tiistai 13. syyskuuta 2011

Viikonloppu landella Paskan kera - taksilla Kanttariin ja takaisin

VIHDOIN saan aikaiseksi kirjoitettua jonkin sortin raportin viime viikonlopusta, jee!
Oon innoissani kuin sonni tästä asiasta. Kyseinen viikonloppu oli vain niin hurjan hauska ja kiva ja paras ja rakkaus. Viikonloppumme koostui mm. liiasta tupakasta, siideristä, syömisestä, naurusta, TV:stä, Rauli Badding Somerjoesta, kissanmetsästyksestä, ötököistä, ihmeellisistä havainnoista, mukavasta konnarista, lavatansseista, kitaroista, tequilasta, huopakatoista, hyvistä jutuista, liian lyhyistä yöunista ja turvonneista vatsoista. 


Paskan naama meni mutruun, vaikka konnari tarjosi junamatkan

Yösavut ja Paskan haba

Suustani pullahti sienipilvi. Plöps

Saturday morning fever

Myrskyn jälkeen

Myy ja hattivatit hoitivat soittajan kipeää sormea

Bäkkäri

Iinalle viin... viixet

Tukkahumala

<3

Vaikka perjantainen skootterilla ajelu ja pussikaljoittelu jäikin teineilemättä, osattiin sentään ottaa kuvia

Reikässä

Kädessä

Mato!

Lähetetty 10.09.11 22:16 "Ja me mennään kohta Kanttariin, sieltä varmasti irtoaa :-D"

Havainto: JALLUOMENAMEHU

Havainto: BISSE(n, ilo silmälle!)

Iinalla meni tequilahommiks

Havainto: TEPUILAA

Seppo Silasviita & Nostalgers

Havainto: krapula. "Oho onpas mun tucca hyvin!"

Mato nro. 2

Come homeee!

Krapula 

"Mitävittua, tiiäksää sen leffan, kuolenksmää  ny!"

Landespede

Ei siideriä ilman sunnuntaita

"EI VITTU"

Pulsut pulsuilevat pulsumaassa

Muikee

Paha silimä

Astuin sen päälle

Ruoja karkuteillä

Catch ya! :---D voi pientä, nenä veressä yritti päästä väkivalloin kopasta ulos


LOPPU HYVIN KAIKKI HYVIN JA MAAILMASSA RAUHA JA IHIMISILLÄ HELEVETIN HYVÄ TAHTO.



maanantai 12. syyskuuta 2011

Voin kertoo

Että istun tässä koulussa ja opiskelen toimiston töitä ja ohjelmia. HOW INTERESTING! Wordin mielestä teksti menee joko keskelle tai sitten se menee vasempaan reunaan. Niin.
Asiani oli että kohta lentää ulkoasu. Vittuun. Menee remppaan siis!
Ja ehkä vielä illan rientoja tuloo raporttia Petäjävesi-viikonlopun meiningeistä ja kuvia ja muita herkkuja. Nyt keskittykäämme Wordin ihmeelliseen maailmaan.
Puspus

perjantai 9. syyskuuta 2011

Petäjäwater rock city

Oikeasti täällä o pelkkiä skinejä ja amiksia. Ja niiden risteymiä, eli minä ja Iina. Meillä on myös sidukkaa, sipsiä, jäätölöö, hippipizzaa, tupakkaa ja BB. Mulla on ähkymahajalkapallo ja BB on anuksesta. Aikuiset ihmiset juoksee ampparipuvut päällä ja huutaa.
Piti lähteä ajelemaan skootterilla kakspäällä Petiksen huudeille, eli Siwan rappusille, juomaan pussista kaljaa.
Mutta perseemme jämähtivät sohvaan. Ei tässä voi päätyä kuin siihen lopputulokseen, että me ei enää 16-vuotiaita. Olemme helevetin vanhoja, ryppysiä ja vittumaisia ämmiä ja sytymme enää vain räkäisille pubeille ja keski-ikäisille hevimiehille. Elämä on paskaa.
Onneksi sentään konduktöörisetä muisti meidät kitaroinemme kolmen vuoden takaa ja tarjosi muusikoille vanhaan tapaansa junamatkan. Hyvä ihminen.

