Watch out - this is gonna be a Bible. Varokaa, tästä tulee raamattu.

Viikon sisällä voi pienen ihmisen elämässä tapahtua paljon. Niin paljon, ettei ehdi hengähtää kasaamaan ajatuksia tai edes kirjoittamaan blogia. Mutta nyt tapahtuu jänniä asioita. Olen nimittäin hengähtänyt ja kirjoitan blogia tässä tota joo. Kello on vitisti liikaa ja silimät menee kieroon.
Onneksi on nyt kamera, joka kulkee mukana kätsysti ja auttaa sisällöllään tämän raportin väsäämisessä.
Suoraan (a)asiaan mars.

Keskiviikkona siis Herwood. Tuleva toinen kotini näyttää tältä:

Tuossa sohvalla mä sitten kohta istun monet illat kaljatölkki kourassa piereskelemässä ja kahtomassa pornoa eiku mitä.

Tuleva elämänkumppanini näyttää tältä:

Tuossa parvekkeella me sitten jauhetaan paskaa tupakan käryssä ja savustetaan naapureita ja rakastetaan toisiamme.

Loppuilta näytti tietysti tältä:

Ja loppuaamu meni kotimatkalla hoitaessa parisuhdetta ja päättyi klo 07:30 yhteisen hammaspesun kautta vesisotaan ja Nukkumatin kainaloon. No huh huh.

Sanomattakin on selvää, että torstai aamuna ei paljoa naurattanut. Minua ainakaan. Asetelmat olivat suoraan sanottuna katastrofaaliset. Äiti oli tulossa kylään, kämppä oli kuin hävityksen kauhistus, töihin oli pakko mennä, krapulainen typerä mies makasi sängyssäni, ilma oli ulkona hyvin pitkälti todella vitullisen nihkeä ja päätäkin särki jostain helevetin kumman syystä. Kiukkuhikoilupaniikkikrapulahirvitys.
Onneksi kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin. Thai Cube ja kokkeli parantivat oloni. Olon parannus näytti tältä:

Viimeisetkin krapulan ja masennuksen rippeet kaikkosivat, kun äiti lampsi jossain vaiheessa päivää yllättäen putiikkiin ja kertoi että vuokrasopimus on allekirjoitettu. Hihkuin ja tuuletin onnesta ja innosta ja rakkaudesta ja kaikesta. Saan todellakin kaikki rakkaimpani tänne!!!!!!!1 Voi onnea. Hervannasta TULEE mun toinen koti. Kaiken lisäksi sängyssäni makaava typerä krapulainen mies oli puunannut kämppäni töissä ollessani. Tosin käskystä, mutta.. Well done, täytyy sanoa. Kämppä todellakin oli suhteellisen siisti, kun pääsimme äidin kanssa perille.
Loppuilta meni nauttiessa krapulasta ja univelasta. Paska leffa, hyvää seuraa, pizzaa, karkkia ja hikeä nam.

Perjantaina oli tiedossa kotibileet, mikä vähän pelotti. Mietin päivän aikana miljoonaan kertaan, että lähdenkö bileisiin vai en. Oli hiki ja väsytti ja Oslossa räjähti pommi. Töiden jälkeinen pikainen pulahtaminen järvessä kuitenkin piristi sen verran, että kotiin jääminen ei enää käynyt mielessäkään. Suunnitelmanani oli tietysti, etten joisi juhlissa tippaakaan alkoholia. :---------------D Oon niin hyvä valehtelemaan itselleni, että ansaitsisin jonkinlaisen palkinnon ehkä.
Juhlat olivat kuitenkin buenot. Vaikka oma fiilikseni vaihteli illan aikana sieltä vihan ja surun rajamailta suoraan sydämen pakahtumiseen onnesta, ilta oli kokonaisuudessaan aivan todella mahtava ja pileet oli kyllä valehtelematta yhdet parhaimmista, missä olen saanut vierailla. Loppuilta näytti tältä:

Aamulla tietysti masensi ja oli hieman heikko olo jopa 3,5 tunnin yöunien jälkeen. Lauantai oli masennuspäivä. Duunissa oli ankeaa ja kylätie oli hiljainen. Norjan tapahtumat saivat tipan linssiin ja mielen maahan ja Winehouse ei sitä mieltä sieltä nostanut. Edes Rockin' Ukko-Pekka ei vakuuttanut tänä vuonna ja Nykäsen Mattiakin taisi vähän alakulo painaa. Neljän jälkeen pehkuihin mielettömän jalkapääselkäsäryn kanssa.

