keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Yhteiskunnallinen kannanotto.
Meen uurnalle. Heippa.
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Kevät jeejee kevät jee
Sade loppui.
Viime viikonloppu oli mitä parhain! Ja nyt on taas perjantai mitä. Perstai. Hurjaa. Ei ollenkaan kurjaa.
Viime viikonloppu oli mitä parhain! Ja nyt on taas perjantai mitä. Perstai. Hurjaa. Ei ollenkaan kurjaa.Lauantain keikkareissu oli hienointa pitkään aikaan. Sunnuntaina ei voinut kuin olla näin :-----------------). Helevetin hirveästä krapulakännistä ja olosta huolimatta. Oluen juonti on kivaa, mutta olot ei.
Mutta perkele. Äänekoski ja Pub Markus. Hitto. Bändi oli liekeissä, äänentoisto oli parasta, keikkapaikka ja kaupunki todella jees, olut maistui, aurinko möllötti ja ruoka oli hyvää. Ah. Kevät, aurinko, ystävät, olut. Oltiin ytimessä.
Pitkästä aikaa sellainen keikka, että jäi pitkäksi aikaa sellainen fiilis, että vois pomppia onnesta. Tein kyllä sen. Monesti. Kerta_kaikkiaan mahtavaa.
Eikä tämä hehkutus tähän lopu. Tämä viikko on ollut jotenkin niin jotenkin niin jotenkin niin jotenkin NIIN. Vaikka vasta keskiviikkona lopulta heräsin viikonlopun jälkeisestä koomasta. Muutuin tiistain ja keskiviikon välisen yön aikana ihmisrauniosta takaisin normaaliksi ihmisperseeksi. Nousin Fenix-puluna tunkiosta. Mutta jos nyt vaikka sitten leikitään, että mun viikko alkoi siitä keskiviikosta. Tämä viikko on ollut todella kivasti kiva tähän mennessä. Ehkä kevätauringolla ja lintujen piiperryksellä ja sillä, että tilille tupsahti rahaa on ollut sormensa pelissä mutta no. Elämä on ihan kivaa. Uudet ämyrit, kirpparilöydöt, hyvä musa, livekeikat (PMO @ Laterna ja grindiä @ Varjobaari), hyvä ruoka, yhden kaljan humala, yöllinen pizza, vanhan kovalevyn aarteet ja punainen hiusväri. Siinä on jo ilon aiheita kerrakseen.
Päätin muuten, että olen vappuun asti selvinpäin. Yhtä todennäköistä tosin tuo ku se, että huomenna voitan lotossa.
Yksi ilon aihe vielä lisää: VESSAN VALO TOIMII. Mutta vikailmoitusta ei tehty. Kuten aikaisemmin uumoilin, että se varmaan joku kaunis päivä korjaantuu itsestään. Ja niin se teki. Kannatti odottaa. He he.
Huomenna on Levyk(a)uppapäivä!
Tänään vähän paskarreltiin askarreltiin. Tussihuuruissa.
Vitti nää meikän blogikirjoitukset on kyllä sisällöttömiä turhuuksia. Lupaan ryhdistäytyä ja ottaa seuraavassa postissa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja piste. En tiiä. Aasi kuittaa.
Sunnuntaina menen ja pistän pääni uurnaan. Eiku.
torstai 7. huhtikuuta 2011
Vitutuspäiväkirja
Siis voi niin vittu.
MIKSI tuon karsean kelin ulkona täytyy aina jotenkin kulminoitua minun mielialaani. (KYLLÄ, SYYTÄN TÄSSÄ LUONTOÄITIÄ ARMOTTOMASTA VITUTUKSESTANI.)
Lähdin aamulla ihan hyvillä mielin vesisateeseen ja työpäiväkin sujui oikein näppärästi. Duunista jatkoin matkaa kaatosateeseen ja Stockmannille läpi hullun ihmismassan ja Hullujen päivien. Sekään ei lannistanut.
