torstai 22. syyskuuta 2011

Kakka.

Terve. Ja sairas. Viikko lähenee jälleen loppuaan ja silmät menee väsymyksestä kieroon ja mä en ole mielestäni tehnyt mitään. Paitsi että oon tehnyt ihan liikaa. Niin liikaa, etten ole ehtinyt datailla ku perse koulun penkissä. Nyt mä tässä dattailen, mutta mulla on taas kiire. Huh huh. Viikko on ollut tapahtumarikas ja voisin tässä vähän tiivistellä niitä tapahtumia rikkaita, koska kaikkia kiinnostaa kuitenkin. Minua etenkin.

Sunnuntaina lähdimme oluelle. Olut meni tappiin asti jalluksi. Säälittävin näky koskaan oli kymppikerholaiset seisomassa sateessa Roosterin edessä hirveässä tuubassa. Tällä kertaa minä tuoksuin jallulle ja Jallu oksennukselle.

Maanantaina en herännyt kouluun. Syystä että puhelimeni makasi kolmessa osassa huoneeni lattialla ja herätysäänen välittäminen korvakäytävääni oli sille sinänsä mahdotonta.
Auringon noustessa kohti keskipäivää minun oli aika siirtyä kohti Postitalon hammasklinikkaa. Enpä ole aikoihin viettänyt niin nautinnollista puoltatoista tuntia hammaslääkärin kätösissä. Pää oli puuduksissa koko päivän. Loppuilta sujui huikeasti hippipizzan ja Harry Potterin kera. Nii ja olihan siinä joku Juonikin.

Tiistaina olin kunnon ihminen. Koulun jälkeen kävin maailman parhaassa Levykauppa Äxässä hakemassa itselleni ihanaisen levykäisen ja englannin kirjan. Loppuillan vietin salilla rehkien ja kotona nauttien Ööperttiä ja iltapalaa ja teetä ja unta.

Eilen, eli keskiviikkona, juoksin koko päivän. Koulu, Hervanta, Elixia, koti, Amadeus. Siinä pysäkit. Koulussa tosin lähinnä istuin. Hervannassa oikeasti lähes juoksin. Elixialla lähinnä pyöräilin. Amadeuksessa lähinnä kuuntelin Popedan raiskaamista ja naukkailin yhden oluen.

Tänään, eli än yy tee eli NYT, mä istuksin tässä ja mulla on täällä Paska ja pullo viiniä ja tölkki sidukkaa ja sipsua ja kitarat ja taustalla raikaa Opethin uutukainen, joka on muuten aika kiva. Siitä joskus lisää, nyt sosiaalisoidun ja otan kitaran kouraan ja lopetan paskanjauhamisen. Tai siis jatkan sitä jossain muualla ku täällä.

Koska kamerani muistikortti ammottaa tyhjyyttään tällä hetkellä, tarjolla on jälleen pelkkää nostalgiaa. Herkkuja ja terkkuja Penalta ja Kartsalta parin vuoden takaa:





Ahihi itkettää.

Kaikella rakkaudella, Pena

p.s. Kartsalta terkkuja

2 kommenttia:

  1. ois ollu jees, jos ois kyenny lukee tota fonttia ilman et silmät menee kieroon...

    VastaaPoista
  2. No voi pyllykkä. Mullon kyllä silimät niin kierossa lähes aina, että en eroa normaalista juurikaan huomaa. :--D Sorge jorge, pyrin korjaamaan asian.

    VastaaPoista