Kakkamatkapäiväkirja Intiassa, VIIKKO 1

Noniin. Täällä ollaan. Intiassa. Jumalauta. Aika on mennyt ihan tosi nopeesti ja ollaan joka ilta juostu riksalla ympäri tätä Chennain kyläpahasta, joten en hirveästi ole ehtinyt istumaan koneella. Onneksi olen joka yö vääntänyt kakkaa puhelimeeni ja runoillut päivien kuluista. Kuulostipa vammaselta. Lisäksi olen ottanut ihan vitisti liikaa kuvia. Eli raamattua pukkaa!
Ihan yleisesti kerron nyt, että täällä on ollut tosi upeeta. Viime viikon univelat tietysti vaativat veronsa fiiliksistä ja saasteet tunkeutuivat nenääni aiheuttaen saatanallista kutinaa, aurinko aiheutti näppyjä ja hyttyset paukamia. Mutta nämäkin paskat puolet alkaa olemaan pikkuhiljaa pikkujuttuja. Tähän tottuu. En ole lätrännyt käsidesillä niin paljoa, kuin ajattelin ennen lähtöä että tekisin. Tosi likainen tämä kaupunki on ja mustaa kakkaa lähtee ihosta joka kerta, kun suihkussa käy, mutta ihan sama. Suomessa pääsee saunaan. Suomessa saa myös nukkua. Suomessa on myös kylmä. Täällä ei. 18 päivää paluuseen. Kämppikseni Ronna ei ole vieläkään käsittänyt, että me asutaan täällä kuukausi. Sen matkalaukku on aukinaisena lattialla ja joka paikkaan hirveä kiire, että kerkeää tehdä asioita. Se on lomalla. Duunipaikka on aika jees, mutta suomalainen toimari karkas Suomeen melkein heti kun tänne tultiin, joten ollaan oltu keskenämme intialaisten työntekijöiden kanssa siellä. Liikenne on täällä aika hurjaa, mutta isommilta törmäyksiltä ollaan vältytty. Liikenne kyllä toimii yllättävän hyvin, vaikka mitään sääntöjä ei tunnu olevan. Muutamassa risteyksessä oon  nähnyt poliisit ohjaamassa liikennettä. Taitaa täällä jossain olla liikennevalotkin. Teiden ylitys on aikamoista extremeurheilua. Mutta kivaa. Mä tykkään. Adrealiinista. Ja kofeiinista. Ja nikotiinista. Kahvi on täällä ihan älyttömän hyvää! Ja ruoka! Ja kalja! Ei tarvitse juoda ku yks pullo, niin voi sanoa että känni. Pahempia ripaleitakaan ei oo näkynyt, maitohappobakteerit heitin helevettiin jo viime viikolla.

Nyt asiaan, eli puhelinkakkoihin ja kuviin:

Menomatka 23.3.2013 17:01

Mustan meren yllä. 909km/h. 6:21 ja 3424 mailia matkaa jäljellä. Ruoka oli hyvää ja viini. Nyt Opeth ja päikkärit. Oon vitti kohta Intiassa!

Röökillä Frankfurtissa.

Menomatka 23.3.2013 21:30

Ollaan kohta Mumbain huudeilla kartan mukaan. Witchcraft luureissa, Piin Elämä tuijotettu paskalta ruudulta. Perse puutuu. Matkaa jäljellä 1:45!

”Tää aika o menny vähän niinku….. lentäen!”

Perillä 24.3.2013 3:42

MÄÄ OON INTIASSA! Nelson Squarelle rantauduttu. Kuuma on ja hyttysiä. Päässä heittää. Merimiestauti lentokoneesta. Palvelijan nimi ei ollut Abu mutta en kyllä muista sen oikeatakaan nimeä. Ja se nukkuu keittiön lattialla. Täällä o vaasalaisia kloppeja täällä kämpässä, juotiin niiden vedet. Huomenna aurinkoo! Turvottaa ja naama on ihan hirveänä. 

