianoo, "Pipsan kakkapäiväkirja"? Olis.

Itsenäisyyspäivänä mulla oli krapula ja Jenni Vartiaisella koleet kledjut. Monroe oli myös.

Maanantaina olin sit vissii kännissä. Hyvää ruokaa. Kylmäsavulohi-aurinkokuivattu tomaatti-rucola-mozzarella!

Tänään minulla oli vapaapäivä. Heräämiseen meni neljä tuntia. Sitten talsin ja kiroilin lumipyryssä ja kävin kirjastossa ja nappasin kainalooni Paul Austerin. Seuraavaksi nappasin kainalooni pikkuvellin ja kävin Joulutorilla vittuilemassa. Seuraavaksi mukaan tarttui äiti ja iso kahvi.
Sitten olimmekin Kluballa viettämässa Raskasta Joulua. Otin ison kaljan. Tai kolme. Konsertti oli hyvä.
Ari Koivunen on oikeasti ihan vitun pelottava. Olmieläin. Ja se, joka ei tiedä, mikä on olmi, klikatkoon tästä, niin sitten on taas aukko sivistyksessä kursittu kasaan. Nii Juoni! Kaikella rakkaudella kaikkia kohtaan.
Marso Hietala, tuo kaikkien (ainaki mun) rakastama karvaturri kutkutteli lauleskelullaan mukavasti kaikkien (ainakin mun) kuuloreseptoreita. On se kova äijä.
Ja Ilja Jalkanen. Mietin koko keikan ajan, että kuka vitti se oikein on. Talipallo. Googlasin äsken.... ja häpesin.

Ostin myös ehkä maailman kalleinta vessapaperia. Neljä rullaa KAKSI KERROKSISTA paskapaperia NELJÄ EUROA. No huh huh ja muovipussi kaupan päälle kakskytä senttii.

Nyt vituttaa. Räkä on nenästä.

Jaaha. Silmät kieroutuu ja aistit hämärtyy, joten lopputarina kuvien muodossa.

NAM!

Yllärihyökkäys ylppärijuhliin. Tuskallisin skumppapullon tyhjennys koskaan. Eikä edes tyhjentynyt kokonaan.

Mutta skumppa meni silti hattuun.

Jos mulla oli itsenäisyyspäivänä krapula, niin mikä perkele Juonia sitten vaivas?

Tonde kiipes puuhun

Joku pulsu eksyi torin kulmille seipäissään

Paha silmä

Ihan kivat maisemat sinänsä. Mut ei paljosti varpaita lämmittänyt.

Pähkinänsärkijän irtopää

Meikän ilme tänään ku avasin verhot ja havaitsin ulkona vallitsevan säätilan.

Pikkuvellin ilme, kun näki Ari Koivusen

Jalkasen Ilja. Kannattaa toki tutustua orkesteriin nimeltä Kiuas. Lyyn itteäni.

Arska. Ihme hippi.

Ihme hippejä.

Marso! Ja parta! Ja tucca!

Huhhuh ja ohhoh. Nenässä kutkuttaa ja täten ennustan että lenssuni pahenee. Huomenna pidän röllöttelyaamun ja makaan sängynpohjalla ja mutustan suklaata Austerin kanssa. Mikälisikäli että jos onnistuu, eli jos maltan olla paikallani. On vähän ongelmia minulla sellaisissa tilanteissa. Nyt tarvis niitä nippusiteitä, voisin köyttää itseni liikkumattomaksi. Mutta ehkä yritän kuitenkin ensin ilman.

Nukkumaille. Kiitos tästä päivästä, amen.

Nyt pitää alkaa elää.