Älämmölöm viikonloppu

Tajusin just, että tämä kakkapäiväkirjan pitäminen on melko terapeuttista. Kun on viikon, tai edes muutaman päivän rellestänyt menemään (oli sitten promilleja tai ei), on jossain määrin jopa suotavaa palautella mieleen menneitä tapahtumia ja vääntää niistä vähän kakkaa samalla.
Kirjoitin alakoulun kolmannelta luokalta viime vuoteen asti päiväkirjaa käsin. Kirjoitin joka ilta ennen Nukkumasan tuloa ja piilotin kirjan sängyn alle. Jos en kirjoittanut joka ilta, kirjoitin sitten kerralla monen päivän tapahtumat. Joskus jopa koko kesän. Päiväkirjan kirjoittaminen loppui kuin seinään, kun facebookin statukseeni ilmestyi teksti "In a relationship". Syytä en osaa tarkasti kertoa. Mutta olisiko se nyt sitten hirviän mukavaa, kun toinen kaivais joka ilta sänkyyn päästessä pienen vaaleanpunaisen söpön lukollisen kirjan sängyn alta ja raapustais sinne vaaleanpunaisella söpöllä kynällä salaisuuksia. Ja "EI, ET SAA LUKEA". Miljoonat lukot ja salasanat ja panssarit ja varoitukset kirjaa kuorruttamaan.
Okei, mulla on traumoja. Entinen teinivuosieni poikaystävä pääsi käsiksi päiväkirjaani, kaivoi sieltä juttuja ja no, se oli tosiaan sitten entinen.
Tällainen "julkinen" päiväkirja on tosi jees; ei tarvitse pelätä, että joku löytää täältä mun elämäni synkimmät luurangot.

Noni. Eiköhän siinä oo introa niinku off topic jo ihan tarpeeksi. Mun oli tarkoitus tiivistää tähän nyt mun viikonlopun tapahtumat. Hyvin lähti käyntiin. Tästä tulee raamattu. This is gonna be a pippel.

Perjantaina oli krapula, niinku edellisestä postauksesta käy ilmi. Ja sitten oli muutto. Muutto oli hikinen. Todella hikinen. Illalla teimme veljeni kanssa pienen Hervanta -sightseeingkiertueen kauppareissulla. Meikä toimi oppaana. Olin niin loistava opas suuren Hervanta-tietämykseni kanssa, että kauppareissu venyi monella kilometrilla ja minuutilla. Toisin sanoen vähän eksyttiin. Ilta huipentui Lidlin pakastepizzaan, karkkiin, tv-jännäriin ja liskoihin.

Viimeisen harkkaripäivän aamurööki äitin uudella hienolla partsilla. Iso muki kahvia, hop. 

Lauantaina koitti siis se kauan pelätty ja odotettu viimeinen työpäivä. Se oli ihan kiva. Työkaiffari toi meille Stockalta jäätävän kokoiset muffinit, joita ei millään jaksettu syödä, vaikka koko päivä kovasti yritettiin. Anteeks. Työkaiffari toi mulle myös vanhan vinyylisoittimensa ja mä olin aika onnellinen.
Sitten mä lähdin LOMAlle. Kävelin suoraan Liideliin ja ostin 8-packin ööliä. Kotiiin päästyäni mä suuntasin rannalle loikoilemaan eväinäni pari olutta, tupakkaa ja uusin Trendi. Nam. Illan jo vähän hämärtyessä mun luottojuoppoystävä Eve saapui huudeille ja loppuillan aion esittää kuvina, koska kirjoittaminen on niin raskastatata. Varsinkin jos illan kulku on joiltain osin hämärä.

Can I introduce you: mun Clas Ohlson -koti! Näyttääkse siltä? Meidän etkot mun Clas Ohlson kodissa kesti ainakin neljä tuntia. 

Lopulta ulos päästessämme ystäväni muuttui nelijalkaiseksi Ctulhuksi.

Minä päätin puolustautua tätä hirvitystä vastaan esittämällä taistelutanssin.

VIHOLLINEN VOITETTU! Sankari suuntaa kohti kaupungin keskustaa, kohti tuntematonta.

Nelijalkaisen Ctulhun voittaneena oli pakko suorittaa vielä voitontanssi.

Harmikseni hirviöstä muotoutuikin tällainen viehättävä lady. Minä en kuitenkaan viehättänyt tätä ladya. Leidi ajaa pakokauhun vallassa rumaa pärstääni pakoon, mutta onneksi se ei haittaa, mä löysin KALOJA!