Sunnuntaina tajusin, että olin ehkä viettämässä viimeistä päivääni Haapamäellä sinä aikana kun äiti siellä asuu. Muutto onkin edessä jo perjantaina. Päivän tunnelmat olivat siis mielenkiintoiset. Toisaalta haikeat, toisaalta täynnä innostusta ja kaikkea muuta kivaa.
Ainoastaan yhtä asiaa tulen siinä kylässä ikävöimään kuollakseni. Ja se on jotain mustaa ja karvaista, halattavaa ja pörröistä rakkautta.
Junan liikahtaessa eteen päin Haapamäen asemalta kohti Tamperetta, tunsin helpotusta.
Hei hei Haapamäki, hei hei teinivuodet.

:--------------------------------------D <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 

Bye bye Aspenhill I'm not gonna
Miss you where ever I go but I'm gonna
come back to walk these streets again
Bye bye Aspenhill forever.


Ei tullutkaan raamattua. Jeesus puuttuu.

Hervankoski here I come

Tänään päiväni pilasivat painajaiset, mahakipu, uhkailevat narkkarit, rääkätyt kissat ja laiskat pissipäät ja muut TYHMÄT kakkapyllyt.
Onneksi on uusi kamera, Kismet Marianne, kahvia, ruikkaria ja upea keli.
Maanantaina oli Reggaeta ja Maggaraa ja ihan kivaa. Eilen oli Albus Severus Potter (josta mulla ei ole mitään sanottavaa) ja tänään suuntana Herwoodin metsät.
Voin lyödä vetoa, että Hervanta tulee olemaan mun toinen koti ensi talvena. Ja sehän ei haittaa meikää yhtään!

Fiilixet  Voldemortin tuhon jälkeen.

Ja mulla on myös  rakkaussuhde erääseen orkesteriin. 

                             KIITOS JEESUS KALJASTA.

Kun ajatus karkaa

Ajatus karkasi jälleen vanhan kovalevyn aarrekätköille. Vittu pitäis sitoa se käsiraudoilla patteriin.

Minun ja Paskan tulevan yhteiselämän kunniaksi tarjoilen jälleen nostalgiapläjäyksen:

Opeth @ Pakkahuone 16.2.2009, jatkot ja alakerran keittiö.

Nii että tätä se sitten on. Keittiöseksiä ja Jägermaisteria.

Rakkaus

Iltalenkki ihanan ihmisen kanssa. Eväät: pari kaljaa, irtokarkkia ja The Ark.

Ooo-oo-ou ooo-o-ou one of us is gonna die young!

Tidididi

Kannatti syödä pastaa tonnikalapestomaustesotkutomaattimurskakastikeella uusi yyyberhieno VALKOINEN Love Records paita päällä.

Kannatti mennä ruokakauppaan ja tajuta kassalla että lompakkoa EI ole mukana.

Kannatti lukea koko kevät pääsykokeisiin ja stressata itsensä kipeäksi, kun paria kuukautta myöhemmin yliopistolta tulee kirje, joka ilmoittaa, että kokeesi on HYLÄTTY.
(Nauroin. En edes jaksa vaivautua soittamaan yliopistolle, että mikä mättää. Kirjoitin varmaan suomen kielen sijasta ruotsin kieltä vai hä. Omasta mielestäni suoriuduin aivan hyvin. Onneksi historiasta sain sentään ihan ok -pisteiden perään plusplus-merkinnän, se piripiripiristi.)

Kannatti tilata kamera, kun ei ole varma millä elää ensi talven.

Kannatti ryypätä kaikki syksyn reissua varten säästetyt rahat.

Kannatti herätä <3

Ok. Oon silti onnellinen. Ja ehkä se lottovoitto sieltä taas.......

