Sunnuntai. Kalenterissa lukee, että löhö ja siivous. Sitä se sunnuntai sitten varmaankin oli. Lauantaina muistaakseni valmistimme Juonion kanssa krapulan kunniaksi hieman pizzaa ja söimme sitä.
Maanantaina oli koulupäivä, työilta ja reeni-ilta. Koulupäivä sujui taistellessa mallinukkeja lasikaappiin ja irtokäsiä ja jalkoja ja Excel in english. Huhhu. Puhelimessa paskanjauhaminen työn merkeissä oli melkoista sanaselkkausta. "Kiitos oikein paljon ja oikein paljon hyvää päivänjatkoa!"... Reeni oli Hervannassa ja reeni oli hyvä reeni. Reeni on aina hyvä juttu. Koska kun kitara soi, ei itkeä saa. Sen tiesi jo Normaalin Eppu.
 |
| Ensimmäinen esillepano - ainakin valaistiin vituilleen. Kuvan henkilö liittyy tapaukseen. |
Tiistaina jatkui koulu ja jatkui töi ja jatkui reeni. Illalla syötiin ruokaa. Oho! Meikä o lihonu kaks kiloa.
Keskiviikkona oli keikkapäivä. Keikkapäivä on aina hyvä päivä. Edes pakkanen ei surettanut. No vähän suretti varpaita.
Raahauduimme kahdeksan aikaan kohti jääkylmää Music Bar Amadeusta ja ahtauduimme lavalle soundchekkoslovakiaa varten. Oli oikeasti ahdasta ja kylmää. Onneksi ihmisiä raahautui paikalle ennen varsinaista vetoa sen verran, että baari hieman lämpeni. Kiitos siitä asianomaiset aasit.
Keikka itsessään oli hyvin, hyvin, hyvin eeppinen tapaus. Iinan ilkeä flunssanperkele teki viho_viimeisen pelätyn tempun ja heitti Iinan lauluäänen mäelle heti ensimmäisen biisin jälkeen. Pillit meinasi jo lentää pussiin, mutta onneksi tapahtui jotain ja sen perään jotain ja sitten vielä jotain ja lopulta onnistuimme rykäisemään ilmoille viisi kokonaista kappaletta, hieman epämääräisessä järjestyksessä tosin. Vaikka Iinan ääni muistuttikin katu-uskottavaa Paula Koivuniemen pikkuserkkuraspikurkkua, keikka meni lopulta todella hyvin ja meillä oli ihan perkuleen hauskaa. Yleisökin tykkäsi. Paranoidista etenkin. Ja pikkutyttö sai ponin. Loppu hyvin kaikki hyvin!
Meidän mielettömän shöymme jälkeen lavalle kipusi orkesteri nimeltä Naryan. Mulla ei henkilökohtaisesti ole yhtyeestä oikeastaan mitään mielipidettä, sanotaanko että "ihan jees". Rumpalilla oli hieno paita. Ja viikset.
 |
| Jäbällä o meidän biisi päällä! |
Ilta jatkui Amadeuksesta Rumaan. Rumassa oli jännää. Kaikki on jännää. Varsinkin seuraava kuva. Herranjumala miehet, googlatkaa sana "vyö" ja painakaa sen käyttötarkoitus tiukasti mieleenne. Ja säästäkää kansa myötähäpeältä.
Torstaina unet venyi niin pitkälle, että koulupäivä oli jo ennättänyt päättyä herätessäni. Raahasin itseni kuitenkin ulos kirpeään pakkaseen ja ihanaisen Even luokse juomaan vitisti teetä ja jauhamaan kiloittain paskaa. Puspus.
Ilta jatkui rauhallisessa niemessä paremman puoliskoni kera valmistaen purilaisia orastavan krapulan kunniaksi. Hyviä tuli! Sulakkeet sanoivat itsensä irti ja kynttilät oli pop. Onneksi uuni ja hella sentään toimivat. Kokeilkaapa joskus hampurilaisten sänpylöiksi ihan perus juustosänpylöitä kalliiden valmiiden burgersänpyloiden sijaan. Ei paha. Ei ollenkaan. Ruoka on parasta.
 |
| Päästä Pena krapulassa keittiöön! Pääset siivoamaan. |
 |
| Piffejä ei paljoo kärähtäneet sulakkeet haitannu |
 |
| Samalla hetkellä kun sulakkeet kärähtivät, postiluukusta putosi tämä. No kiitti. Tuu vaihtaa mun sulakkeet säätänä! |
Perjantaina, eli eilen, oli vähän huono päivä. Maailma vitutti ja ihmiset oli pissipäitä puhelimessakin. Pakkanen paleli ja pizzakuskilla oli taksikuskin mielestä kusta päässä. Hervannassa on muuten ehkä parhaat taksikuskit ikinä! Kandee ajella taksilla siellä vaikka ihan vaan läpällä, suosittelen lämpimästi.
Ilta kului taas rauhallisesti rauhallisessa niemessä. Yöllä tilattiin pizzaa ja puhelimet soi.
Tänään on lauantai ja suuntana ehkä Herwoodin metsä jälleen.
Huomenna on sunnuntai ja presidentin vaalit. En aio ottaa nyt yhteiskunnallisesti kantaa tähän asiaan. No ehkä vähän. Oikeistoporvarikusipääniljake ja vihreä homo. Oma valintani on vihreä homo. Tulkoon vaikka seitsemän Jumalan vihaa päälleni ja viissattaa feispuukplokkausta. Nii. Pege on sitä paitsi kova äijä.
Joo. Heippa.