Vähän otti päähän kyllä parempi puoliskoni, jonka päästä vaan kuului koko päivän että "valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä". Mutta silti OLI "hyvä" fiilis!
Bussipysäkille päästessäni sade yltyi ja katos oli tietty täynnä märkiä koiria. Ajattelin siinä sitten, että helevettiäkö minä tässä kastumaan ihan täysin, menempä rautatieasemalle kuivumaan. Siinä sitten seisoskellessani keksin, että teenpä loton tässä odotellessa ku R-kioskeja ja Veikkauksen pisteitähän asemalla on mistä valita. Valitsin ilmeisesti väärän.
Piirsin siinä rukseja lappuun ja siirryin kassalle maksamaan. Huomasin että kukkarossani lojuu käteistä hurjat 0,60€. Sehän ei lottoriviin riitä. Annoin siis kassatädille Visa Electronini. No kassatäti siihen loihe lausumaan: "Ei sulla sitten käteistä ollut?", minä vastasin että just tajusin että vaivaiset kuuskytä senttiä, ei riitä. Täti siihen oikein iloisesti: "EIHÄN TUOSSA VAAN OLISI OLLUT PANKKIAUTOMAATTIA KULMAN TAKANA?!" ja minä olin että anteeksi perkele ja mitä? Hillitsin itseni ja tokaisin että ihan hetken mielijohteesta tätä lottoa aloin tässä täyttelemään, että anteeksi. Ja eukko vaan nyrpisteli ja mutisi vihaisia. Siis voi niin vittu. Ihan ku se olisi ollut myyjälle jotenkin helpompaa, jos olisin maksanut kahdeksankymmenen sentin ostokseni 20 euron setelillä?
Ja siitä se sitten lähti. Kauhea raivokiukkuvitutusitku alkoi kämpille päästessä ja "ongelmien" kasautuessa ja piti minut tiukassa otteessaan monta tuntia. Pahinta oli, kun unohdin pyykkivuoron aivan tyystin ja kaiken muunkin. Voin siis kertoa että en ole tänään muuta tehnyt ku vaan istunut ja vittuuntunut. Nyt voisin vaikkapa tämän pienen vapauttavan avautumisen jälkeen sanoa, että en jaksa avautua enempää ja voisin tehdä jotain muuta. Kuitti.
P.s. Huomenna rokrok Keuruu ja bändireenit ja ylihuomenna ROKROK Äänekoski ja keikka! Jau. Sade saa loppua.
MIKSI tuon karsean kelin ulkona täytyy aina jotenkin kulminoitua minun mielialaani. (KYLLÄ, SYYTÄN TÄSSÄ LUONTOÄITIÄ ARMOTTOMASTA VITUTUKSESTANI.)
Lähdin aamulla ihan hyvillä mielin vesisateeseen ja työpäiväkin sujui oikein näppärästi. Duunista jatkoin matkaa kaatosateeseen ja Stockmannille läpi hullun ihmismassan ja Hullujen päivien. Sekään ei lannistanut.
Vähän otti päähän kyllä parempi puoliskoni, jonka päästä vaan kuului koko päivän että "valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä". Mutta silti OLI "hyvä" fiilis!
Bussipysäkille päästessäni sade yltyi ja katos oli tietty täynnä märkiä koiria. Ajattelin siinä sitten, että helevettiäkö minä tässä kastumaan ihan täysin, menempä rautatieasemalle kuivumaan. Siinä sitten seisoskellessani keksin, että teenpä loton tässä odotellessa ku R-kioskeja ja Veikkauksen pisteitähän asemalla on mistä valita. Valitsin ilmeisesti väärän.