Keikkapäiväkirja 8.7.2011 @ Pub Katse, Jyväskylä ja 0,8‰ poliisin eturivissä!

"Kaikki muu tässä keikassa meni hyvin, paitsi se keikka...."

Ilta lähti käyntiin oikein mallikkaasti: junat ja kuskit ajelivat perille ajallaan, aurinko möllötteli mukavasti, hiki virtasi noroina otsilla, roudaus ja soundcheckkoslovakia sujuivat mutkitta, Soppabaarin pastat ja keitot maistuivat rakkaudelle, hotellin ovikoodi muistettiin jopa ulkoa ja fiilis oli aivan täysin kohdillaan. Backstagella oli jälleen helevetin kuuma ja kaappi täynnä helevetin kylmää. Nam. Hotellissa oli ILMASTOINTI!
Etkot oli ohi liian nopeasti eikä kukaan, paitsi valomies, tajunnut ennen keikkaa ottaa nestehukkaansa jallun sijasta vettä.

 Puoli tuntia vuorokauden vaihtumisen jälkeen orkesteri nousi pikku housuhumalassa lavalle. Keikka potkittiin käyntiin ja muutaman biisin jälkeen rytmiryhmää alkoi vituttaa.
Ensinnäkin Iron Maiden, Ruisrock, Tammerkosken sillalla, helteet, avonaiset terassit ja muut keikat samassa kaupungissa, mm. Ari Koivunen olivat veloittaneet yleisömääräämme, eikä meininki vakuuttanut.
Yritimme kuitenkin parhaamme mukaan pitää fiilistä yllä ja tunnelmaa katossa. Mutta sekin ilo muuttui itkuksi, kun Paskan kitaravahvistin päätti sanoa itsensä irti kosteusvauriosta johtuen ja päästeli suustaan lähinnä konekivääriä muistuttavaa melua.
Kuuro valomies ei kuullut/ymmärtänyt pyyntöjämme koskien talossa majailevaa toista vahvistinta ja käski Paskan lopettaa soittaminen siihen paikkaan. Suututti.
Vedimme yhden biisin ilman toista kitaraa ja ei se vain toiminut. Ihan sama, mitä yleisö tykkäsi, mutta yhtyeen teki mieli heittää pillit pussiin ja lähteä bäkkärille tyhjentämään pulloja.
Solisti otti kuitenkin sarvet kouraan ja kissan pöydältä ja lähti hakemaan itsellensä ämyriä. Sillä välin muu orkesteri "viihdytti" yleisöä neljällä soinnulla ja muutamalla rumpusoololla.
Paska saikin kuin saikin roudattua varavahvistimen lavalle ja pienen säädön jälkeen soitto jatkui. Tosin hautajaisfiiliksissä. Soittelo ei myöskään kulkenut normaaliin tapaan. Eli ei hyvin, vaan ihan päin vittiä.
Pari viimeistä biisiä meni jo voiton puolelle, mutta helpotus oli suuri, kun pääsi lavalta alas ja bäkstagelle rauhoittumaan baarikaapin kanssa.

Kaapin sisältö piristi ja jatkot olivatkin episoidin aiheuttamasta pienestä masennuksesta huolimatta erittäinkin loistavat! Tuntia ennen ravintolan sulkeutumista kaappi oli tyhjä ja uskaltauduimme ulostautumaan takahuoneesta ja eiku Tequilat naamaan ja tanssilattialle joraamaan Arttu Wiskaria. Eiku. Ja "sätämään"! Sekavat tunnelmat.

Seuraava aamu alkoi Omenahotellissa niinkin pirteästi Pokemonien ja Arja Korisevan siivittämänä, että koko porukan oli pakko lähteä ensi töikseen poliisiasemalle testaamaan ajokuntonsa.

Aamupirteytemme tiivistyköön tähän kuvaan.

Kaksi kuudesta puhalsi nollat. Aika hyvin! Paskan kanssa puhalleltiin sitä promillen humalaa pois koko loppupäivä....

"Noniin menkääs nyt naiset pois siitä poliisin eturivistä että oikeat ihmiset pääsee puhaltamaan!"

