Mun jalat haisee. Pitäis varmaan pestä ne. Tai ostaa hyvän tuoksuiset kengät. Eli uudet.
OON NIIN HUONO. Edellisessä postauksessa kovasti lupailin, että maanantaina menen kaupoille ja "etsin itselleni kengät, pari kesäpaitaa ja -mekkoa, farkut ja huivin ja vaikka mitä."
No, muutaman tunnin armottoman shoppailun jälkeen löysin Henkkamaukan kassistani vitun rumat bikinit, kaksi huivia ja kolme levykäistä (jotka lähti mukaan jo työpäivän aikana). Eli niin sanotusti vituiksi meni. Miljoonan sovitettujen farkkujen jälkeen totesin, että jopa Carlings oli pettänyt minut. Tai sitten se olin minä itse. Tahdoin oluen.
Joten jatkosuunnitelmani ("After that menen terassille ja kaljaa ja makkaraa with my aasit.") toteutin aivan mallikkaasti. Myönnän siitä suorituksesta itselleni kymmenen pistettä ja annan papukaijamerkin... hmm.. Evelle.
Keli oli paska, väkeä ei paljoa, röökit loppui ja rahat meni, mutta musiikki, soijanakit ja seura oli jees.
Juhlittiin samalla Juonin kouluunpääsyä. Tai siis Juoni juhli. Me muut juhlittiin vaan maanantaita. Ja mä juhlin soijanakkien olemassaoloa. Kiva tuo Roosterin Reggaeta&Maggaraa tapahtuma kyllä, maanantaikin alkaa entisen paskakrapulavitutusohfuckit'smondayfiiliksen sijaan tuntua nykyään ihan perjantailta.
 |
| Juoni söi liikaa makkaraa ja häntä alkoi vituttaa. |
Seuraavana päivänä koitti sitten krapula. Aamu maistui kissankakalle, keskipäivä Subwaylle ja ilta rakkaudelle, lämppäreille ja kasviksille. Naminami. 500 Hundred Days Of Summer oli ihan OK darraleffa, loppu oli kyllä typerä. Ja siinä oli se Kolmas kivi auringosta heppu. Se oli ihan kiva.
Kokeilin myös eilen maanantaina ostamiani vitun rumia bikinejä. Ja nyt rupesi vaivaamaan, että kirjoitetaanko tuo että bikinejä, vai bikineitä. Vai pitäisikö minun neutralisoida koko sana ja pelata varman päälle ja kirjoittaa että vedin ylleni maanantaina ostamani bikinit kokeillakseni niitä. Päädyin kuitenkin ilmaisuun bikinejä koska ystäväni Googlen mukaan se on käytetyin.
Aasi tippui, takaisin asiaan! Sen lisäksi, että ne olivat rumat, olin epähuomiossa ostanut alaosan kokoa S. :-----------D Meikän takamus tarvii kyllä vähintään M-koon.
No, tänään työpäivän aikana tuumailin, että käyn vapauduttuani hakemassa oikean kokoiset uimapöksyt, mikäli niitä olisi vielä jäljellä, ja menisin loppuillaksi rantaan ne vitun rumat bikinit päällä ottamaan vähän väriä ihoon. Kyseisissä bikineissä ei ole (enää) olkaimia ja ajattelin saada auringosta vähän pigmenttiä peittämään ärsyttävät olkainrusketusrajani. Ja kuten minulle hyvin tavallista, tämä loistokas suunnitelmani ei toteutunut. Jäin jumittamaan yli tunniksi Henkan alerekeille. Löysin kuin löysinkin sopivan kokoisen alaosan bikineihini, mutta löysin myös paljon muuta. Esim. aivan täydellisen asun huomiselle vapaapäivälleni, jonka ajattelin viettää shoppaillen kenkiä ja kierrellen virastoja ja hymyillen nätisti virastotädeille.
Ostin pillihousut, 15e. Tiedän, että ovat kertakäyttökamaa, mutta istuivat jalkaan ja lähtivät mukaan. Housujen kaveriksi keräsin lyhythihaisen liivimallisen topin, 5e, en minä sille mitään nimeä nyt tiedä, joten sanotaan vaikkapa, että: napapaita. Se se on. En ole koko kesänä oikein innostunut kauppojen hyllyillä roikkuvista lyhyistä ja leveistä paidoista, mutta no, en kyllä ole ennen tätä päivää sellaista päälleni kokeillutkaan. Vetäisin kuteet ylleni ja katsoin peiliin ja tuumasin että oho saatana, bingo.
Asukokonaisuudesta minulle tuli mieleen kuva äidistäni vuodelta nakki, eli jotain kasikytjotain ja löysin kuin löysinkin kyseisen kuvan koneeltani. Äippä on kuvassa palttiarallatilaa yhtä monta vuotta katsellut maailmaa kuin minä nyt. Vau. Farkut on kyllä enemmän kallellaan tuonne korviin päin kuin ostamani ja tukkamuoti on coolimpaa, mutta tulipahan nyt todettua edes jonkin asteinen yhdennäköisyys äitini kanssa. Oon muuten perkeleen hyvä poseeraamaan.
Ja tiedoksi vain kaikille, että tämä ei ole sitten SAATANA MIKÄÄN VITUNAIKANEN MUOTIBLOGI, VAAN TÄÄLLÄ PUHUTAAN KAKASTA. Ja tämä on kakkaa.
Hyvää yötä.
P.s. Näin viime yönä unta, että Suomen hallitus räjähti. Niinku poks. Ja meikä oli mukana järjestämässä tätä terroristi-iskua. Olin pienessä paniikissa. En siksi, että hallitusta kohtasi kadotus, vaan siksi, että mun piti leikkiä supersankaria ja pelastaa kaikki siviilit hallituksen "päämajan" lähettyviltä ennen pommin räjähtämistä. Huh huh.