Piirsin siinä rukseja lappuun ja siirryin kassalle maksamaan. Huomasin että kukkarossani lojuu käteistä hurjat 0,60€. Sehän ei lottoriviin riitä. Annoin siis kassatädille Visa Electronini. No kassatäti siihen loihe lausumaan: "Ei sulla sitten käteistä ollut?", minä vastasin että just tajusin että vaivaiset kuuskytä senttiä, ei riitä. Täti siihen oikein iloisesti: "EIHÄN TUOSSA VAAN OLISI OLLUT PANKKIAUTOMAATTIA KULMAN TAKANA?!" ja minä olin että anteeksi perkele ja mitä? Hillitsin itseni ja tokaisin että ihan hetken mielijohteesta tätä lottoa aloin tässä täyttelemään, että anteeksi. Ja eukko vaan nyrpisteli ja mutisi vihaisia. Siis voi niin vittu. Ihan ku se olisi ollut myyjälle jotenkin helpompaa, jos olisin maksanut kahdeksankymmenen sentin ostokseni 20 euron setelillä?
Ja siitä se sitten lähti. Kauhea raivokiukkuvitutusitku alkoi kämpille päästessä ja "ongelmien" kasautuessa ja piti minut tiukassa otteessaan monta tuntia. Pahinta oli, kun unohdin pyykkivuoron aivan tyystin ja kaiken muunkin. Voin siis kertoa että en ole tänään muuta tehnyt ku vaan istunut ja vittuuntunut. Nyt voisin vaikkapa tämän pienen vapauttavan avautumisen jälkeen sanoa, että en jaksa avautua enempää ja voisin tehdä jotain muuta. Kuitti.
P.s. Huomenna rokrok Keuruu ja bändireenit ja ylihuomenna ROKROK Äänekoski ja keikka! Jau. Sade saa loppua.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Jalat.
Koin juuri niin älyttömän AHHAA-elämyksen, että aivan pakko jakaa se koko maailmalle.
Kävin röökillä kylpytakissa (kevät tulee!) ja laitoin jalkaan viime kesänä kulahtaneet leopardikuvioiset ballerinat (kevät todellakin tulee). Tuijotin paljaita jalkapöytiäni ja nilkkojani hetken ja tokaisin mielessäni että "helevetti, mulla on kauniit jalat."
Samassa tajusin että jalat on yksi kauneimmista ja parhaimmista asioista, mitä naisella, ylipäätään ihmisellä, voi olla.
On ihan mahtavaa, että tulee kesä: villasukkien, -housujen ja rumien kenkien alle pakkaselta piiloon tungetut jalat pääsevät taas ulos auringon ja ihmisten ihailtaviksi.
Varpaat on kyllä aika rumat. Ainakin mun varpaat.
Ja ei mulla sitten muuta.
Voisin toki jatkaa tästä aiheesta vaikka loputtomiin ja eritellä kunkin varpaan kauneuden asteittain ja vertailla erinäköisiä ja kokoisia, siroja ja turvonneita nilkkoja ja jalkapöytiä tässä vaikka muutaman sivun verran, mutta nyt kyllä väsyttää niin vietävästi viimeöisten kahdentoista tunnin yöunien jälkeen (plus tunnin päikkärit), että aivan pakko raahautua nukkumaan.
Jalat.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Hymynaama!
Tykkään nyt kyllä niin ihmeellisen paljon ihmeellisistä asioista ja olo on niin ihmeellisen positiivinen, että aivan pakko kasata joku lista näistä ilon aiheista.
- The Sounds: Something To Die For. Aivan ihanaa poppista ihanilla kasarivaikutteilla ja ihana ensi kesä ja ihanat festarit ja ihana Maja hyppimässä ihanissa mikroshortseissaan ihanien biisien tahtiin. Ja meikä kans hyppii. Kolmen promillen vodkapäissään ja toivottavasti mudassa. I'm better of deaaath!
- KEVÄT. Kesäaika. +4 celsiusta. Aurinko.
- KESÄ. Festarit, Tampere, ihmiset, reissut, keikat, kaikki. Tästä kesästä tulee kaikkien aikojen paras. Se on nyt päätetty. ÄÄ tahdon festareille.
- Suomen kirjallisuuden historian tentti. Luin alle puolet aineistosta hirveällä kiireellä ja mikä mäihä kävikään; kokeessa oli juuri aamulla pänttäämäni aihepiiriin liittyviä kysymyksiä ehehehe. Vähänku ois lotonnu. Ainakin kuusi oikein mun rivillä.
