Se ilta, kun kuukin oli pettymys

Eilen oli varsinainen pettymysten ilta. Koko päivän mietimme Juonin kanssa, että mitä teemme, lähdetäänkö johonkin vai möllötetäänkö kotona. Kuuta piti käydä morjestamassa ainakin, koska radiossa huudettiin, että se olisi tänä yönä helevetin iso ja kivan näköinen. Niinpä niin. 

No. Minua rupesi ylläripylläri jossain vaiheessa möllöttely vituttamaan. Otin Ainon alle ja poljin viime minuuteilla lähikuppaan ja ostin kuusi tölkkiä olutta. Herra iso V ei silti lähtenyt päästäni jumputtamasta. 

Vietin omituista mökötyslauantai-iltaa (mökötä, makaa sängyssä peiton alla ja facebookkaa puhelimella -toimii!) siihen asti, kunnes jotenkin kampesin itseni ylös ja vastasin kaupungista kantautuviin kutsuhuutoihin. Niitä tuli Passionin terassilta, jossa meitä odotti Paska, Oksu, Mastodontti ja Mastodontin ystävä Tynkkynen. 

Niinpä sitten otin Juonin, kaljat ja naaman messiin ja lähdin. Unihiekka silmissä ei ollut hyvä juttu, koska onnistuin jo kotipihassa telomaan jo valmiiksi rikki olevan polveni uudestaan. I almost cried. Ei kun takaisin yläkertaan tarkistamaan tilanne. Näkyykö verta, ei, no ei se sitten sattunut - kalja lärviin ja pyörän selkään hokemaan ai saatanaa. 

Matkalla vastaan tuli se paljon odotettu kuu. Ja siis voi vittu miten iso se olikaan. Petyin karvaasti. Odotin punaista, jäätävän kokoista möllykkää ja susien ulvontaa ja luudilla lenteleviä noitia. Todellisuudessa tämä kiertoradallaan lähellä meitä möllöttelevä pallero oli vituttavan pieni, kusenkeltainen ja mitäänsanomaton objekti. Harmitti.

Vastaan tuli myös Mastodontti ja Tynkkynen - menossa kotiin. Heiltä kuulimme, että Paska ja Oksukin olivat myös pizzerian kautta matkalla kotiin. Kivasti. Olimme melkein määränpäässämme ja määränpäässämme meitä ei odottanut enää mikään. Nauratti vähän. Toivottelimme Tynkkyselle ja Mastodontille hyvät yöt ja menimme La Tooreen morjestamaan Oksua ja Paskaa. Siellä ne äpösti kanapizzaa ja sitten ne lähti. Höh. Olis voinut jäädä vaan kotiin nukkumaan ja harrastamaan lisää peiton alla mököttämistä.

Emme kuitenkaan luovuttaneet, vaan otimme kurssin kohti Amadeusta. Ja sieltä löysimmekin vanhan kunnon luottojuoppoystäväni Even, sekä Nooran ja Jessen. Väsytti edelleen. Sitten maistoin jallua. Yhtäkkiä olikin valomerkin aika ja Kluba kutsui. Ilta oli loppujen lopuksi ratkiriemukas ja oikein kiva. Kuu vituttaa silti.

Pettynyt Pena 

Tänään meno on ollut perus täysiverinen sunnuntai. Unet pitkälle päivään, jääkiekkoa, ruokaa, koulutehtäviä, lettuja, datausta. Kaupassa piti käydä, mutta kuka nyt sinne jaksaa raahautua, kun voi istua sisätiloissakin koko päivän.

Olavi Uusivirta – Elvis istuu oikealla

Ronya – Hyperventilating

Suomi-Slovakia ihme kielellä selostettuna. Suomi voitti silti.

Kuvan Rumba ei liity mitenkään kuvaan

Omnom Tikka Masala ja mökkijuusto

Tralalaa. Huomenna alkaa tapahtumien aikakausi. Haluun nähdä mun silmäpussit kolmen viikon päästä!