Chennai airport. Pari autoo ja ihmistä. Kentältä ulos astuessa tuntui ku olis tullut suihkuhuoneeseen.

Meidän koti. Block-B.

Meidän 26 päivän asunto. Suihku ja vessakin on. Ja ilmastointi!

Day 1. 25.3.2013 2:11

Heräsin rukouskutsuun ja variksen huutoon kello 8. Missä mä oon? Hymyilin ku raotin verhoa. Nukuin 11 asti. Sitten reissuun. Matkustettiin 9 tuntia taksilla. 120 kilometria ja monetmonet piiitkät pysähdykset, hintaa 70e. Käytiin Mahabalipuramissa turistipönöttämässä monumenttien edessä. Oli aika mielenkiintoista, mutta ei jotenkin ihan ekana päivänä mennyt ne oppaan selostukset aivoon. Kumma juttu. Ostin katukauppiaalta kasan koruja koska se kauppias oli niin pieni ja nätti. Mahamestoilta jatkettiin Ideal Beachille, joka oli kyllä oikein ideaalinen paikka pikku sunnuntairentoutumiselle. Yks kauneimpia paikkoja, mitä olen nähnyt. Kaksi tuntia meressä lillumista ja vitisti ruokaa päälle. Kämpillä suu käy. Viisi tuntia herätykseen ja ekaan duunipäivään. Amen.

Maisemat aamuröökillä

Naapurit

Melonit

Chennain metroraili. Vähä vaiheessa. On varmaan vielä 10 vuoden päästäkin.

Mahabalipuramin viereinen biitsi. Bongaa heppa ja kotkat.

Mahabalipuram. Joku monumentti. 

Hyvin onnistuneet turistipönöt. Mullon meidän opettajan vaatteet päällä. 

Holy cows

Kaikkein pyhin

Ideal Beach. Olin aika monttu auki ekakertalaisena tollasella rannalla. Aallot oli mielettömiä.

IHA VTUN SIISTIÄ

Naminami

Day 2. 26.3.2013 0:35

Hetki rauhaa, yksin röökillä. Mummo, josta olen kuullut vuosia sitten, soitti nyt, kun olen Intiassa. Saanko sanoa, että vitti mitä helvettiä. Saankohan unta. Tänään oli eka duunipäivä, testattiin lounaalla Kentucky Fried Chicken ja jauhettiin kakkaa muuten. Varsinaiset työtehtävät kuulosti oikeesti mielenkiintoisilta. Duunin jälkeen grillattiin nahkojamme katolla ja ensimmäiset rajat hankittu jes. Illalla ajeltiin riksalla johonkin isoon ostoshelvettiin, jonka nimeä en nyt muista. Kela ei anna mun vielä shoppailla joten itkin vähän verta kaikkien Converse -liikkeiden keskellä. Tultiin kämpillä hullun riksakuskin kyydissä, kunnon silent ninja assassin, ei käyttänyt tööttiä vaan ohitteli ihan ilman kaikessa hiljaisuudessa ja kaasu pohjassa. (Toim. huom. Intian liikenteesä tööttiä käytetään vähän niinkö Suomessa, halutaan että eessä oleva painuu vittuun siitä tieltä. Täällä vaan mennään miljoonaa sit ohi.) Mua ei oo vielä pelottanut täällä minkään ajoneuvojen kyydissä, vaikka meno on mitä on. Mikä on tosi outoa. Kulttuurishokkia ei näy vieläkään. Tilattiin illalla kämpille joku masala. Tulista kukkakaalia. Täällä on parasta kasvisruokaa koskaan. Palvelija (jonka nimeä en muista edelleenkään) kysyi tunti sitten, että miksei olla nukkumassa. Yritin normi englannilla kertoa, että we’re not tired mutta ei se ymmärtänyt. Suomensin kuuluvalla äänellä, että VII AAR NAT TAIRED ja kaaliin meni. Musta tuntuu, että tänään taidettiin löytää Intia.