Hiljainen on kakkakirjan kylätie

Koska mulla on koko ajan kiire! Johonkin. Milloin mihinkin. Syömään, salille, kahville, kouluun, kaljalle, nukkumaan.
Hektistä on elämä ja ennen kaikkea myös stressaavaa. Kaulassani ja poskissani kukkii puutarha.
En ole ehtinyt tällä viikolla edes visiteerata yhdelläkään kirpputorilla. Itkettää aivan.
Nukkumaan olen päässyt joka ilta sentään ennen yhtätoista. Paitsi eilen. Tänään siitä ei taida olla puhettakaan. Mulla on tässä vartti aikaa. Ehkä ennen puolta yötä kuorsaus raikaa. Uni on väsyneille silmille kuin taikaa! yo!
Snöni.
Mun juomattomuuslupauskaan ei pitänyt. Olen kyllä aivan surkea ihmisperse. Huono ihminen, etten paremmin sanoisi. Mutta onneksi en ole ainoa tässä maailmassa! Homma meni ihan reisille eilen, ku Paska lupas maksaa mun taksin, että jään hänen kanssaan lapsenvahdiksi. Siis odottamaan Oksua baarista. Suussa naksahti ja Paska veti privaattikaraokeshown Vikkulassa. Hauska ilta ja ingen dagenefter. Joku vitutus vain jäi. Ja sellainen ovela kakkahätä.
NYT olen hiljaa ja keskityn tarjoilemaan tähän muutaman kuvan menneeltä viikolta.


Maanantaina mentiin metsään, vaikka houkuttelevia kutsuhuutoja kantautuikin Tiikerihain suunnasta.

VARO RISTEYS
Löydettiin herkkusieniä
Maan korvessaaa kuulkevi laaapsoosen tiee

Koska Juoni on tyhmä.



 
Ensi talvena pulkkamäkeen! Anyone?

Sänpylöitä metsälenkin päätteeksi, naminami

Ja kynttilö.

Tiistaina juhlittiin Paskan vanhenemista:



Ja sitten meno yltyi.




Keskiviikkona päädyimme Vikkulaan kuuntelemaan Paskan jodlausta ja naukkailemaan erinäisiä juomia.



Kuvat vähän perseili enkä jaksanut alkaa asentamaan. Nyt nukkumaille.

RÄÄ. Huomenna landelle! PETÄJÄVESI here I come.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Täällä ei riehu Elvis eikä Beatles, eikä varsinkaan Pena!

Mä yritin väsätä tätä blogia jo eilen ja sainkin sen väsättyä, mutta sitten tämä uusi äärettömän hieno ja kiva bloggerinperkele meni ja kaatui, enkä saanut sitä enää nostettua ylös. Vaivalla väsäämäni teksti tietenkin katosi jonnekkin bittiviidakkohelvetiin. Kokeilen nyt uusiksi.

Tämän tekstin otsikko kertoo jo, että nyt loppui riekkuminen ja rellestäminen.
Minä nimittäin LUPAAN olla VIIKON koskematta iloliemiin ja riemusiirappeihin ja mennä aikaisin nukkumaan ja syödä hyvin ja liikkua ja kaikkea kivaa muuta terveellistä perseilyä. Aikamoinen lupaus mun kaltaiselta alkoholistilta. Ei vain. Jurassic Rockin jälkeen (kolme viikkoa) silmäpussini ovat viihtyneet sen verran valtavina ja silmänalusteni väri pysyy siinä mustassa 666, että nyt kyllä stoppia ja viikon mittainen rauhoittuminen! Kouluaamuihin totuttelu vois hoitua paremmin, jos ei valvoisi joka ilta pikkutunneille.
Ensi viikon maanantaina on Roosterin Reggaeta &&& Maggaraa päätöspailut ja siellä voi vähän iloliemiä maistella kyllikki ja jorma. 8)
Mutta sitä ennen, ei tippan tippaa. Tippa voi tappaa!


sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Kun perjantai alkoi jo maanantaina

Koska tämä viikko oli liian kiva, pääni on nyt tyhjä ja paloina lattialla. Onneksi muistipalapelini palaset löytyvät kamerani muistipalapelikortilta ja voin nyt kivasti syväpuhdistaa sieluni viime viikosta ja jakaa muistipalapelini tänne, koska en halua olla palapelieni kanssa yksin saatana. Nih.

Juoni päätti heti alkuviikosta lopettaa pelleilyn ja vaihtaa alaa.

Kipeä iltapala

Ainoa järkevä kuva keskiviikolta ja tässäkään ei ole mitään järkeä
Löysin kaverin Klubilta <3


Aamupalaksi pizzaa, lounaaksi karkkia ja tuplajuustoa, päivälliseksi Zarilloa ja iltapalaksi seitsemällä eurolla irtokarkkia mmmhh
Njäh

"täällä on jotkut bileet"
Fransmanni - Suomen paras krapularavintola



Kyynel. Ruojakaan ei lähtenyt mun mukaan, vaikka annoin sille kaikkeni: kaksi makkaraa ja myöhästyin junasta.

