Kuuluuko? No kuuluu ihan hyvää joo

Heippatirallaa. Pakko vähän pikaisesti päivitellä asioita tänne, ettei pukkaa taas jumalatonta raamattua (ehehehe) parin viikon päästä. Että nii. Mulle kuuluu ihan hyvää kai, jäätävä kiire on ja kaikkea tapahtuu koko ajan ja liikaa ja huii ei meinaa pysyä itsekään perässä. Tähän blogimerkintään sisältyy nyt siis Jurassic Rock, välikuolemapäivät, keikkajuttuja ja futista ja koulun alkua.
Mä astelin siis koulutielle taas eilen. Musta tulee isona tradenomi. Ehkä. Kauheasti on siis tekemistä ja koulujuttuja ja ryyppäjäisiä ja duunia ja muutto ja RockFutis ja jumankeuta. Siis huhhuh. Hajookohan pää. No en tiedä, mutta ennen sitä, kuvia. Jälleen. Aina. Ja ikuisesti. Kakkapäiväkirjassa. Amen.
Ja sori hipsterifiltterit, helpompi kikkailla tuolla Lumijalla ku alkaa koneella vääntelee ja kääntelee. Ja no onhan noi nyt ihan perseestä, pyydän anteeksi.

Jurassic. Tossa mä istuin koko viikonlopun. Kuva perjantailta tai torstailta, kengät on vielä puhtaat!

Mystinen kanamies kävi aina välillä ilahduttamassa mua! Hieno paita oli sillä kans.

Persepolis perjantaina ehkä neljän aikaan iltapäivällä. Täyttä oli lauantaina. Jopa Mordorissa.

Lemin miehiä pari biisiä

Hirveästi lamppuja

Devin oli ihana!

Sunnuntai!

Vähän pönötettiin

Lauantaiyö ja ei lisättävää

Leirintänatsin lepohetki

Pitää kato levätä että jaksaa taas syödä!

Maanantai ja "tyhjentynyt" leirintäalue. Miten helevetissä ihmiset jättää noin paljon paskaa jälkeensä.

Maanantaipäivän ylläriprojekti. Muttaku piti päästä Tampereelle!

Tältä näyttää festarityöntekijän day 5...

Sellainen oli 5 päivän viikonloppuVisulahden Persepoliksessa! Ihan huippendeeli reissu jälleen kerran, festareilla ja selvinpäin. Isoin kiitos kuuluu kyllä aisaparilleni, parhaalle läski-Lotta-ystävälleni. Voin oikeesti tunnustaa, vedin naamaani kolme, KOLME, suklaalevyä noiden viiden päivän aikana. Naama kyllä siltä nyt näyttääkin.

Ja sitten Tampere. Ja violetti maailma. Ja kalja. Keskiviikkona unohdin Visulahden ja hautasin festarit pienellä humalalla ja taisin pyörähtää jopa Klubilla. Taas. Tämä kuva taitaa kyllä olla torstailta, kun meillä oli Paskan kanssa krapula sekä reenit ja hauskaa.  

Laser cat iltalenkillä

Nää on ne bänditreenit

Ja suora leikkaus keikkapäivään! Joka oli siis lauantai. Vettä satoi mutta kivaa oli. Meillä oli siis akkarikeikki Chilifesteillä, reivattiin Keskustorilla jes. Lavalla tällä kertaa. Ja hyvin meni ja ja ja. Keikkahan loppui puoli yhdeltätoista ja baari meni kiinni kahdeltatoista ja meillä oli 21 drinkkilippua tuhottavana siinä ajassa. Voitte vaan arvata loput. 

Mun keikka-asu hehee. Vaarin vanha sadetakki on paras. Vaikka vesi tuleekin läpi parista kohtaa.

Sunnuntain agenda. Jepjep. Maanantaina oli siis tentti. No, se ei ihan mennyt putkeen.

Kaks kilonen ahven!

Ilmeeni kun värjäsin tukkani taas punaiseksi. Saatanan Iina ku yllytti. Ja yhtään ei paista rappiokesä tuosta naamasta.

Näin me köllötellään täällä. Barski saa pari kertaa päivässä hirveitä hellyydenkipeyskohtauksia ja silloin se tulee vaikka naamalle kehräämään että saa vähän rapsutuksia. Hölömö.

Kävin tuhlaamassa monta rahaa moniin erinäisiin kauppoihin tiistaina. Mutta sitä en tiedä, että miks helevetissä oon ottanu peilikuvan henkkamaukan sovituskopissa, kun meikällä on ihan omat vaatteet tässä päällä. Omaa ajatuksen juoksuaan kyllä jaksaa aina ihmetellä.

<3

Kesän vikat bisset. Meinas itku tulla. Ähäkutti

Alle viikon päästä mä jätän nämä maisemat. Hui. Ikävä on jo nyt :( pitäsköhän alkaa pakkaamaan

Barneyn kanssa lenkillä tänään. Meinas tulla jännäkakka pöksyyn (myös Barneyllä ilmeestä päätellen) pari kertaa ku kaks ihan jäätävän kokosta varista liiteli meidän yläpuolella ja raakku uhkaavalla äänensävyllä. Kai ne suunnitteli mun Barskista illallista :(( mulkut

Tänään skippasin myös opiskelijabailut ja pelasin futista. Oho.

Jooo, siiinäpäpä tarinaa taas hetkeksi, nyt nukkumaille, että pääsee aamulla sängystä ylös ja kouluun ja pitkäksi päiväksi levykaupan kassalle.
Kyllä tämä tästä vielä rauhoittuu! Sitten lupaan kyllä kirjoittaakin välillä jotain. 

