Hiihtoloma part 1. - Valehtelevat kyporgit, joilla on bändi

Melkoinen loma takana, jos sitä voi siksi edes kutsua. Lomallahan kuuluu levätä. Sitä en tehnyt. Paitsi viimeiset kaksi päivää. Mulla on lomalta tallessa semmoset kevyet viistsiljoonaasataakahtasataa kuvaa (oikeesti en jaksanut laskea) ja monta monta tarinaa kerrottavana. Tässä ensimmäinen.

Olipa kerran synkkä ja myrskyinen hiihtolomaa edeltävä torstai. Minä vaelsin koko päivän pitkin Hämeenkatua vitun ruma vaaleanpunainen pipa päässä kalastelemassa asiakkaita Clas Ohlsonille. Jaoin flyereita ja hoin ilmaista kahvia. Hieno prokkis. 

Clas Ohlsonilta otin suunnaksi Henkkamaukan, jossa tein heräteostoksia ja sieltä kirmasin Hervantaan reenailemaan. Lähdettiin Paskan kanssa sitten kaljalle. Kuten edellisestä blogimerkinnästä voi toki kivasti päätellä. Kalja lähti kädestä ja hanska lapasesta. Nappasimme mukaan basistiliskin ja suuntasimme Kluballe joraamaan, jälleen kerran. 

Seuraavana aamuna krapula tuli kylään. Neljältä soi puhelin ja puhelimessa huusi Paska: "Lähdetäänkö keikalle!". Ja mehän lähdettiin. Krapulamusisointi ja varsinkin keikkailu on aina suurta nautintoa. 

Sen pituinen se.

Ja sama kuvina:

Kiitos näistä kuvista kuuluu - jos muistan nimen oikein - Kallelle. KIITOS.

Keikkabussista ulospääsy on taitolaji.

Saman ihmisen eri päät

Päät

Stage

Ständi

Vahvistin

Bändi

Ei krapulaa näy. Vai näkyykö.

Seuraavana päivänä muutaman tunnin bänditreenit. Virkeetä menoa!

O'Haras on aivan saatanan paras kuppila ja keikkamesta. Hyvää kaliaa ja hyvää musaa. Varsinkin meidän musa. Hyvä keikka. Kiitos ja anteeksi. Kyseisestä keikasta luettavissa arvostelu TÄÄLTÄ!

Hihii. Kivaa ku bändihomma rullaa ja soitto raikaa ja kaljaa maistaa. Eiku mitä. Minä oon vähän rappiolla. Mutta täällä on hyvä olla! 

Lisää hiihtolomapostia myöhemmin, nyt saatan lähteä käymään jossain seikkailemassa.

Seuraava osuus kertoo jännittävämpääkin jännittävämmästä laivamatkasta Tukholmaan ja takaisin.

Hej då!