- Pulla. Ihraista, mutta maukasta. Varsinkin kaakaon kera. Juoni keksi vielä muistella laskiaista ja tunki mansikkahilloa väliin.
- Tulevat keikat. Alle kahden viikon päästä kahden keikan kiertue-esa. Parhautta.
- Huomenna Yo-talo, Piecemaker ja ihmiset.
- Perjantaina Herwood, ystävä ja kitara. Ja aprillipäivä! Meikän nimipäivä! Ja 1.4.2010. RAHAA.
- Viikonloppuna toivottavasti rreeenit ja inspiraatio. Ja pääsee myös näkemään maailman parasta äitiä ja koiraa ja kissaa ja veljiä ja kälykokelasta. Ja istumaan vitunaikasessa ranskalaisessa kiskobussissa. Love.
Eipä tässä muuta. Hyvin menee. Vähän kyllä vatsassa kiertää. Ku joskus otan kissan, niin sen nimeksi tulee Riemu. Oikeastaan tahdon kissoja kaksin kappalein; toisen nimeksi tulee Jöns Budde.
- The Sounds: Something To Die For. Aivan ihanaa poppista ihanilla kasarivaikutteilla ja ihana ensi kesä ja ihanat festarit ja ihana Maja hyppimässä ihanissa mikroshortseissaan ihanien biisien tahtiin. Ja meikä kans hyppii. Kolmen promillen vodkapäissään ja toivottavasti mudassa. I'm better of deaaath!
- KEVÄT. Kesäaika. +4 celsiusta. Aurinko.
- KESÄ. Festarit, Tampere, ihmiset, reissut, keikat, kaikki. Tästä kesästä tulee kaikkien aikojen paras. Se on nyt päätetty. ÄÄ tahdon festareille.
- Suomen kirjallisuuden historian tentti. Luin alle puolet aineistosta hirveällä kiireellä ja mikä mäihä kävikään; kokeessa oli juuri aamulla pänttäämäni aihepiiriin liittyviä kysymyksiä ehehehe. Vähänku ois lotonnu. Ainakin kuusi oikein mun rivillä.
- Pulla. Ihraista, mutta maukasta. Varsinkin kaakaon kera. Juoni keksi vielä muistella laskiaista ja tunki mansikkahilloa väliin.
- Tulevat keikat. Alle kahden viikon päästä kahden keikan kiertue-esa. Parhautta.
- Huomenna Yo-talo, Piecemaker ja ihmiset.
- Perjantaina Herwood, ystävä ja kitara. Ja aprillipäivä! Meikän nimipäivä! Ja 1.4.2010. RAHAA.
- Viikonloppuna toivottavasti rreeenit ja inspiraatio. Ja pääsee myös näkemään maailman parasta äitiä ja koiraa ja kissaa ja veljiä ja kälykokelasta. Ja istumaan vitunaikasessa ranskalaisessa kiskobussissa. Love.
Eipä tässä muuta. Hyvin menee. Vähän kyllä vatsassa kiertää. Ku joskus otan kissan, niin sen nimeksi tulee Riemu. Oikeastaan tahdon kissoja kaksin kappalein; toisen nimeksi tulee Jöns Budde.
"Festarit on ihmisen elämää."
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
What a great day
n. klo
09:31 Herätys. Nukuin pommiin. Vittu.
09:34 Pakollinen itsensä suihkussa uittaminen. Unohdin pyyhkeen.
09:50 Aamupuuro. Maitoa ja suolaa vähän lorahti. Aamuvellit.
10:05 Naaman kampaus. Ripsiväriä pitkin naamaa.
10:35 Työmatkan kuuluisi alkaa. Paskat. Missä se bussi edes on?
10:45 Kävelen pysäkille. Rööki. RÖÖKIT?!!!!!1 Himassa.
10:55 Ruuhkabussi täynnä lapsia ja narkkareita.