Kuinka pysäyttää pakoon pinkova nainen? Puhelimella. Tässä ollaan onnellisia.

Ladyni ilahtui puhelimeen puhumisesta niin, että päätti ilahduttaa minua pienellä strip tease -esityksellä. 

Tämä kuva on otettu n. klo 02:35 pahamaineisen Klubin tanssilattialta. Se, mitä puolen yön ja tämän hetken välillä on tapahtunut,  se jääköön historiaan.  Ei vaan! Mehän juotiin kaljaa ja hätisteltiin kiimasia äijiä kimpustamme.

Mikä vitun savukone.

Jatkot Sorsapuistossa n. klo 04xx.. Who's drunk? I'm not.

Hehe. Näen kuvassa muutaman objektin. Tämä kuva on otettu kello 05:51, tarkistin juuri kamerasta. Täh?

Puhtaat pöksytkö. 

Odoteltiin bussia kohti kotia n. kello 06:30. Normaalit ihmiset menee töihin. 

Sunnuntaina tapahtui mm. seuraavaa:
- Den stora dagen efter
- Jumalatonta krapulaista tsombailua keskustassa
- Hervanta
- Jalkapuoli poikaystävä
- VÄHÄ HYVÄÄ RUOKAA
- Paljon karkkia
- Joku leffa en muista mikä.

 Ja tänään kakka näytti tältä:

Omnomnomnom.

Oli maukas ateria. Ruskea kastike soijarouheesta, varhaisperunoita, salaattia, kananmunaa ja leipää. Piimää.
Voi itku, kameran akku o tyhjä. Jouni nukahti just mun sänkyyn Harry Potter ja Liekehtivä Pikari kainalossa.

Öitä pus.

Naamat

NO HUH HUH.

Eilen ennen buariin lähtöä näytin tältä:

Baarista tullessa pizzerian vessassa näytin tältä:

Tänä "aamuna" näytin tältä:

Sitten join pullollisen Freeway (vapaa tie) KOKKELIA:

Tapahtui ihmeparantuminen:

KOKKELI ON PARASTA!


Tykkään mun vaatteista myös.

Ja nyt mä lähdenkin sitten suorittamaan itseäni kaupunkiin kitaralaukun kanssa. Käyn hakemassa Äxän aaseille jotain kivaa jostain. Suprise Me vois olla ihan varteen otettava vaihtoehto. Sitten suuntaan Hervantaan kantamaan tavaraa muuttoautosta ulos ja äitin uuteen kotiin. Näen myös E:llä alkavia miehiä. Sitä toista mulla on ollut ainakin tosi kova ikävä. Mutta E ikävöi varmaan skebaansa enemmän ku meikää.

Huomenna viimeinen työpäivä. Huuuuuh!

Ainii, muutaman lauseen raportti eilis illasta nyt sitten: 

Ilta alkoi lupaavasti: meikä veti lipat pyörällä päin seinää ja aukaisin kyynärpääni. Tilattiin safkat ja istuttiin terassille. Alkoi sataa kaatamalla. Sitten kastuttiin, syötiin ja juotiin lukuisia oluita ja lonkeroita ja tervasnapseja. Illan kruunasi ehdottomasti kuollut vauva -vitsit ja Juonin heliumhuutelut, sekä homofobinen rasisti tapparafani. 

KOKKELI ON PARASTA!q!!!!!

Pusuja kaikille.

Minä olen kakkapylly.

Viimeinen oikea duunipäivä Levykuppa Äxässä takana (lauantaita ei lasketa, koska silloin on 95% todennäköisesti krapula ja puolet porukasta on viettämässä viikonloppua ja koko päivä menee huurteisessa horroksessa).
Voin kertoo miten mun työpäivä meni. Tosi laiskasti; järkkäilin parit hyllyt, laarit ja varaston, vein roskat, myin pari levykäistä ja loppuajan istuskelin tuulettimen vieressä/takahuoneessa lukemassa uutta Voimaa. Vitti miten masentava lehti. KEKSISIVÄT JOTAIN ILOISEMPAA KIRJOITETTAVAA välillä ku Meksikon huumesodat, vainotut toisinajattelijat, nälkäkuolemat Afrikassa ja miekkavalaiden pyynti Norjan Lofooteilla. Haluun muuten käydä viimeksi mainitussa mestassa. Ihan niiden valaiden takia. Anyone?
Ei tämä maailma niin paha paikka ole. Mulla on ainakin kaikki hyvin. Mitä nyt söin äske nektariinia ja se oli puoliksi raaka. Vähänkö vituttaa!

Parin tunnin päästä pitäisi kerätä itsensä ja vetää kledjut niskaan ja lähteä viettämään läksiäisiä. Vähän ku olis omiin hautajaisiinsa menossa. Pukeudun siis mustaan. Koska olen paholainen. Nyt kyllä joo.
NIIN että syömään on tarkoitus mennä työporukalla. Mutta mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, voin varautua OI TUUBA:AN. Minä en ainakaan lähde kotiin tyhjin käsin. Eli selvin päin.
Soommoro!

P.s. Oikeasti Voima on meikän mielestä ehkä paras ilmaisjakelulehti heti Sue:n jälkeen. Mutta tosi huono tosi huonona päivänä.

"##¤""¤"¤"I¤%O%P%Ť#"

Mä en nyt vaan löydä itseäni tämän blogin kanssa.

Fiilis pt.2

P.s. Opeth - The Devil's Orchard 

Fiilis

Tänään olen mm. odotellut yli puolituntia poliisia noutamaan sammunutta öykkäriä viinylisoittimen vierestä pois  ja tirauttanut muutaman vitun ison elefantin kyyneleen tosi kovasta ikävästä. Nämä kaksi asiaa eivät toki liittyneet toisiinsa millään tavalla.
Sammunut öykkäri saatiin lopulta hereille poliisipartion ja ambulanssiäijien voimin ja kaikki päättyi kivasti ja öykkäri päätyi putkaan.
Yngve muuttaa todennäköisesti huomenna Baarijärvelle ja mulla on näin :---------------------( kova ikävä jo nyt. Haluaisin nyt vain halata sitä koiraa todella kovasti ja kertoa pusujen kera, kuinka paljon rakastan.
Hard times but good times. Ehkä se on vaan niin, että hyvästä pitää luopua saadakseen hyvää.

Watch out - this is gonna be a Bible. Varokaa, tästä tulee raamattu.

Viikon sisällä voi pienen ihmisen elämässä tapahtua paljon. Niin paljon, ettei ehdi hengähtää kasaamaan ajatuksia tai edes kirjoittamaan blogia. Mutta nyt tapahtuu jänniä asioita. Olen nimittäin hengähtänyt ja kirjoitan blogia tässä tota joo. Kello on vitisti liikaa ja silimät menee kieroon.
Onneksi on nyt kamera, joka kulkee mukana kätsysti ja auttaa sisällöllään tämän raportin väsäämisessä.
Suoraan (a)asiaan mars.

Keskiviikkona siis Herwood. Tuleva toinen kotini näyttää tältä:

Tuossa sohvalla mä sitten kohta istun monet illat kaljatölkki kourassa piereskelemässä ja kahtomassa pornoa eiku mitä.

Tuleva elämänkumppanini näyttää tältä:

Tuossa parvekkeella me sitten jauhetaan paskaa tupakan käryssä ja savustetaan naapureita ja rakastetaan toisiamme.

Loppuilta näytti tietysti tältä:

Ja loppuaamu meni kotimatkalla hoitaessa parisuhdetta ja päättyi klo 07:30 yhteisen hammaspesun kautta vesisotaan ja Nukkumatin kainaloon. No huh huh.

Sanomattakin on selvää, että torstai aamuna ei paljoa naurattanut. Minua ainakaan. Asetelmat olivat suoraan sanottuna katastrofaaliset. Äiti oli tulossa kylään, kämppä oli kuin hävityksen kauhistus, töihin oli pakko mennä, krapulainen typerä mies makasi sängyssäni, ilma oli ulkona hyvin pitkälti todella vitullisen nihkeä ja päätäkin särki jostain helevetin kumman syystä. Kiukkuhikoilupaniikkikrapulahirvitys.
Onneksi kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin. Thai Cube ja kokkeli parantivat oloni. Olon parannus näytti tältä:

Viimeisetkin krapulan ja masennuksen rippeet kaikkosivat, kun äiti lampsi jossain vaiheessa päivää yllättäen putiikkiin ja kertoi että vuokrasopimus on allekirjoitettu. Hihkuin ja tuuletin onnesta ja innosta ja rakkaudesta ja kaikesta. Saan todellakin kaikki rakkaimpani tänne!!!!!!!1 Voi onnea. Hervannasta TULEE mun toinen koti. Kaiken lisäksi sängyssäni makaava typerä krapulainen mies oli puunannut kämppäni töissä ollessani. Tosin käskystä, mutta.. Well done, täytyy sanoa. Kämppä todellakin oli suhteellisen siisti, kun pääsimme äidin kanssa perille.
Loppuilta meni nauttiessa krapulasta ja univelasta. Paska leffa, hyvää seuraa, pizzaa, karkkia ja hikeä nam.