Hei hei (heinäkuu) mitä kuuluu

Heinäkuu on tähän asti mennyt multa jotenkin ihan ohi. Ja kello on jo vaikka mitä. Eiku siis päivämäärä. 12.7 herranjestas. Mun elämässä ei kyllä oikeastaan oo tapahtunut hirveästi kuluneiden heinäkuisten öiden aikana. Tai no niinno.

Toissa viikolla katusoitettiin vielä lisää, tienattiin viikon ruokarahat ja tavattiin Oulun reissun skeittari-ihmisperse, josta muotoutui lauantaisen katusoittoillan aikana oikein mainio manageri. Värjäsin viimeisillä rahoillani kuontaloni. Oli pakko.

Viime viikolla alkuviikko meni kotona kölliessä ja tuijottaessa How I Met Your Motheria. Barneyn, Lilyn, Tedin, Marshallin, Robinin ja Jounin seura kävi kuitenkin liian tylsäksi ja jo maanantaina piti päästä haistelemaan ulkoilmaa. Kävimme ystäväni Nickyn kera tsekkaamassa 101 Beersin uuden terassin, joka oli kiinni. Mastodontin kanssa söimme makkaraa Roosterin terassilla. Ilta jatkui Mallashoviin pelaamaan erinäisiä kivoja seurapelejä, kuten biljardia ja foosballia, unohtamatta tietenkään kaljanjuontia. Ehkä paras seurapeli koskaan se.

Tiistaina lähdin möksälle kaatamaan kahvia mummun juhliin ja seuraamaan kumiankan seikkailuja. Luovutin kamerani yksitoista vuotiaalle pikkusiskolleni ja tässä on tulos:

Tämän kuvan otin itse. Pakko vähän leijua ku oon nii hyvä heittää tikkaa!

Meikän täti

Hau

Sankari

Meikä ilosena

Itse kuvaaja

Kekkonen

Luonnollisesti suoraan sadevesipuntusta iskän päähän

Iso-vaarini oli komea mies. 

Pileet oli kyllä nostalgiset. Oli hienoa tavata ihmisiä, joita ei ole nähnyt lähes kymmeneen vuoteen ja kuulla, kuinka helevetisti sitä on taas kasvanut. 8) "Ooksää Peppi? Et voi olla, justhan sää olit metrin mittane."

Ja niin. No. Keskiviikkona alkoi sitten rankka viiden päivän työputki Tapsan Tahdeilla. Alunperin minun piti olla töissä ainoastaan pe-su, mutta erään tuottajan sairastuessa inhottavaan kesälenssuun, meikän työaika Poutunpuiston pilleissä venyikin viisipäiväiseksi ja kuusikymmentätuntiseksi. Ei haittaa. Tulipahan tehtyä kaksi viikkoa töitä muutamassa päivässä. Hohhoo! Naama ja pää kiittelee kyllä vieläkin, univelkoja ei ole vieläkään kuitattu. Nukuin viiden päivän aikana 18 tuntia ja tulos oli ihmisraato ja hirveesti mustelmia. Mutta hyvä fiilis jäi, oli ihan mielettömän mukava viikonloppu ja humppa on parasta. Festarielämä työn merkeissä tsek.
Sitä paitsi sain halauksen Grönin Eikalta, voiko mikään olla siistimpää! Ja haba kasvoi viikonlopun aikana ainaki millin tai pari. Ja kaiken kukkuraksi säästyin selkäkivuilta, osaan vihdoinkin nostaa oikein.

Joulutorimökit - suurin rakkauteni

Eka päivä

Paholainen pukeutuu Tapsaan

Meitsin tiski

Ja esillepano

Ja tiskin takana freshhi misu. Tää kuva on lauantailta.

Lauantai-yönä kotiin päästessä silmät on mustat. Takana rapiat 50 tuntia.

Ilmeet kun viimeinen päivä

Roudarin reidet. Kaaduin myös pyörällä.

Last day in heaven! Plus Lovex

Olisiko kannattanut vaihtaa vaikka työkenkiä välillä tasaisemman rusketuksen aikaansaamiseksi

Ja sillee. Eipä siinä. Hyvät kestit. Kyllä musta vielä mahtava esimies joku päivä tulee.

"Moi Iina, missä sä oot?"
"Täällä myynnissä!"

Tää viikko onkin mennyt palautuessa humppahelvetistä. Maanantai ja tiistai meni hyvin pitkälti sängyssä seuranani Barney Stinson. Eiku. Eilen koomailin alkupäivän kello puoli kahdeksaan asti ja sen jälkeen suoritin suursiivouksen. Haba todellakin kasvoi Tahteillessa, jaksoin siirtää huonekaluja ihan yksin. Ja keittiöveitsikin upposi sen verran syvälle peukaloon sipulia pilkkoessa, että on sitä vähän vissii reenattu viime aikoina. Eiku.

En tiiä, mitä Jones tästä tykkää, mut meikä nukkuu nykyään Elviksen kanssa.

Ote alttaristani. 

Joo-o. Rymy-Iita kuittaa hetkellisesti ja painuu ottamaan sämpylät pois uunista ja suuntaa luottojuoppoystävän kera nauttimaan ulkoilmasta ja Tammerfestihälinästä ja ehkä saattaa kuulla vähän Stam1naa!

AURINKO PAISTAA SITÄ PAITSI JEE EE.

P.s. Käyhä likettämässä GG Chilirockiin keikalle. Klikkaa tästä, liity tapahtumaan, rullaile seinää kunnes löydät Graceful Guestin  Kesä-EP -linkin, paina tykkää ja avot. Minä kiitänm.