11:04 Myöhästyin.
Ja kyllä se on vaan niin, että jos aamu menee ns. vituiksi, niin sama touhu jatkuu koko loppupäivän.
15:30 Myyn asiakkaalle kasan viikon kovimpia uutuuksia. Laitoin pussiin tyhjät kannet ja jätin pöydälle varastosta hakemani "koskemattomat" levykäiset. Sinne meni.
18:50 TV-luvat kunnossa?
19:40 Olin riistää itseltäni hengen ruokaa laittaessani. Enkä edes leikkinyt Ramsayta vaan ateriani oli tänä iltana soijarouhemakaronilaatikko. Meinasin puukottaa itseäni vatsaan.
Laatikko päätyi kuitenkin onnellisesti uuniin ja minä säästyin verenhukalta. Tässä nyt nälkäisenä odottelen luomukseni valmistumista.
21:00 Lapan laatikkoa lautaselle ja heitän jalapenopurkista liemet päälleni.
Huisia ku melkein reaaliajassa tähän nyt kertoilen päiväni kulusta. Heitin just tuorekurkun palan lattialle.
Tänään ei myöskään minkään kokoiset eikä näköiset asiat ja esineet ole tahtoneet pysyä kädessä. Julisteetkin tippuu seiniltä itsekseen. Perkele.
Onneks oon jaksanut nauraa koko päivän.
HYVÄ PÄIVÄ. Kaikesta näistä epäonnistumisista huolimatta olen ollut tänään onneni kukkuloilla. Tilille tupsahti rahaa, aurinko möllötti ja lämmitti ulkona, kannoin kotiin parit aivan loistavat levyt, vaatekaappi on siivottu ja makaronilaatikko hyvää on.
Rakkautta kaikille!
Nine Inch Nails: Every Day is Excactly the Same
Heippa.
09:31 Herätys. Nukuin pommiin. Vittu.
09:34 Pakollinen itsensä suihkussa uittaminen. Unohdin pyyhkeen.
09:50 Aamupuuro. Maitoa ja suolaa vähän lorahti. Aamuvellit.
10:05 Naaman kampaus. Ripsiväriä pitkin naamaa.
10:35 Työmatkan kuuluisi alkaa. Paskat. Missä se bussi edes on?
10:45 Kävelen pysäkille. Rööki. RÖÖKIT?!!!!!1 Himassa.
10:55 Ruuhkabussi täynnä lapsia ja narkkareita.
11:04 Myöhästyin.
Ja kyllä se on vaan niin, että jos aamu menee ns. vituiksi, niin sama touhu jatkuu koko loppupäivän.
15:30 Myyn asiakkaalle kasan viikon kovimpia uutuuksia. Laitoin pussiin tyhjät kannet ja jätin pöydälle varastosta hakemani "koskemattomat" levykäiset. Sinne meni.
18:50 TV-luvat kunnossa?
19:40 Olin riistää itseltäni hengen ruokaa laittaessani. Enkä edes leikkinyt Ramsayta vaan ateriani oli tänä iltana soijarouhemakaronilaatikko. Meinasin puukottaa itseäni vatsaan.
Laatikko päätyi kuitenkin onnellisesti uuniin ja minä säästyin verenhukalta. Tässä nyt nälkäisenä odottelen luomukseni valmistumista.
21:00 Lapan laatikkoa lautaselle ja heitän jalapenopurkista liemet päälleni.
Huisia ku melkein reaaliajassa tähän nyt kertoilen päiväni kulusta. Heitin just tuorekurkun palan lattialle.
Tänään ei myöskään minkään kokoiset eikä näköiset asiat ja esineet ole tahtoneet pysyä kädessä. Julisteetkin tippuu seiniltä itsekseen. Perkele.
Onneks oon jaksanut nauraa koko päivän.
HYVÄ PÄIVÄ. Kaikesta näistä epäonnistumisista huolimatta olen ollut tänään onneni kukkuloilla. Tilille tupsahti rahaa, aurinko möllötti ja lämmitti ulkona, kannoin kotiin parit aivan loistavat levyt, vaatekaappi on siivottu ja makaronilaatikko hyvää on.