Perjantaina oli tiedossa kotibileet, mikä vähän pelotti. Mietin päivän aikana miljoonaan kertaan, että lähdenkö bileisiin vai en. Oli hiki ja väsytti ja Oslossa räjähti pommi. Töiden jälkeinen pikainen pulahtaminen järvessä kuitenkin piristi sen verran, että kotiin jääminen ei enää käynyt mielessäkään. Suunnitelmanani oli tietysti, etten joisi juhlissa tippaakaan alkoholia. :---------------D Oon niin hyvä valehtelemaan itselleni, että ansaitsisin jonkinlaisen palkinnon ehkä.
Juhlat olivat kuitenkin buenot. Vaikka oma fiilikseni vaihteli illan aikana sieltä vihan ja surun rajamailta suoraan sydämen pakahtumiseen onnesta, ilta oli kokonaisuudessaan aivan todella mahtava ja pileet oli kyllä valehtelematta yhdet parhaimmista, missä olen saanut vierailla. Loppuilta näytti tältä:

Aamulla tietysti masensi ja oli hieman heikko olo jopa 3,5 tunnin yöunien jälkeen. Lauantai oli masennuspäivä. Duunissa oli ankeaa ja kylätie oli hiljainen. Norjan tapahtumat saivat tipan linssiin ja mielen maahan ja Winehouse ei sitä mieltä sieltä nostanut. Edes Rockin' Ukko-Pekka ei vakuuttanut tänä vuonna ja Nykäsen Mattiakin taisi vähän alakulo painaa. Neljän jälkeen pehkuihin mielettömän jalkapääselkäsäryn kanssa.

Sunnuntaina tajusin, että olin ehkä viettämässä viimeistä päivääni Haapamäellä sinä aikana kun äiti siellä asuu. Muutto onkin edessä jo perjantaina. Päivän tunnelmat olivat siis mielenkiintoiset. Toisaalta haikeat, toisaalta täynnä innostusta ja kaikkea muuta kivaa.
Ainoastaan yhtä asiaa tulen siinä kylässä ikävöimään kuollakseni. Ja se on jotain mustaa ja karvaista, halattavaa ja pörröistä rakkautta.
Junan liikahtaessa eteen päin Haapamäen asemalta kohti Tamperetta, tunsin helpotusta.
Hei hei Haapamäki, hei hei teinivuodet.

:--------------------------------------D <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 

Bye bye Aspenhill I'm not gonna
Miss you where ever I go but I'm gonna
come back to walk these streets again
Bye bye Aspenhill forever.


Ei tullutkaan raamattua. Jeesus puuttuu.

Hervankoski here I come

Tänään päiväni pilasivat painajaiset, mahakipu, uhkailevat narkkarit, rääkätyt kissat ja laiskat pissipäät ja muut TYHMÄT kakkapyllyt.
Onneksi on uusi kamera, Kismet Marianne, kahvia, ruikkaria ja upea keli.
Maanantaina oli Reggaeta ja Maggaraa ja ihan kivaa. Eilen oli Albus Severus Potter (josta mulla ei ole mitään sanottavaa) ja tänään suuntana Herwoodin metsät.
Voin lyödä vetoa, että Hervanta tulee olemaan mun toinen koti ensi talvena. Ja sehän ei haittaa meikää yhtään!

Fiilixet  Voldemortin tuhon jälkeen.

Ja mulla on myös  rakkaussuhde erääseen orkesteriin. 

                             KIITOS JEESUS KALJASTA.

Kun ajatus karkaa

Ajatus karkasi jälleen vanhan kovalevyn aarrekätköille. Vittu pitäis sitoa se käsiraudoilla patteriin.

Minun ja Paskan tulevan yhteiselämän kunniaksi tarjoilen jälleen nostalgiapläjäyksen:

Opeth @ Pakkahuone 16.2.2009, jatkot ja alakerran keittiö.

Nii että tätä se sitten on. Keittiöseksiä ja Jägermaisteria.

Rakkaus

Iltalenkki ihanan ihmisen kanssa. Eväät: pari kaljaa, irtokarkkia ja The Ark.

Ooo-oo-ou ooo-o-ou one of us is gonna die young!