Näytetään tekstit, joissa on tunniste levykäisiä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste levykäisiä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. joulukuuta 2013

Vuoden parhaat musat - best of 2013

Kello o vitisti ja mua ei väsytä ni aattelin vähän kuluttaa aikaani jotenkin kivasti täsä Nukkumasaa ootellessa.

Ollaan duunissa mietitty koko viikko (iha jäätävä viikko) vuoden parhaita lättyjä, koska jengi vääntää siellä jotain listoja nettiin. Koska en oo ihan niinku real motherfucker in da kauppa ni ajattelin läpällä suoltaa omat levykäis-suosikkini tänne. Ihan vain omaksi ilokseni.

Nämä ei nyt tuu mitenkään paremmuusjärjestyksessä, ku en minä osaa päättää että mikä nyt on paras ja mikä huonoin. Tässä nyt on lähinnä listattuna siis ne, mitkä tämän vuoden uutuuksista on meikän soittimessa (Spotifyssa) eniten pyörineet.


Queens Of The Stone Age: ...Like Clockwork 


Okei tämä on ehkä mun suosikki tänä vuonna ilmestyneistä lättysistä. Ihan hullun kova. Tuli luukutettua tätä aika monta kuukautta ja taitaa mennä aika lailla myös ehkä kuunneltuimpien kärkeen. Niinku meneekin. Rakastuin bändiinkin itse asiassa vasta kesällä ku menin rapulassa duuniin ja siellä soi Little Sister ja se kuulosti vaan niin saatanan hyvältä. Saatoin olla vielä vähän humalassa. Mutta enikeis, tämä on aivan loistava levy. Mieletön kokonaisuus, tykit saundit ja biiseissä helmiä niinku If I Had A Tail tai I Sat By The Ocean tai I Appear Missing. Ihan vain muutaman mainitakseni. Jälkimmäisin toimii parhaiten syksyllä pimeässä kaupungissa sateessa talsien. Kyllä. Tämän vuoden paras.

Black Sabbath: 13


Tämä oli ehkä kovin yllätys. Menee myös meikän top 3:seen reippaasti. Odotin Sabbathilta kyllä aivan paskaa levyä, tai siis sellasta perus Ozzy Osbourne -määkimiskuraa, mitä äijä on soolona saanu aikaseks. Dreamer ja so on. Tai sit jotain powermetallia. Ehkä siksikin olin skeptinen, koska harvemminhan nämä tällaiset eläkeläisorkesterit enää tässä vaiheessa tekevät kovia levykäisiä ja saavat helvetin hyviä arvosteluja. Mutta 13 on ehdottomasti poikkeus. Järjettömän hienoja ja tarttuvia riffejä koko levy täynnä ja soundit aivan rautaset. Levy soljuu läpi mukavan bluesahtavasti ja Ozzyn määkiminenkään ei haittaa. Parhautta tällä lätyllä on kyllä kitarariffit. Se on se Iommin Tommy aika kova jäbä.

Nine Inch Nails: Hesitation Marks


Tämä, koska NINE INCH NAILS. Ja Reznorin Trent. Levyhän ei toki ole orkesterin parhaimmistoa ja näin päin pois ja lässynlää, mutta hyvä levy. Ja hitaasti aukeava sellainen. Oon kuunnellut tämän lätykän varmaan 50 kertaa ja vieläkään ei ihan täysin aukene. Hyviä biisejä ja hyviä juttuja. Suosikeiksi nousee levyn kolme ekaa laulua ja Everything, joka levyn keskimmäisenä kappaleena (varmasti tarkoituksella) rikkoo levyn kokonaisuuden aivan out of space hilpeällä duurirenkutuksella. Various Methods Of Escapen kertsi on kyllä myös päräyttävä.
Kahdeksas toukokuuta meitsi pailaa Hartwall-areenalla ja laulaa että "I'm home, I'm free!". Kylläå. Toivottavasti ne soittaa siellä Closerin ja Hand That Feedsin. Ihan niin hyviä biisejä tältä lätykältä ei kuitenkaan löydy. 

Paavoharju: Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne 


Ihmettelin duunissa, että mikä tämä Paavoharju nyt on ku kaikki sitä ostaa ja kehuu ja hehkuttaa. Tai no ei nyt kaikki. Mutta mieleen jäi. Sitten yks päivä tsuibailin sateisen syksyisessä kaupungissa ostoksilla ja laitoin tämän luureihin. Yhtyeen nimen perusteella odotin jotain iskelmää. Voin oikeesti kertoa, että mun tajunta varmaan räjähti ensimmäisellä kuuntelulla. Sitten kuuntelin tätä koko loppupäivän ja tuli paha olo. Henkisesti ja fyysisesti. Vähän sellane ku joku olis vetäny mua turpaan. Silitysraudalla. Nukkumaan mennessä pelotti ja tuntu siltä, että joku hyökkää hetkenä minä hyvänsä niskaan jostain kaapista. Mielettömiä fiiliksiä sai tämä levy aikaan siis. Psyyke meni jollekin omituiselle kiemuralle, mikään levy ei oo varmaan ikinä aiheuttanut mussa niin vahvoja tunteita ku tämä. Kuinka siistiä. Hä. Räppiä, joka on synkempää ku yksikään kotimainen metalliorkesteri, jonka tiedän. Ja ihan mielettömiä sanoituksia. 