”Mä haluaisin tatuoinnin.”

”Ai tä? Haluut katuojaan?” 

Työpaikan etupiha

Ganesha

Lounasmesta

Ja mitä ttua?

Näkymät katolta

Miten  niin väsyttää

Eka riksakyyti ostoshelvettiin. Olihan se.

Days 3&4 28.3.2013 21:06

Huhhu. Aika menee kyllä täällä jotenkin oudosti. Toissa päivänä, eli tiistaina, tapahtu ihme juttuja. Oltiin tietysti töissä ja sieltä tultiin tuohon lähikauppaan Skywalk -ostarille ostelee mm. vettä ja ruokaa. Siitä hypättiin riksaan ja ajettiin kolari. Mopo hyökkäs nokkaan. Kävelyvauhtia kuitenkin. Jännäkakka meinas tulla vasta siinä vaiheessa, kun kuskit alkoi tappelemaan keskenään. Lähdettiin kävelemään. Kämpillä ei tehty mitään. Illalla käytiin ”Skyfallilla” syömässä ja kotiin tullessa Nilambar (Toim. huom. muistin palvelijan nimen!) oli ostanut meille olutta. Sit juotiin sitä olutta.

Eilen (keskiviikkona) oli hirveä päivä. Vetelin kolmen tunnin yöunilla ja nenässä kutkutti. Kitalaessa oli painetta. Tai on vieläkin. Varmaan siks koska ilmassa on kakkaa. Töissä oli tosi laiskaa ja vitutti. Käytiin taas KFC:ssä. Ahdisti koko päivän. Otettiin arskaa katolla ja kuuntelin musiikkia, se oli mahtista. Pistin Skypen tulille ja soitin Juanille. Tuli hirvee ikäväkakka. Lähdettiin sitten Chennain parhaaseen ravintolaan (poikien mielestä) syömään. Jota riksakuskit ei meinanneet löytää. Mä söin salaattia, pizzaa ja jäätölöö. Tosi intialaista? Nähtiin ison linnun kokoinen lepakko. Sit tultiin kotiin ja otettiin Commandot. Soitin äitille.

Riksa joka eksyi

Chennain parhaan ravintolan kanapizza maistui vähän pakastepizzalta. Valmispohja wtf.

Jätski ol hyää

Olut.

Nukuin viisi tuntia. Heräsin torstaihin. Töissä meinas taas vitutus tulla kylään mutta muuten on ollut tosi kiva päivä tähän asti. Duunisa päästiin ihan omalla ja helvetin hyvin ilmastoidulla bussilla lounaalle. Tälläkertaa ajettiin KFC:n ohi ja mentiin intialaiseen. Kahden hengen lounas maksoi yhteensä kolme euroa. Tultiin taas Skyfallin kautta kotiin. Meidän ostoslistassa luki ”vettä, käteistä ja tupakkaa.” Mukaan tarttui mm. parit Converset.  Mentiin taas katolle. Soitin Juanille. Ja Nilambar kanssa. Se on kyllä mainio kaveri kerta kaikkiaan. Nyt tässä  varmaan vähän partyparty ku pojat lähtee huomenna. Abu (Nilambar) toi meille 15 pulloa Kingfisheriä. Huhhu. Huomenna lähdetään Pondicherryyn. Huomenna saa nukkua.

Bussissa

Jep

Illallinen. Meitsi tykkää.

Abu ja änkripörds

Vaikka pahalta näyttääkin, niin näissä kuvissa on nautittu vasta ehkä puoli pulloa Kingfisheriä.

