Rokkia ja futista Rovaniemellä - Oisko mitää Depechee?

Melko tarkalleen tasan viikko sitten starttasi bussi Epeksen edestä kohti Rovaniemeä ja futiskenttiä. Nyt vasta olen täysin toipunut kyseisestä reissusta, joten vihdoin löytyy energiaa myös vääntää vähän kakkaa reissua koskien. Jee! 

Viime perjantaina siis kello 16 lähdimme matkaan FC Mitsubitchien ja YO talon joukkueen voimin. Edessä oli reippahat 10 tuntia paikallaan jököttämistä, mutta onneksi EB on siististi cool ja kivasti ilmastoitu. Vessastaki löyty lattialämmitys. Bisse oli myös kiva. Ja karpalolonkero. 

Matkalla mm. nautimme sponsorijuomia, pelasimme bingoa, nauroimme itsemme kipeiksi ja sävelsimme maalilauluja, kannustushuutoja ja kaikenmoisia erilaisia biisendeelejä, jotka varmasti jäivät koko yöksi junnaamaan joka ikisen bussissa matkustaneen takaraivoon. Pysähdyimme myös Takkatuvalla ja ihailimme taivaanrannassa siintävää pohjoista yötöntä yötä. Lapinkulta -logosta tuttua kuvaa nimittäin. 

Freshinä lähtiessä, mutta entäs tultaessa..

Albiino ja neekeri

Takkatupa ja sirkustemppuja

Mauno Ahoset. Nämä naamassa suoritimme joka pelin jälkeiset loppuhalaukset vastajoukkueen kera.

Iina voitti viintä bussibingossa

Ja perillä Rovaniemellä! Kymmenen tuntisen bussimatkan jälkeiset fiilikset

Rovaniemellä yövyimme Rantasipi -hotellissa nimeltä Pohjanhovi. Saavuimme pääkallopaikalle noin kello puoli kaksi yöllä paikallista aikaa ja pääsimme heti hengailemaan paikallisten urpojen kanssa. Meinasi epätoivo iskeä heti ensimmäiseksi, koska oli kiire nukkumaan ja sisään kirjauduttuamme ja lippulappuloita täyteltyämme seikkailimme ympäri hotellia ainakin puoli tuntia itku kurkussa etsien huoneitamme, joita ei vaan löytynyt. Lopulta selvisi, että ihana respan Jasmine oli neuvonut meidät täysin väärään päähän koko helevetin rakennusta. Onneks Jasmine oli sitten kiva ja neuvoi meidät loppujen lopuksi oikeaan suuntaan. Eiku Dr. Phil pyörimään ja unta palloon!

Lauantai starttasi aikaisella aamulla ja hotelliaamupalalla. Hotelliaamupala on kyllä ehkä yks parhaista asioista päällä maan. Tankkasimme itsemme täyteen ja hyppäsimme bussiin ja matkasimme kohti Rovaniemen ravirataa ja päivän koitoksia.


Raviradalla rokki soi ja bajamaja tuoksui.

Sitten olikin aika korkata aamun ensimmäinen urheilujuoma.

Löysin meikkilaukkuni pohjalta "Tuksunpinkkiä" huulipunaa ja nyt oli oiva tilaisuus käyttää sitä näyttämättä idiootilta!

EIKS JE?

Ensimmäinen vihellys pilliin meidän osaltamme tapahtui kello 11.15 ja FC Victorias Secretiä vastaan. Hävittiin peli 7-0. Mutta se oli vasta treeniä.

Seuraava peli pelattiin Oulun RPMää vastaan ja vastajoukkueen tekemät maalit vähenivät neljään. Meidän maalit pysyi nollissa. Parannettiin enivei! Tulimme siihen tulokseen, että pelimme taso selkeesti nousee humalan mukana. 

Kolmas peli käytiin Provinssiböönia vastaan ja aloimme olemaan jo aika lailla maistissa. Matsi oli todella kova ja päättyi lukuihin 2-2. Känni nousee ja pisteet paranee. Provinssiböönapelin jälkeen meikän varpaat ja reidet huusi hallelujaa. Onneksi kuskiltamme löytyi asianmukaisia hoitovälineitä.

Sitten olikin edessä tunnin mittainen juomatauko.

Anna lupas leikata pälvikaljun jos Mitsut pääsee mitaleille

Ehkä turnauksen hienoin asu!

Lauantain viimeinen ottelu pelattiin ihanaa Nuolupalloa vastaan ja peli oli mainio. Oli eläintarhaa ja maaleja ja meikäki sai osuman ja tuomari sai bonuskortin ja rakkautta! Propsit tuomaripojalle kärsivällisyydestä.
Pelin jälkeen otimme kimpsut ja kampsut ja kiirehdimme bussille. Koska mielessä oli vain yksi asia. Sauna. Ja  kalja.

Iina löys pukin

Hyvä meidän joukkue!