Tämä viikko oli perskolo-oloista huolimatta mukava viikko, kiitos ja anteeksi kaikki hanipööt ja mussukat ja muut aasit ja eläimet ja kaikki. Nyt voisin nukkua vuoden ja syödä vaikka Zebran.
Ensi viikolla taas uusi elämä alkakoon!



tiistai 30. elokuuta 2011

Terassi, norsu ja neljä pientä kääpiötä

Olen jo kauan. kauan sitten halunnut tämän tehdä.
Eräs huikea spektaakkelimainen teksti on odottanut julkaisuaan pöytälaatikossani, kalenterien välissä, pitkin lattioita ja ties missä vuodesta 2007 asti. Nyt sen teen, koska on sen aika. Puoli orkesteria on haudattu ja pakko kai tätä tunnelmaa on jotenkin yrittää keventää!

Ladies and gentlemen..


Mitä siitä tulee, kun lasketaan yhteen neljä ei-niin-naisellista tyttöä, verta, hikeä, rakkautta, terassi, känninen yleisö, huonoja välispiikkejä, katkeamatonta naurua, ripaus soittotaitoa ja kesä? Pitää olla älyllisesti jonkin verran vajaavainen jos ei tiedä. Sillä totta penassahan siitä tulee Geegeen hulvaton terassikeikka, joka sujui seuraavanlaisesti.
Kauan, kauan sitten pienessä Hevikukkulan kylässä sai alkunsa tyttöbändi nimeltä Geegee. Mutta eipä siitä sitten sen enempää, siirrytään suoraan asian ytimeen, eli juoksujalkaa norsulla keikalle.
- Teretulemast! Huusi iloisella äänellä nuorehko vekkulin näköinen miekkonen ja tallusti kättelemään meitä vähän liiankin aurinkoinen virne naamallaan. Tanssien ja läiskytellen käsiään yhteen kuin mikäkin Disneyn lastenelokuvasta karannut ylipirteä keijukainen hän esitteli itsensä Antoniksi. Vilkaisin tyttöjen naamoja ja olin varma, että he ajattelivat täysin samaa kuin minäkin: "Hitto, jos tuo on venäläinen, niin.." Mutta ei hän ollut. Ihan selvällä suomen kielellä hän puhua pälpätti. 
Auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta, lukuun ottamatta muutamaa melko vaarallisen näköistä pilvenhattaraa, aloimme kasata rumpusettiä terassin katoksen alle, jossa meidän oli määrä vetää illan keikkamme. Homma näytti aika epäilyttävältä, miten me (varsinkaan meidän egomme) mahtuisimme tuon säälittövän pikku katoksen alle, jossa oli tilaa ehkä 10 neliötä, jos alkaisi tippua vettä niskaan? Olimme edellisiltana raataneet niska limassa, vuodattaneet verta, hikeä ja kyyneliä autotallissa, kun harjoittelimme tätä päivää varten ja nyt jos jotain menisi pieleen, niin Iinuska saisi luvan joku päivä tehdä biisin siitä ampiaisesta, jonka Evoliina tappoi. Ja eikä tarvinnut kauaa Antonin tanssahdella kaiuttimista raikaavan teknon tahtiin, kun synkät pilvet laskeutuivat terassin ylle ja basisti-Jössen naamakin vääntyi kauhusta. Iinuska lopetti kitaransa virittämisen, laski sen maahan ja kauniisti laulaen pyysi Antonia laittamaan musiikkia hiljemmalle, jotta saisimme miettiä. Hetken vertailtuamme toistemme ajatuksia minä astuin askeleen eteenpäin ja yritin kakoa sanoja ulos suustani. Noin vartin rykimisen jälkeen sain sen tehtyä ja kysyin Antonilta:
- Mistä ne vahvistimet tänne tulee? Anton laittoi taas musiikin pauhaamaan ja hyppäsi DJ-pöydän takaa eteemme edelleen se sama typerä virne naamallaan. 
- Tässähän ne ovat! Hän huusi musiikin yli ja osoitti kahta kaiutinta, josta tanssimusiikki tunkeutui korviimme. Tajuttuamme mitä hän tarkoitti, repesimme kaikki neljä hersyvään nauruun ja nauroimme niin kauan, että meitä alkoi itkettää. Luuliko tuo pöljä DJ:n poikanen tosiaan, että aioimme soittaa akustisen keikan, tunkea kaikki piuhat samaan rööriin? Nyt tarvittiin varatoimenpiteitä.