Rakkautta kaikille!
Nine Inch Nails: Every Day is Excactly the Same
Heippa.
tiistai 8. maaliskuuta 2011
lauantai 5. maaliskuuta 2011
2.
WC:n valo ei pala, saanen siis ilmoittaa, että aion mennä paskalle kynttilän valossa.
Se oli vitsi. Aika huono. Mutta vitti ku ärsyttää.
Olen ihmisenä aivan käsittämättömän säälittävä saamattomuuden perikuva.
WC:n valokatkaisin on ollut jo ainakin viikon rikki ja sitä saa rämpätä lukuisia minuutteja putkeen hellien kosketusten ja hakkaamisten kera, ennen kuin valo lopulta syttyy. Tämä pieni ongelma laittaa v-käyräni hipomaan pilviä ja verenpaineeni nousemaan, mutta minä en perkule vaan saa aikaiseksi ottaa puhelinta käteen ja ilmoittaa isännöitsijälle asiasta. Kyseinen toimenpide veisi kalliista ajastani ehkä 3 minuuttia. Kaikenlisäksi vikailmoituksen voisi tehdä myös netissä.
Sen sijaan että sen tekisin, tykkäilen rämpätä valokatkaisijaa ja toisaalta elää myös siinä toivossa, että tuo pieni ja vittumainen vempain korjautuisi joku kaunis päivä itsestään. Vaikka huomenna. Eihän sitä tiedä?
Toinen juttu: olen palellut tässä kämpässä jo kaksi talvea, ottamatta puhelinta käteen ja soittamatta isännöitsijälle, että josko patterin vois ilmata ja ikkunat tiivistää kunnolla. Täällä on helvetin kylmä.
Sen sijaan, että voisin päästä tästä kylmyydestä ottamalla yhden puhelun, tykkäilen täristä kymmeniin vaatekappalaisiin kääriytyneenä ihmisjääpuikkona ja odotella villasukat jalassa, että pakkaset laskevat. Ehkä olin entisessä elämässä eskimo ja nyt kaipaan igluani.
Kylpyhuoneen paskan valokatkaisijan ja jääkylmän patterin lisäksi minulla on elämässäni myös miljoona muuta "pikkujuttua" hoidettavana.
Minne ne kaikki unohtuneet hoidettavat pikkujutut oikein menevät? Ja MIKSI? Miksi se tänään-pois-alta-hoidettava ärsyttävä pikkujuttu menee sinne mielen perukoille leikkimään piilosta, kun se kahden viikon päästä ärsyttää siellä vain enemmän?
Pahinta tässä on se, etten voi näitä vikailmoitusten jättämättä tekemisiä ja muita unohtuneita asioita selitellä lempparilauseellani; "en jaksa". En voi selitellä niitä mitenkään. Ehkäpä meikällä on vaan niin paljon kaikkea tärkeää tekemistä, ettei aikaa moisille pikkujutuille heru. Ja höpsistähöps. Mistä ihmeestä aivooni on iskostunut ajatus, että hommat hoituu itsestään. "Puoliksi suunniteltu on valmiiksi tehty".
Samaan tapaan luotan joka lauantai lottovoittoon ja ryyppään hyvillä mielin viimeiset pennoseni jossain räkäisessä pubissa ja ajattelen mielessäni että "kyllä mä nyt vielä yhden, jostain sitä rahaa kuitenkin ilmestyy."
Valittamisen kammottavasta negatiivisesta ilmapiiristä siirtykäämme nyt iloisempiin aiheisiin. OLEN SAANUT JOTAIN AIKAISEKSI. Olen nimittäin tässä kohta viimeistellyt jo toisen blogitekstini. Olen myös myynyt taas yhden viikon ahkerasti levyjä, olen siivonnut, pessyt pyykkiä, vaihtanut kitaraan kielet, syönyt, maksanut toista kymppiä kirjastomaksuja ja hakenut osan kevään pääsykoekirjoista. Ja lukenut 2 sivua.