Hotellilla kävimme saunassa ja uimassa ja aiheutimme hämmennystä hississä.
Illan hämärtyessä keräsimme luumme ja lähdimme syömään. Ja juomaan.

Pirteää jengiä

En enää muista ruokapaikan nimeä, mutta hyvää oli ja hyvä oli meininki.
Söimme ja joimme ja lauloimme ja pidimme kivaa. Mahat täynnä poistuimme ravintelista ja kun muut lähti yökerhoon, me mentiin hotellin aulabaariin dokaamaan. Kalleinta kaljaa koskaan. Jallua kyytipojaks ja kaljaa siihen kelkkaan!

Piina ja Heppi

Nukkumaille suuntasimme jo melkein ihmisten aikaan, elikkästä aamuyöllä ennen kolmea. Väsy oli hirveä ja lihaskipu vielä hirveämpi.

Sunnuntaina aamu starttasi pelottavan aikaisin, koska ensimmäinen peli oli kello kymmenen. Hotelliaamupala kuitenkin paransi pienehkön orastavan rapulan. Tai sitten se oli skumppa.. Ja eiku pummimaan kyyti kohti kenttiä ja pelaamaan jalakapallua.

Maunoki heräs

Päivän ensimmäinen peli pelattiin Ilotyttöjä vastaan ja sehän tietysti hävittiin nätisti neljä nolla. Ja hups, sitä oltiinkin yhtäkkiä humalassa. Jostain ilmestyi jallu, jostain minttuviina ja jostain salmari.

Elämän eväät

Sitten pelattiin uusintaottelu Provinssiböönia vastaan. Ottelu oli turnauksen viimeinen ja pelasimme sijoituksista seitsemän ja kahdeksan. Päätimme pitää vähän kivaa. Jalkapallo vaihtui rantapalloon, kentällä sai vetää röökiä ja juosta tölkki kädessä, heittää kuperkeikkoja ja tehdä ihan mitä vaan. Meidän maalia vahti Mauno, Böönien maalia heidän jalkapuoli maalivahtinsa, joka piti kantaa paikalleen. Maaleja tehtiin vuorotellen. Oli ihan sanoinkuvaamattoman ratkiriemukas matsi. Peli päättyi loppujen lopuksi rankkareilla 6-5 Provinssiböönille. Rankkarikisassa laukojalta puuttui paita ja maalivahdilta housut. Säännöt on säännöt!

Erikoistilanne erikoistilanne, harhautus!

Joukkueemme lisääntyi yhdellä mitsulla

Olikohan tarpeeks pelaajia kentällä

"VIINAT PÄÄHÄN!" - ehkä asiallisin joukkuehuuto koskaan

Popedaviini oli kova sana

Promoaminen on tärkeää. Mikä sitten on mautonta ja mikä ei.. 

Joukkueen kuumin mitsu

Maunoltakin meni jalat alta

Humalankatkuinen kotimatka starttasi Rovaniemeltä muistaakseni noin kello 15. Itse matkasta en oikeastaan osaa jostain syystä kertoa oikein mitään. Oli Depecheä ja vaaleanpunaisia uikkareita ja muistaakseni aika hauskaa. Olin neljä kertaa nousuhumalassa ja ABC:n kanahampurilaisen tuoksu lähti käsistä vasta tiistaina.

Illan viimeinen kuva. 

Finally melkein 12 tunnin matkustamisen jälkeen Tampere ja pizza ja hima ja himassa iloinen mies.

Maanantaiaamuna sängystä noustessa ei kävely meinannut onnistua. Eikä mikään muukaan. Sunnuntainen kipulääkitys oli ollut sen verran kohdillaan, että lauantain pelissä nyrjähtänyt nilkka oli unohtunut kokonaan.

Rockfutis 2012 oli kyllä sellainen reissu, että muistelen sitä varmasti vielä mummonakin vaikka iskis kuinka hirvee muistikatkos. Aivan parasta kerta kaikkiaan. Eikä meistä Mitsuista kukaan telonut itseänsä pahemmin, hukannut omaisuuttaan tai jäänyt Rovaniemelle. Yks nilkka meni rikki, mut sekään ei mennyt pelissä. Vaan asiaankuuluvasti yökerhon tanssilattialla.
Minulle jäi neljäpäiväinen krapula, mustelmia ja kipeä nilkka.

"Yks jallu kiitos!"
"Mulle kelkka."
"...Hei mä voisin kyl ottaa viel yhden oluen siihen kyytipojaks!"
"Joo pistä mullekki olut siihe kelkkaan!!"

"No minä ajattelen kun minä puhun!!"

"Missä Mari on?"
"Se lähti jonkun Ilotytön matkaan."

"Teidän pitäis hei levyttää toi!"
"No ei ne oikee voi ku itse levymoguli näyttäis nukkuvan."

"Mikään muu ei rimmaa maalin kanssa ku anaali."


KIITOS MITSUT