Day 5. 29.3.2013 kellonaika uupuu

Nukuin 9 tuntia. Heräsin klo 12 ja oli krapula. Nilambar oli väsännyt taas joka-aamuisen aamupalan: kahvia, paahtoleipää ja paistettua kananmunaa. Lähdettiin Marina Beachille. Ihana paikka. Hyppäsin hevosen selkään ekaa kertaa kahdeksaan vuoteen. Poika vähän nyhti multa rahaa, olenhan tyhmä turisti. Mut kiva poika oli se ja hevonen. Käytiin Express Avenuella nopeasti ja mä sain vihdoin ostettua vaatteita. Sitte puoleksi tunniksi kämpille. Hyvästeltiin Vaasan pojat, jotka lähti takaisin kylmään ja pimeään Suomeen, hypättiin taksiin ja istuttiin kolme tuntia. Nyt ollaan Pondicherryssä. Hotelli on rupu. Täällä oli kolmelle ihmiselle kaks lakanaa, kaks tyynyä ja yks pyyhe sekä parisängyn lisäksi patja lattialla, ilman lakanoita tietty. Ei vessapaperia ja siivottu on joskus. Ilmastointi sentään on. Vessassa on ”tuuletusaukko” suoraan viereiseen huoneeseen. 15e/yö. Huhh.

Suomi?

Märinä Beach

In da Express Avenue hoods

Only. Samat hinnat ku Suomessa. Huhu.

Jesus never fails

Matkalla Pondicherryyn

Ronna näyttää hipiltä

Day 6. 30.3.2013 17:57

Lauantai. Hotellissa herätys kello 8. Kiukkuinen aamu. Testattiin intialainen aamupala. Kahvi jäi juomatta ku siellä oli klimppejä. Poltin neljä röökiä. Lähdettiin kävelemään kaupunkiin, eksyttiin matkalla temppeliin ja poistuin sieltä kastimerkin kanssa. Myöhemmin se näytti siltä ku mua olis ammuttu otsaan. Otettiin riksa biitsille ja käveltiin ja äimäiltiin myyntikojuilla, ostin pussillisen simpukoita mikä vitti mua vaivaa. Ostin myös levyn, ei mitään hajua sisällöstä. Hirrveeen kuuma on ollut tänään. Käytiin lounaalla jossain vitin Le Caféssa ja ruoka oli ihan  todella mautonta. Saakelin länkkärit. Rannalta lähdettiin mainion riksakuskisedän kyydissä kohti Auro Beachia. Siellä hiekka poltti jalkoja ja ranta oli täynnä miehiä. Oltiin ainoat naiset ja ainoat länkkärit rannalla ja vesi oli aika likaista, mutta paskat taas neuvoista. Mentiin uimaan. Paidat päällä tosin. Nauratti. Sitten istuttiin rannalla ja seuraamme liittyi Monu niminen intialainen mies, joka oli muuten kiva, mutta sen englannista oli ylläripylläri tosi vaikea saada selvää. Tarjos se oluen. Oli mahtia istua rannalla ja juoda bissee ja jauhaa kakkaa. Seuraan liittyi myös kultainen koira. Silitin koiraa Intiassa. Sitäkään ei sais tehdä. Oon reebeli. Kerjäläistytölle annoin rahan sijaan GG:n tarran ja se joi puolet Ronnan vesipullosta. Rannalta lähdettiin Aurovilleen kierrokselle, joka vähän venähti, kun riksasta loppu löpö. Auroville oli aivan upea paikka. Varmasti vielä joskus sinne palaan. Tultiin noin tunti sitten hotellille ja suihkuunhuh. Olen palanut ensimmäistä kertaa elämässäni ihan for real. Seuraavaks pitää päästä kauppaan. Röökiä ja vessapaperia kiitos.