Se kuka itseään runoilijaks väittää
On joko houkka tai päissään
Sun tapa olla sanomatta mitään
On ruminta runoutta mitä maa päällään pitää

Piru vie, kukaan ei takas tuo
Tyhmint' mitä voit tehdä on rakastua
Ja mä oon idiootti
Vanha jalopeura luonani ku joutilas on luojani


Blues Pills: Devil Man EP

Todellinen eargasm ku Devil Manin laitoin ensimmäistä kertaa soimaan. Kissakin meni ihan sekasin ja yritti heittää tietokoneen kaiuttimen pöydältä alas. Muijalla on niin uskomaton lauluääni, että huh huh. Yllättäen tämäkin uuden aallon blues rockin sanansaattaja saapuu meidän korviamme hämmentämään, mistäs muualtakaan, kuin naapurimaastamme Ruotsista. EP:n muut kappaleet eivät vedä vertoja paholaismiehelle, mutta ihan jees nekin. Niin jees, että olin valmis maksamaan neljästä biisistä kakskybää. Silloin on oltava jees.

Brutus: Behind The Mountains

Uuden aallon vanhalla rockilla jatketaan siis. Tämäkin soinut meikän luureissa aika ahkerasti tänä vuonna. Mutta ei niin ahkerasti, että jotain päräyttävää sanottavaa tästä olisi. Muutaku että rock rock. Jotenkin tulee mieleen Hervanta ja bussimatkat. Hmm.


Arctic Monkeys: Am


Koska Do I Wanna Know. Ehkä vuoden siisteimpiä biisejä. Niin jännä eroottinen lataus siinä kappaleessa. Ja Nine Inch Nailsin Closer. Kuunnelkaapa ne kaksi biisiä peräkkäin. Muutenkin ihan kova pläjäys arktisilta apinoilta ja Alex Turner on ehkä yks maailman parhaimpia vokalisteja. Mieletön ukko. 


Funksons: 201nyt



Tää on Intian fiilistelylevy. Makasin katolla 30 asteen helteessä ja käristin itseäni tämän tahtiin aika monta kertaa enemmän ku kerran sen reissun aikana. Heinäkuussa funkkipojat myös tulivat Tampereelle ja vetivät hiton kovan keikan Vastavirralla. Ehkä voisin jopa tituulerata vuoden kovimmaksi keikaksi. Samana iltana me katusoitettiin yhtyeen kitarasankarin kanssa aamuun asti ja laulettiin ohikulkijoille oodia mulkuille. Tästä sitten mukava aasinsilta siihen, että

Jukka Takalon Maakinen Mysteeri Trio

julkaisi myös levyn!


Ja tätä kuuntelin kesällä repeatilla melko lailla, tosin ennen levyn varsinaista julkaisua. Ehkä vähän saattaa kaveripointseja tässä tipahtaa mutta noo. Levyltä löytyy muun muassa se Oodi mulkuille. Ja ihana Rakkaus kuin lipunnaru! Me koveroitiin ja julkaistiin se biisi Iinan kans juutuubissa ennen ku tätä levyä oli edes julkaistu. Aika epeleitä oltiin hihi. Mutta kovaa paskaa, kovia soittajia ja kovat on sanoituksetkin. Osaan varmaan kaikki levyn sanat ulkoo. Jos vähän liioittelen. 


Nyt oon siinä pisteessä, että on pakko mennä nukkumaan. Mutta tässä ehkä ne tänä vuonna ilmestyneet ja eniten mun luureissa soineet tapaukset. Olipa virkistävää yrittää välillä kirjoittaa jotain oikeesti. Ja virkistävää oli myös palata ajassa taaksepäin ja kelailla mennyttä vuotta musiikin kautta.Varmasti jäi tästä listasta nyt paljon hyvyyksiä pois, koska aivotoiminta tähän aikaan illasta alkaa olemaan aika olematonta. Mutta sainpa kulutettua aikaani ja Nukkumattikin ihan kohta tulee ja heittelee hiekkaa silimään. 

Mutta siis vittu. Huomenna (jos pilkkua viilataan) on jouluaatto. Ei yhtään joulufiilis. Ja vietän aaton mummolassa. Ja joulupäivänä keikka Petäjäveden kanttarissa. Ehkä virkistävää tällainen erilainen joulu, tai sitten ei. Saapa nähdä. Vähän kyllä pelottaa.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Levykauppapäiväfiilikset

Levykaupan hullu päivä
Levykaupan hullu myyjä
Hullun myyjän Record Store Day -tuote. Ai että, NEW NOISE!
Hullu myyjä osti työpäivän jälkeen 1,5 kiloa irtokarkkia ja matkusti Jyväskylään ja bongasi peuroja, joutsenia, kurkia, hämähäkin ja hevosia ja tädin!

Tu bii kontinuud!