Näytetään tekstit, joissa on tunniste turhuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste turhuus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 3. syyskuuta 2012

Mo.

Mulle ei nyt oikein kuulu mitään. Oikeastaan siis aika hyvää! Romanian (Lue: Rovaniemi) reissun jälkimainingeissa olin koko viime viikon aivan tuhottoman väsynyt ja viikonlopunkin vietin lähinnä kotona nukkuen vitisti ja raivosiivoten. Eilen kävin vähe sunnuntai-burnssilla ja hautaamassa vanhaa elämää, mutta siitä kerron ehkä lisää vielä tänä iltana, jos ennätän. Todellakin oman blogitekstinsä arvoinen tarina meinaan. Mutta pari kuvaa kertoo enemmän ku meikän typerät jaarittelut, tididii ja tsuibaduiba.

Leivoin viime viikon tiistaina chilikuppikakkuja Juonille, koska olin ollut hirveä krapulahirviö. Mut nää oli hirveän hyvii, vaikka itse sanonkin.

Käytiin keskiviikkona koeajamassa uusi treenis ja toteamassa, että ihan hyvin oltais voitu mennä kolmen kuukauden keikkatauon jälkeen suoraan lavalle!

Aamunaama ehkä viime viikon torstailta. Ja housut morjes.

Käytiin shoppailemassa Viljamin kera ja siitä kuoriutu tommone. Lätsä oli meikän sisäisen hipsterin ostos.

Mitäs muuta. Syksy tulee ja vettä sataa ja trallallaa. Koulussa on jopa ihan kivaa. Ainoa miinus kouluhommissa on se, että joka ikisellä kurssilla tässä jaksossa istutaan päätettä tuijottaen kahdeksasta kolmeen ja voin kertoa, että tää kotona päätteen ääressä hengailu koulun jälkeen tuntuu aika tyhmältä. Silmiä väsättää.
Kohta mä haen pyykit ja ripustan ne ja sit varmaan en tiiä mitä teen.

Mo.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Mitä mulle kuuluu?

Kalenterimerkintöjä viimeisen neljän viikon ajalta:

Lapamato :--------D

Äx

14 tuntia baarissa

MITÄ?

"Mä en ikinä jätä tätä pizzeriaa" :D

HUHHUHUHU 8(

Juonia, ruokaa & Spartacus BLOOD&SATAN

Juppiters cock!

RÖLLÖLLÖÖ

"Vihanneskauppiaalla meni hinta väärään kurkkuun"

Mallashovi

NYT ALKAA UUSI vitun ELÄMÄ! Vittu :-------)

Basisti @ Artturi klo 20!

JA KAIKKI TIET VIEVÄT KATSEESEEN. Suatana.

Mummolle syömään :)

Mua masentaa mua masentaa mua masentaa

Ärsytys

Kiva perjantai

Skede halli yö

Väsy.

HAVUJA PERKELE

Leivoin sämpylää. Neuloin ja katoin Gossip Girliä.

Marraskuu on pyllystä.

Tulispa lunta!

Pullat paloi :(

"Vesimolekyyli"

VERONPALAUTUKSET!!!!!<3


Että sellaista meikälle kuuluu. Eipä muuta.
Ja koska syysväsymysmasennusitketysperse jatkuu, en nyt jaksa kirjoittaa raamattua. Onneksi löytyy myös jonkin verran paskaa kuvamateriaalia viimeisen neljän viikon ajalta. Rölölöö.














































Joo.

Roudasin eilen levykupasta kotiini Led Zeppelinin kokoelman ja jotain aivan mielettömän hyvää, nimittäin 
Uncle Acid & the deadbeats nimisen orkesterin tekeleen nimeltä Blood Lust ja jumankakka että minä rakastuin. 
Musiikki on hyvää ja onneksi on jo joulukuu. 
Gölögi ja punaviini ja sukkapuikot ja Gossip Girl - niistä on Penan joulukuut tehty.

Ommeinaa kivaa. 

maanantai 17. lokakuuta 2011

Koira.. tttu mikä eläin!

Koska edellinen postaus koski lähinnä kissoja ja prinsessoja, tämä koskee koiria. Minä nimittäin koin juuri melkoisen seikkailun kauppareissullani. Kävelin kaupasta kohti kotia ja vedin röökiä kaksin käsin ja ajattelin öö en mitään. Sitten tapahtui seuraavaa. Keskellä tietä seisoi valkoinen eläin ja tuijotti. Se oli koira. Se oli irti. Se haukahti ja juoksi minua kohti hampaat irvessä nauraen. Omistajaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Ja minä aivan rakastuin perkele! Omistaja onneksi löytyi pienen säädön jälkeen. Huh huh. Mutta koirat!
Sitten kun minä oon iso tyttö, hommaan itselleni eläkepäivieni iloksi kaverin nimeltä Weisser schweizer schäferhund. Valkoinen paimenkoira. ...TTU MIKÄ ELÄIN!


Yngveä on niin hirveä ikävä, että en osaa edes sanoa kuinka ikävä. Hirveä ikävä. Siis Ynkkää, ei hirveä. Meidän perheessä on aina ollut koira ja nyt kun sitä ei ole, elämä tuntuu vähän tyhjältä. Onneksi on Googlen kuvahaku ja Lemmikkipalstat.netin foorumit ja naapureiden irtokoirat ja äitin parvekekyyläysmesta. Mutta jos joku asia on varma, se on varma, että minä otan koiran sitten kun olen iso. Eli omistan talon ja lääniä ja rikkaan miehen ja aikaa ja hevosen. Ja lottovoiton tietty.

Valkoisen paimenkoiran lisäksi päiväunissani pyörii myös karjalankarhukoira. Meillä oli sellainen silloin aikoinaan, kun minä en tajunnut maailman menosta vielä yhtään mitään. Oltiin melkein kaimoja. Seuraavassa kuvassa kyseinen Pepi ja äiti ehkä vuonna ysikyt.



Tai sitten. Kuinka hienoa olisikaan omistaa kissan kokoinen koira, joka kuitenkin näyttää ihan koiralta. Schipperke. Ehkä enemmänkin äitin päiväunien kohde, kuin minun, mutta... minikokoinen Yngve!







MÄÄ SEKOAN! Auttakaa.
Älkää. Ehkä olen vain hiljaa ja pesen pyykkiä ja siivoan. Istun kuistilla tuijotan.