”Mä haluun kotiin Chennaihin siellä on Abu Dhabi” (toim. huom. kukaan meistä ei näytä muistavan palvelijapojan nimeä)

Onneks Suomessa ei mennä ihan näin pitkälle Jessen kans

Biitsi

Länkkärilounas

Joo ei oo housuja tulin uimasta

8)))))

Perjantai-ilta: Lähdettiin kaupan kautta kävelemään kohti Hotel Promenadea, jonka roof topilla meidän oli tarkoitus syödä illallista. Matkalla löydettiin sattumalta Ganeshan temppeli siellä oli RONSU. Annoin sille banaanin ja euroja ja se kopautti mua kärsällä otsaan. Sanoinkuvaamattoman hieno kokemus, en ole aikaisemmin nähnyt elävää ronsua ja hitto ne silmät ja kaikki. Pelkoa ja ihailua yhtä aikaa. Siisti fiilis. Norsua tarpeeksi kauan ihmeteltyämme siirryttiin sisälle temppeliin siinä toivossa, että päästäisiin vähän lahjomaan Ganeshaa kookospähkinällä ja kukilla. Ganeshalla oli kuitenkin niin paljon muita ihailijoita, että ei jaksettu jonottaa montaa tuntia. Annettiin lahjakori söpölle intialaiselle tytölle, joka seisoi jonossa. Sitten käveltiin Promenadelle. Hotellin vessassa oli paperia. Ravintola oli todella hieno, mutta ruoasta puuttui jälleen mausteet. Tai siis chili. Vittu. Vähänku olis jossain perus Amarillossa syönyt. Mutta 10/e naama. Syötyämme hyväksikäytimme jälleen Promenaden vessaa koska paperi ja lähdimme biitsille käppäilemään. Sitten me nähtiin kuu. Se oli punainen. Meri oli musta ja äänekäs. Todella kaunista. Kävellen hotellille ja unta kaaliin. Mahti päivä.

Rorsu, Ronna ja magic moment

Paikallinen hyväntuoksuinen tukkalaite ja hikinen selkä

Pönöpönö!

Day 7. 31.3.2013 19:15

Herätys klo 8:45 ja sain yhtä paljon tunteja myös unta, aivan hienoa. Aamupalaks valittiin tällä kertaa ”continental”. Paahtoleipää, voita ja hilloa. Vitti mikä käsitys länsimaalaisesta aamupalasta. Syödääks siellä oikeesti noin? Poltin taas neljä röökiä. Aamupalan jälkeen suunnattiin Aurovilleen ja mun fiilikset siitä paikasta vaan paranee. Sinne tahdon mä. Voisin vaikka muuttaa. Oltiin Aurovillessä koko päivä, pyörittiin Visitors Centerissä ja käytiin vilkaisemassa Madrimandidia, isoa kultaista palloa keskellä peltoa. Mieletön juttu. Sitten syötiin lounas ja tilasin kahdella chilinpalolla (listassa) varustetun pastan, mutta mautonta sekin. Onneks tänään kotiin niin pääsee taas syömään oikeeta ruokaa. Nii. Käytiin reissun jälkeen hotellilla pakkaamassa ja ku oltiin lähdössä, bongasin kadulta koiranpennun. Oli niiiiiiiin lähellä etten käärinyt sitä raukkaa huiviini ja ottanut mukaan. Itku meinas tulla. Pentu jäi kuitenkin sinne ja lähdettiin kohti bussiasemaa siinä toivossa, että voidaan napata pahamaineinen paikallinen bussi allemme ja matkata Chennaihin. Ja vitit, kaikki bussit täynnä kello kymmeneen asti. Sen verran itsesuojeluvaistoa kuitenkin löytyi, ettei enää kymmenen jälkeen bussiin lähdetty. Joku ystävällinen välistävetäjä tilas meille taksin ja tässä me istutaan rupusessa ”ilmastoidussa” (ikkunat auki) taksissa matkalla Chennaihin. Aattelin kuunnella musiikkeja ja nukkua. Haluun suihkuun. Koira surettaa vieläkin :(

Aurovillee. Tän näköstä siellä oli melkein joka paikassa. No ei ihan.

Madrimandir

Auroville visitors center

Ilosena venyttelen tässä

"Tulinen pasta"

:------------------------------------------------------------------(

Bussiasema ja pari matkustajaa

HUH siinäpä se. Ensimmäinen viikko. Koitan kirjoitella vaikka vähän useammin nii ei menis niin säättänän kauaa tähän hommaan. Nyt aion tuijottaa televisiota ekaa kertaa täällä.

