Treenikämppä Nekalan alapuolella sijaitsevan pimeän kellarikäytävän pimeässä päässä on nyt asutettu! JAU!
Hieman yli viikko sitten tapahtui suuren suuri muuttoliike Keski-Suomi-rundin ja Kekkosentien neljän ruuhkan kautta Nekalan hoodeille. Sairaan nopee ja värikäs matkaraportti: Kuuden tunnin autolla köröttely sujui oikein mukavasti vironkielisen alligaattorin ja hyvien levyjen tahdittamana. Maisemareitti oli mutkainen ja tie liukas, mutta kotiin selvisimme ehjin nahoin, eikä edes voitu pahoin. Mitä meille nyt vähän tööttäiltiin. Iina lankesi Hesburgerin kanahamppariin ja minä en meinannut löytää koko perkeleen Hesburgeria Orituvalla asioidessamme. Oli jännässä jemmassa. Perillä Nekalassa koitti hävityksen kauhistus. Edelliset asukkaat olivat jättäneet jälkeensä kasoittain pölyä ja jätesäkillisen muuta paskaa. Imuri käteen ja luuta laulamaan! Siivouksen jälkeen kämpässämme ei enää voinut hengittää, joten nokka kohti kotia ja kanatortilloja. Eiku kalkkuna. Sen pituinen se.
Perjantaina roudasimme uuteen kotiimme yhden autollisen verran mattoja. Vuorasimme niillä lattian. Maton välistä löytyi myös kuollut perhonen. Basistiliski päätti niitata sen seinään ja komea seinäkoristehan siitä tuli. Nimesimme perhosen Tauno-Peraksi. Tai joksikin sellaiseksi. Hieno homma. Sitten lähdimme nauttimaan hieman kalijaa ja hommasimme itsellemme seuraavaksi aamuksi hyvät olot.
Lauantaina raahasimme Paskan kanssa väsyneet ja krapulaiset ruhomme reenikämpälle ja otimme asiaksemme soitella vähän kitaroita. Kävimme myös kaupassa ja sieltä löytyi mm. kaljaa ja nessuja.
Ja voitteko uskoa, Tauno-Pera teki ylösnousemuksen! Kitaroidemme kauniit sävelet ja Iinan korvia hivelevä krapulainen lauluääni ilmeisesti toimi Feeniks-kanana ja se hurja siivekäs eläin heitti niitin vittuun ja repi itsensä irti seinästä. Huh huh sitä huutoa mikä meistä lähti. Luultiin että meidän luukkuumme oli jostain ryöminyt lepakko. Ei paljoo niitit pidelly Tauno-Peraa, on se sen verran kova jätkä. Respect. Tarjosimme Peralle sitten vähän vettä ja sipsiä. Sipsistä se ei välittänyt. Ilta jatkui jamitellen ja kaljaa maiskutellen myöhään yöhön. Mukavasti.
Eilen suuntasimme jälleen Paskan kera kohti Nekalan huudeja ja ankaria reenisessioita. Ensi töiksemme havaitsimme reeniluolassamme poltergeist-ilmiön: symbaalit soivat itsekseen. Seuraavaksi havaitsimme, että pelti on märkä. Sitten totesimme, että katostamme putoilee mukavaan tahtiin vesitippoja rumpuloitten niskaan. Rumpu pois alta ja ämpäri tilalle ja puhelua kämppäjampalle. Onneksi arvoitus lopulta ratkesi ja saimme avaimen vessaan. Yläkerran moottoripyöräkaverit saavat ensikerralla sulatella lumilinkojaan jossain muualla.
Mitähän huomenna tapahtuu?
 |
| Tuona maanantaina tuli koettua monenmoisia tilaihmetilanteita |
 |
| Tämä kuva ei liity mihinkään mitenkään, se vain on |
 |
| Tauno-Pera ristiinnaulittuna |
 |
| Sitten vähän kaliaa |
 |
| Jokaisen karvakammoisen märkä päiväuni! |
 |
| Launantaisoitantai |
 |
| Ja krapula |
 |
| JA TAUNO-PERAN YLÖSNOUSEMUS! |
 |
| Ja tää on tosi feng shui! |
 |
| JA NYT LOPPU TIDIDI TIDIDI TIDIDI! |
 |
| Paska haisto tuoreen paskan |
 |
| ETTÄ SILLEE! |
Heippaö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti