Penan kakkapäiväkirja: Kylmiä ja masentavia. Molemmat. Minä ja Suomi.

Hei vain. Uni ei meinaa tulla silmään, joten ajattelin vähän houkutella haukotuksia ja tuijottaa päätettä ja avautua tänne välillä. Olenhan ollut kotona jo yli kaksi viikkoa. Täh. No huh. Tuntuu ikuisuudelta. Kaipaan aika kovasti Intian lämpöä ja kaikkea sitä energian määrää ja värejä tässä kaikessa kylmyydessä ja tylsyydessä ja ankeudessa. Oon ollut nää pari viikkoa ehkä maailman väsynein ja nukkunut parina yönä liian helposti yli kahdentoista tunnin yöunia. Oon ollut myös aika kiireinen. Kerron vähän.
No. Perjantaina 19 päivä laskeuduin Helsinki-Vantaalle ja vitti että hirvitti kun täällä oli niin oudon näköistä ja väristä. Kiroilin jo lentokoneessa, kun se kaarteli kohti laskeutumispaikkaa ja ikkunasta avautui hirveä harmaus. Tampereella kuitenkin paistoi jo aurinko. Ihan kiva juttu. Ilta meni ihmetellessä ja mussuttaessa ruisleipää. En syönyt kuin kuusi palaa.
Lauantaina oli paljon kaikkea. Nukuin pitkään ja äiti ja veljet tuli kylään ja illalla oli rokkifutisjoukkueen pikkujoulut ja kauden avajaiset. Ihan huippu ilta.
Sunnuntai oli lepopäivä. Seuraava viikko meni kiireessä, tosin maanantaina oli vielä pieni lepopäivä miinus treenit. Maanantaina oli myös eka töipäivä. Tiistaina pänttäsin ja keskiviikkona osallistuin valintakokeisiin, jotka meni aivan tosi huonosti. Valintakokeiden jälkeen otin harmituspäikkärit ja herätessä nousikin kuume. Joku Intian tuliainen. Loppuilta meni peiton alla. 12 tuntia myös unessa. Torstaina oli akkariskaba, eli Under The Bridge -bändikilpailu Ruby&Fellasissa. Meidän veto meni siihen nähden hyvin, että ei oltu reenattu moneen kuukauteen ja mentiin setti vaan kaksi kertaa ennen kisaa läpi nopeasti. "Ettei tuu ylikuntoa." Niinhän se on. Reenata ei ja soittaa ei osata. Voitettiin myös tämä alkukarsinta ja oltiin maailman kauneimpia naisia. Hyvä hyvä fiilis.
Perjantaina röllöttelin ja nukahdin sohvalle puhelin kädessä ja telkkari ja valot päällä. Uinuin taas reippaat 12 tuntia. Lauantaina oli vuorossa ystävämme Laurin ja Laurin kaverin yhteissynttäripailut. Kovat oli. Iina veti Stam1naa ja Rage Against The Machinea ja mä olin hirrrveesti humalassa ja tulin seitsemältä aamulla kotiin ja varpaita paleli. Kuvat tulee muuten tästä lähin olemaan pelkästään N9 -aikaansaannoksia, koska onnistuin kadottamaan pienen pokkarini juurikin tuolla reissulla. Onneksi olin samana päivänä manannut, että hankkiudun siitä kamerasta pian eroon. Niinhän siinä sitten kävi. Tttu. Ja joo, kävin löytötavaratoimistossa.
Tää viikko onkin ollut vähän sumuinen ja väsynyt. Maanantaina oli töitä ja ei kai paljon muuta.
Tiistaina oli vappuaatto. Mulla se oli rauhallinen. Ajattelin säästää rahaa ja olla vapun kiltisti ja selvinpäin. Töistä kotiin pyöräillessäni vappuaattona poliisisetä kuitenkin pysäytti ja kirjoitti sakkolapun jalkakäytävällä kruisailemisesta. En ollut kiltisti, enkä säästänyt rahaa siis. Vappuaatto meni isillä sukuloiden ja mulla oli tosi kivaa. Vaikkaki väsymys oli taas vähän kylässä ja söin vitisti liikaa. Ylläri. Mullon kyllä paras perhe. Vappupäivänä käytiin porukalla vapputorilla (hyi helevetti) ja muun muassa Werstaalla ihmettelemässä. Werstaan seinillä komeili ihana "Minä, te ja muut" -taidenäyttely, joka teoksillaan kertoi siitä, millaista on olla etniseen vähemmistöön kuuluva nainen. Upeita juttuja. Kaupungilla pyörittyäni lähdin edes vähän viettämään vappua ja suuntasin Koskenrantaan yhden sidukan kanssa. Siihen jäi juhliminen. Ohhoh. Eilen olin töissä ja tänään myös. Väsyttää hullusti. Enemmän kuin aikoihin. Masentaa. Mikään ei kiinnosta. Edes lätkän MM. Yritän ryhdistäytyä. Myös täällä kakkapäiväkirjarintamalla. Ootteks huomannu että sanon aina noin ku oon ollu pitkään hiljaa eli joka kerta ku kirjoitan. Mä oon.