Kettu kuittaa. 

Aim tsöst ö litöl boi bat ai kän distrooi - aaai hääv tings going oon

Tää kuva on onneks otettu ennen keikkaa. Mullon VIOLETTIA luomiväriä.

Joo. Stonehan se siinä oli. Huisii miten joku bändi voi vieläkin kuulostaa samalta ku sillo kakskytä vuotta sitten. Tosin mä en oo niihin aikoihin kuunnellu Stonea muutaku äitin mahassa. Paskat laitto pillit pussiin ku mä putkahdin tähän maailmaan. Mut onneks tulivat takaisin.
Live- ja kaikki muutkin orkesterin levyt oon toki kolunnu läpi moneen kertaan putkahtamiseni jälkeen. Joutsenniemi ei edelleenkään osaa lausua englantia. Vaait vöörms ja sviit draims ja sitä rataa.




KOLOME AAMUA lähtöön on! Ihan itse laskin eilen ja väärin laskin.

Vähän kuvakakkapäiväkirjaa moi

Long time no see taas kerran. Vaikka lomalla olen, niin aikaa tuntuu jäävän kaikkeen tällaiseen hömpöttelyyn hyvin hintsusti. Huhhu. Elämä on ollut aika kivaa. Tasan viikon päästä nousee Lufthansan kone kohti Chennaita ja mä istun kyydissä. Ihan käsittämätöntä. Olen niin innoissani, että en edes tiedä, mitä tässä sanois. Avaan matkan ajaksi mahdollisesti toisen kakkapäiväkirjan, tai sitten en. Saa nähdä. Chennaissa on tällä hetkellä 33 astetta lämmintä. Tampereella nolla. Ohhoh ja huhhuh. 

Oltiin pari viikkoa sitten kuuntelemassa Stonea Pakkahuoneella, siitä illasta tulee vielä kuvakertomus jossain vaiheessa ennen lähtöä, jos yksikään kuva onnistui.

Kevät näyttää ihan mielettömän siistiltä Chennain matkan lisäksikin. Reissun jälkeen nimittäin jatkan työharjoittelua samassa mestassa ku viime keväänäkin ja se on tosi kivaa. Sit onkin jo kesä. Mahdollisesti teen myös töitä silloinkin. Jes. Life is good!

Oppari palautettu ja täysillä pisteillä. Koulu on yhtä näyttöä lukuunottamatta ohi. 

Tänään pienet juhlat ja toivon näkeväni paljon kivoja ihmisiä ja pitäväni pirusti hauskaa. 

Oon kävelly kuukauden aikana 82 kilometria.

Nyt kuvia, jotka tulee tosi epäloogisessa järjestyksessä ja Molomen (Meegon paska insta) kautta. Sori laatu, en jaksa. 

Evil biatchina yks aamu. Johonkin lähdössä. En tiiä minne.

Yhtenä perjantaipäivänä oli suunnitelmana tehdä avokado-fetasalaattia ja mennä salille. Jotenkin jännästi suunnitelma epäonnistui ja tuloksena oli kaljaa ja Mäkkäriä. Tämä kuva seuraavalta päivältä. Pahaa oli.

Mahtavia nää Molon filtterit.

Täytettiin Juanin kanssa kolme vuotta viime sunnuntaina. Perinteisesti käytiin nauttimassa intialaista safkaa ja pyörittiin kotiin. 

Aamu ja hiusten harjaus.. Tonen puoli on harjattu. En näe kumpi.

Aurinko on paistanut aika monta päivää. Mä tykkään.

Kävelin yks päivä kaupungista kotiin hirveässä lumimyrskyssä ja sit se loppu ja näytti tältä. 

Tässä mä hukkasin mun bussikortin.

Tässä mä opettelen hymyilemään,

Tässä on meidän keittiötä. Basilika ei oo vielä kuollut.