Ennen kuin Anton ehti edes läiskäyttää käsiään yhteen, istuimme jo norsussa matkalla kohti Hevikukkulan pientä kylää ja ikiomia vahvistiamme. 
Matka oli hulvaton. Välillä satoi, välillä paistoi. Mutta emme sentään kastuneet, olihan norsussamme katto. Kun saavuimme pääkallopaikalle, pysäköimme norsun autotallin eteen ja kannoimme vahvistimet norsun tilavaan perään nopeasti. 
Hetkessä olimme taas terassilla asentamassa vahvistimia paikoilleen. Antoin jatkoi edelleen levyjen pyörittämistä ja käsiensä läiskyttelyä. Mutta yhtäkkiä musiikin yli kantautui massiivinen jyrinä. Tuo ääni kuului rumpalimme, Evoliinan, mahasta. Hetken päästä jyrisi koko terassi, kun meidän muiden mahat tykkäsivät ottaa esimerkkiä Evoliinan mahasta. Juoksimme nälissämme sisälle ravintolaan ja etsimme ruokalistat käsiimme. Hetken tuumittuamme eri vaihtoehtoja ostimme neljä pussia karkkia. Siirryimme aterioimaan pöytään, josta näimme terassille ja saatoimme katsella syödessämme, kuinka Anton läiskytteli käsiään. Ja eikä kovin montaa litraa vettä ehtinyt virrata Ankkalinnan kanavassa, kun saimme jo seuraa. Pöytäämme istahti vahta, eksoottisen tuoksuinen ja melko karvainen mies, joka väitti kivenkovaan nähneensä meidät televisiossa. Hän poistui melko vikkelästi ja seuraava vieras jätti meille puhelinnumeronsa, jos tarvitsisimme joskus apuja musiikkibisneksessä, tai joissain muissa ongelmatapauksissa.
Sitten kello löikin jo puoli kymmenen. Jännitti aivan pirusti ja vatsanpohjassa tuntui kummalliselta, olin tainnut huomaamattani tyhjentää kaikkien muidenkin karkkipussit. 
Vellovin vatsoin ja tärisevin käsin marssimme niin sanotulle lavalle ja aloitimme shown. Ihmisiä oli riittävästi, ei koko terassin täydeltä, mutta sopivasti. Oli nuoria ja vanhoja, mutta ei kuitenkaan perheen pienimpiä, sillä näytös saattaisi sisältää voimakkaita kohtauksia, jotka voisivat olla haitallisia lapsille.
Kun yleisö hetkeksi laski tuopit pöydälle ja silmäparit keskittyivät meihin, Iinuska mutisi mikkiin jotain hyvin epämääräistä ja soitto saattoi alkaa. Aika suorastaan lensi, hiki virtasi ja ihmiset taputtivat epätahtiin ja lauloivat nuotin vierestä musiikin lumoissa. Tai ehkä sittenkin nauttimansa iloliemen. Yhtäkkiä ensimmäinen puolituntinen oli ohi ja painuimme nurkan taakse valmistautumaan seuraavaan ja Anton pääsi valtaamaan estradin hetkeksi.
- No niin ihmiset, nyt seuraakin sitten vähän hitaampaa settiä, joten ottakaa sitä vierustoveria kädestä, kurkusta, tai mistä vaan kiinni ja nauttikaa. Iinuska kailotti mikkiin kun olimme saaneet yhden käsiään läiskyttelevän DJ:n poikasen poistumaan lavalta. Yleisö lauloi ja tanssi taas mukana ja tunnelma leijaili katossa, jota ei ollut. Virheitä teimme miljoonittain, mutta onneksi kaiken voi korjata (vasara ja naurua). 
Aika lensi jälleen kuin nälkiintynyt korppikotka pakkasella ja jouduimme aplodien, oluelta haisevien poskisuudelmien ja käyntikorttien saattelemana poistumaan terassilta juuri ennen kuin kello löi kaksitoista. Harmi kun ei ollut lasikenkää mukana. Rättiväsyneinä ja puolikuuroina lähdimme jälleen kohti Hevikukkulan kylää, jossa ilta jatkui vielä pitkälle aamuun hippipitsan ja riemusiirapin kera.


 The End.