Nyt menen ja vessaan valot. Vikailmotusta en tee.
P.s. En jaksanut keksiä otsikkoa.
Se oli vitsi. Aika huono. Mutta vitti ku ärsyttää.
Olen ihmisenä aivan käsittämättömän säälittävä saamattomuuden perikuva.
WC:n valokatkaisin on ollut jo ainakin viikon rikki ja sitä saa rämpätä lukuisia minuutteja putkeen hellien kosketusten ja hakkaamisten kera, ennen kuin valo lopulta syttyy. Tämä pieni ongelma laittaa v-käyräni hipomaan pilviä ja verenpaineeni nousemaan, mutta minä en perkule vaan saa aikaiseksi ottaa puhelinta käteen ja ilmoittaa isännöitsijälle asiasta. Kyseinen toimenpide veisi kalliista ajastani ehkä 3 minuuttia. Kaikenlisäksi vikailmoituksen voisi tehdä myös netissä.
Sen sijaan että sen tekisin, tykkäilen rämpätä valokatkaisijaa ja toisaalta elää myös siinä toivossa, että tuo pieni ja vittumainen vempain korjautuisi joku kaunis päivä itsestään. Vaikka huomenna. Eihän sitä tiedä?
Toinen juttu: olen palellut tässä kämpässä jo kaksi talvea, ottamatta puhelinta käteen ja soittamatta isännöitsijälle, että josko patterin vois ilmata ja ikkunat tiivistää kunnolla. Täällä on helvetin kylmä.
Sen sijaan, että voisin päästä tästä kylmyydestä ottamalla yhden puhelun, tykkäilen täristä kymmeniin vaatekappalaisiin kääriytyneenä ihmisjääpuikkona ja odotella villasukat jalassa, että pakkaset laskevat. Ehkä olin entisessä elämässä eskimo ja nyt kaipaan igluani.
Kylpyhuoneen paskan valokatkaisijan ja jääkylmän patterin lisäksi minulla on elämässäni myös miljoona muuta "pikkujuttua" hoidettavana.
Minne ne kaikki unohtuneet hoidettavat pikkujutut oikein menevät? Ja MIKSI? Miksi se tänään-pois-alta-hoidettava ärsyttävä pikkujuttu menee sinne mielen perukoille leikkimään piilosta, kun se kahden viikon päästä ärsyttää siellä vain enemmän?
Pahinta tässä on se, etten voi näitä vikailmoitusten jättämättä tekemisiä ja muita unohtuneita asioita selitellä lempparilauseellani; "en jaksa". En voi selitellä niitä mitenkään. Ehkäpä meikällä on vaan niin paljon kaikkea tärkeää tekemistä, ettei aikaa moisille pikkujutuille heru. Ja höpsistähöps. Mistä ihmeestä aivooni on iskostunut ajatus, että hommat hoituu itsestään. "Puoliksi suunniteltu on valmiiksi tehty".
Samaan tapaan luotan joka lauantai lottovoittoon ja ryyppään hyvillä mielin viimeiset pennoseni jossain räkäisessä pubissa ja ajattelen mielessäni että "kyllä mä nyt vielä yhden, jostain sitä rahaa kuitenkin ilmestyy."
Valittamisen kammottavasta negatiivisesta ilmapiiristä siirtykäämme nyt iloisempiin aiheisiin. OLEN SAANUT JOTAIN AIKAISEKSI. Olen nimittäin tässä kohta viimeistellyt jo toisen blogitekstini. Olen myös myynyt taas yhden viikon ahkerasti levyjä, olen siivonnut, pessyt pyykkiä, vaihtanut kitaraan kielet, syönyt, maksanut toista kymppiä kirjastomaksuja ja hakenut osan kevään pääsykoekirjoista. Ja lukenut 2 sivua.
Nyt menen ja vessaan valot. Vikailmotusta en tee.
P.s. En jaksanut keksiä otsikkoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)