Lemppari

Se päivä kun aurinko ei paistanutkaan

Sit aattelin värjätä tuccaa. 

Lopputulos. Bongaa oranssi niskatukka. Säättänä.

Täs mä mökötän pehmolelu kainalossa.

Täs mä pullistelen.

Tästä ei tarvii sanoa mitään.

Eipä mulla muuta. Nyt otan imurin kätöseen ja vähän siivoan. Yritän koodailla vielä ennen lähtöpäivää!

Long time no abc

Moikkis moi vaan. En edes muista, milloin viimeksi olisin kirjoittanut. Aika hurjaa. Aika hurjaa on ollut kyllä meikän elämäkin viime aikoina, tässä on kauheesti kaikkia juttuja ollut ja lisää vaan tulee. 

No. Oli oppari, jonka sainkin kuin sainkin palautettua deadlineen mennessä, vaikka kymmentä päivää ennen palautusta päätinkin vielä vaihtaa aihetta. Paniikki kyllä tuli. Mut hitto, että oli kyllä mahtista kirjoittaa sitä, vaikka olikin ihan helvetillinen ressi. 

Seuraavaksi aivot kääntyy pääsykokeisiin ja ennakkotehtäviin. "Ei tullut meidän Penasta humanistia", sanoi isi, kun kerroin, että haen opiskelemaan lisää kauppajuttuja. No mut jotenkin tämä kauppis on vaan tuntunut hyvältä. Tykkään näpytellä Exceliä ja käyttää matikkapäätäni ja kehitellä markkinointi-idiksiä. Se on kivaa. Oikeesti en vaan jaksa lukea yliopiston pääsykokeisiin... Ei vaan, olisihan joku historian lukeminen maailman hienointa ja mielenkiintoisinta, mutta jotenkin mä vaan lottoon, että saattaisin työllistyä tradenomina vähän paremmin ku filosofian maisterina.

Tasan kuukauden päästä aloitan työharjoittelun Chennaissa, Intiassa. Alakaa jo vähän kyllä jännäkakkaa puskea. Tosin tuntuu siltä, että mitä lähemmäs lähtöpäivää mennään, sitä vähemmän mua jänskättää. Lentoliput pärähti sähköpostiin pari viikkoa sitten ja olin seota innosta. En oo lentänyt elämäni aikana ku Londoniin ja takaisin ja lentokoneet on meikän mielestä tosi pelottavia. Ja asiaa ei yhtään helpota se, että tässä on aika pitkä lento edessä. En kyllä tiedä et kumpaa pelkään enemmän, tippumista vai veritulppaa. Mutta ah siis INTIA! Oon pikkulikasta asti unelmoinut matkustavani juuri sinne. Ai että. Luultavasti istun siellä 6 tuntia päivässä +40 asteisessa toimistossa ystävänäni ihana Excel, mutta silti! Olen ihan ihan innoissani. 

Mitähän muuta mulle kuuluu.

Kuva mun elämästä

Oon rampannut salilla kasvattamassa hauista enemmän ku koskaan. Olo on ollut kyllä aivan mainio. Oon ihan totaalisen koukussa Elixian Power -tunteihin ja rahka+banaani -yhdistelmään. Hei hei elämä.

Kuvan tapaus liittyy viime aikojen tapahtumiin. Aino ja sen teknojalka. Eli teknis. Ei sais nauraa toisten polvilumpioille, mutta aika hyvät huumorit ollaan tästä koulussa revitty. Harmi et teknis piti palauttaa, mullon jo vähän ikävä. 

Tässä kuvassa on opinnäytetyöni ainekset. Paitsi että kuvasta puuttuu vielä muutama opus. Voin kertoo, että tuli hartiA kipeäksi ku näitä roudas kangaskassissa mukanaan muutaman päivän.

 Työpiste. Tää oli tää lauantai ku istuin perseelläni kevyet 10 tuntia ja vitttu näpytin vaan. Ohhoh ja huhhuh.