Voi että! Nauroin ja itkin yhtäaikaa tätä nyt vääntäessäni. Olen lukenut tämän terassinorsuaineeni viimeksi ehkä juuri silloin vuonna 2007 ja aijai. Aika todellakin kultaa muistot, jos tähän nyt joku paska fraasi pitää heittää. Niinku vaikka että "masentuneestä perseestä ei tuu iloista pierua"......
Tarina perustuu hyvin vahvasti tositapahtumiin ja nuo tositapahtumat olivat yksi ainakin meikän elämän hienoimpia hetkiä. Kyseinen keikka oli orkesterimme ensimmäinen kunnon keikka ja jatkotkin olivat sen mukaiset. Voin paljastaa, että kiskoimme naamoihimme lavan Strawberry Light siideriä, jonka olin saanut 17-vuotis synttärilahjaksi, ja pyörimme siideristä ja keikasta humaltuneena huoneeni lattialla ja nauroimme. Lähinnä Evoliinalle :----D Jestas.
MÄÄ RAKASTAN TEITÄ!

Ja mikä tuo "Hitto jos tuo on venäläinen" oli :--D kauheeta. Sain kuitenkin ysimiikan ja tarran, jossa on tähti ja pienellä tekstillä että "loistavaa!".. Opettaja on rasisti.

Mutta se syy, miksi tämän tänne nyt kirjoitin, on se, että GG on tullut tavallaan taas kerran tiensä päähän. Ainakin osittain. Siis nykyisellä kokoonpanolla. Kävi vähän niinku paskalle parisuhteelle. Ero. 
Jotain vielä tulee ja GG on ja pysyy, se on V A R M A. Niin varma ku minä sanon. Niin. Ja Paskakin sanoo. 
Tämä on nyt vaan tällainen end of an era ja jo auringon huomenna noustessa nokka on kohti eteenpäitä.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kesä tuli että rupsahti ja minä olin röissä



Huh hellettä sanoin mä lauantaina. Metsästin kissaa, mutta saaliikseni sain vain heikon rusketuksen ja päänsäryn.
"Pitkää ja vittumaista loppuiltaa", sanoi asiakas kyypparille, ku ilmasen lonkeron sai.
Kyyppari laski kassan, nakkas fisun huiviinsa ja lähti nukkumaan.


Yö Hilttonissa oli niin mielenkiintoinen, että päätin kello 04:14 kirjoittaa aiheesta oikein _runon_ !
Puhelimeni uumenista löytyikin aamulla melkoista sanaseppotaiteilua.....

Seinän takana herkkä hetki

jossain joku oksentaa

toisella seinällä yskii kokki

kohta kuunnellaan kuorsausta


 HUOMENTA SILMÄPUSSIT!
Oli aivan pakko tallentaa nämä kaunokaiset.


Oli pakko tallentaa myös kesän ehkä-viimeinen shortsikelipäivä. En ole kyllä perillä ensi viikon sääennusteista, mutta täten ennustan, että joulu jo tulla jolokottaa! Ho ho ho!

Siis ei vittu. Joo. Tekis mieli seikkailla. Mutta ehkä mä vaan seikkailen itseni rakkaiden silmäpussieni kanssa kauppaan ja mätän koko illan jäätölöö ja pelaan pasianssia. Hei hei.

perjantai 26. elokuuta 2011

Kun perjantai tuntuu sunnuntailta

Tänään on "haisen pahalle, enkä halua nähdä ketään" -päivä. 

Eilen lähdettiin Paskan kanssa kahville. Kahvihetki muuttui yhden puhelinsoiton jälkeen vanhaksi kunnon tyttöjen illaksi ja liian hauskaa oli, tottakai. Nyt masentaa, kumma juttu.

Onneksi saan nyt muutaman tunnin vain seurustella uusien kenkieni kanssa ja sitten paeta Ainollani pahaa maailmaa leipomon uumeniin. Kyllä aivo lepää siinä pullan tuoksussa. 

Vaikka eilen kirosin Itellan työntekijöiden ulosmarssia (juuri sinä päivänä, kun uudet mononi huusivat nimeäni postissa), olen erittäin mielissäni siitä, että vitun Itella todella marssi juuri eilen ulos ja säästi siten uudet kenkäni piristämään tätä ankeaa ahdistusitkupotkukrapularaivarimasennuspäivääni. :---) Niillä on jotain meedioita töissä siellä ihan salé. 


Pertti ja Esko tuli ja syrjäytti Jorman ja Reiman. (Pertti ja Reima kuvassa)

Pahasta mielestä huolimatta minua ilostuttavat Pertin ja Eskon lisäksi myös energiajuoma, Thai Cube, hedelmät, myslipatukat, nikotiinipurkka ja huominen. 
Täytyy toivoa että tämä väsymys ei ole ylitsepääsemätön. Etten nukahda tankoon.

Että TSUP vaan.