Samana lauantaina mä otin vähänn punaviiniä opparin seuraks ja päädyin jotenkin luottojuoppoystäväni kera ILONAAN ja katsomaan ystävämme Nooran keikkiä. Keikki oli tosi hyvä. Ilona ei. Ihmiset on ihan hirveitä humalassa ja kalja on tosi kallista. 

Sit mä sen palautin. Ja olin tosi happy.

Ilahduin ihan valtavasti ku tällanen kortti tipahti yks päivä luukusta. Lähetin asiakkaalle lakupatukan hyvitykseks, ku sen pinssitilaus lähti matkaan yli viikon myöhässä. Ihmiset on hyviä

Eskimona

Kyllä. Luen Trendiä ainoastaan vessassa.

Ostin Juanille kukkeja ystävänpäivänä. Oon ehkä maailman paras tyttöystävä. Sain vastalahjaks kalijaa.

Tässä opettelen kävelemään.

Aamunaama

Kakkanaama

Oi Jyväskylä ja Soppabaarin sapuskat. Oltiin siis pitkästä aikaa Katseessa keikalla. Oli huisii. Huisit safkat ainaki.

Huisin hieno aasi kolmen vuoden takaa myös

Ja huisin hienoja pulloja...

Ja huisin hieno känni. 

Katseen keikka oli oikeesti aika kiva. Soitettiin ainaki tosi kivasti ainakin omaan korvaamme ja meillä oli ihan älyttömästi hauskaa. Meidän piti lähteä keikan jälkeen suoraan takaisin Manseen, mutta Jyväskylän huuto oli niin korvia hyytävä, että oli pakko jäädä. Viina meni polviin jälleen kerran ja aamulla oli ihan mahti olo.

Jesselläkin oli kivaa Jyväskylässä

Intialainen chili toimi tosi kivasti takapotkulla!

Tässä on mun elämäni suola. Berovita.

Mä en todella tiedä mitä tässä tapahtuu.

Viime lauantaina mä lähdin punaviinipullo kainalossa bileisiin, joista en tuntenut kun yhden ihmisen. Kannatti lähteä. Mulla oli tosi mahtia ja hauskaa ja kivaa ja kaikkea. Olin myös seuraavana aamuna tosi onnellinen, kun naamani ei ollutkaan jalkapallo, niin kuin se yleensä juhlien jälkeisinä aamuina tuppaa olemaan. Kumarran punaviinille.

Joo. Siinä varmaan kaikki olennaisin mun elämästä viime ajoilta. Voisin yrittää vääntää kakkaa nyt taas vähän useammin ni ei tulis aina tällasta jumalatonta raamattua. AHAHA jumalaton raamattu ahaha. Nii.

Mutta koska nyt on loma, niin saatankin vähän runoilla useammin, koska luonnollisesti mulla on ihan helevetin tylsää. Pitäis tehdä terveystiedon tehtäviä, lukea pääsykokeisiin ja muita juttuja, mutta niin. Tänään ainakin ulkoilma ja sali vei voiton. Nii ja tää kakka.
Nyt meen syömään ennenku J suuttuu.

Moikkis ja mahtista lomaa ja epälomaa kaikille!

Osuvuus 100%

"Hetkelliset ahdistuksen tuntemukset ovat viestejä jostakin kesken olevasta asiasta, joka pitäisi ottaa vielä tänään tehokkaasti käsittelyyn. Tiedät kyllä mistä on kysymys, joten älä siinä enää ihmettele vaan toimi."

Mun tämän päivän horoskooppi. Yleensähän nämä on täyttä hevonkurakakkaa ja meikähän ei horoskooppeihin usko, koska oon niin kova mimmi. Mutta niiiiiiin, mites se opinnäytetyö? 

SUATANA minä laitan nyt kaikki kuntoon ja otan ison mukin kahvia ja alan kirjoittamaan. Deal.