Meillä oli lukuisia tunteja aikaa ennen roudaustalkoita, joten päätimme lähteä aiheuttamaan yleistä pahennusta Jyväskylän keskustaan.

Joka naisen unelma! Testata kylmävahaliuskaa miehen säärikarvoihin.

Happy ending. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Keikan reisille menosta huolimatta meillä oli aivan yybermahtavanihananhauskaparas keikkareissu! Naurattaa vieläkin.

KIITOS AASIT JA PUB KATSE!

The king is dead. Long live the king.

<3

Aloitin aamuni vetämällä hammastahnatuubin vessanpöntöstä alas.

Unettomat yöt

Auta minua voittamaan, äänestä mekkoani täällä!

Government Hooker

Mun jalat haisee. Pitäis varmaan pestä ne. Tai ostaa hyvän tuoksuiset kengät. Eli uudet.

OON NIIN HUONO. Edellisessä postauksessa kovasti lupailin, että maanantaina menen kaupoille ja "etsin itselleni kengät, pari kesäpaitaa ja -mekkoa, farkut ja huivin ja vaikka mitä." 

No, muutaman tunnin armottoman shoppailun jälkeen löysin Henkkamaukan kassistani vitun rumat bikinit, kaksi huivia ja kolme levykäistä (jotka lähti mukaan jo työpäivän aikana). Eli niin sanotusti vituiksi meni. Miljoonan sovitettujen farkkujen jälkeen totesin, että jopa Carlings oli pettänyt minut. Tai sitten se olin minä itse. Tahdoin oluen.

Joten jatkosuunnitelmani ("After that menen terassille ja kaljaa ja makkaraa with my aasit.") toteutin aivan mallikkaasti. Myönnän siitä suorituksesta itselleni kymmenen pistettä ja annan papukaijamerkin... hmm.. Evelle.

Keli oli paska, väkeä ei paljoa, röökit loppui ja rahat meni, mutta musiikki, soijanakit ja seura oli jees. 

Juhlittiin samalla Juonin kouluunpääsyä. Tai siis Juoni juhli. Me muut juhlittiin vaan maanantaita. Ja mä juhlin soijanakkien olemassaoloa. Kiva tuo Roosterin Reggaeta&Maggaraa tapahtuma kyllä, maanantaikin alkaa entisen paskakrapulavitutusohfuckit'smondayfiiliksen sijaan tuntua nykyään ihan perjantailta. 

Juoni söi liikaa makkaraa ja häntä alkoi vituttaa.

Seuraavana päivänä koitti sitten krapula. Aamu maistui kissankakalle, keskipäivä Subwaylle ja ilta rakkaudelle, lämppäreille ja kasviksille. Naminami. 500 Hundred Days Of Summer oli ihan OK darraleffa, loppu oli kyllä typerä. Ja siinä oli se Kolmas kivi auringosta heppu. Se oli ihan kiva. 

Kokeilin myös eilen maanantaina ostamiani vitun rumia bikinejä. Ja nyt rupesi vaivaamaan, että kirjoitetaanko tuo että bikinejä, vai bikineitä. Vai pitäisikö minun neutralisoida koko sana ja pelata varman päälle ja kirjoittaa että vedin ylleni maanantaina ostamani bikinit kokeillakseni niitä. Päädyin kuitenkin ilmaisuun bikinejä koska ystäväni Googlen mukaan se on käytetyin.

Aasi tippui, takaisin asiaan! Sen lisäksi, että ne olivat rumat, olin epähuomiossa ostanut alaosan kokoa S. :-----------D Meikän takamus tarvii kyllä vähintään M-koon. 

No, tänään työpäivän aikana tuumailin, että käyn vapauduttuani hakemassa oikean kokoiset uimapöksyt, mikäli niitä olisi vielä jäljellä, ja menisin loppuillaksi rantaan ne vitun rumat bikinit päällä ottamaan vähän väriä ihoon. Kyseisissä bikineissä ei ole (enää) olkaimia ja ajattelin saada auringosta vähän pigmenttiä peittämään ärsyttävät olkainrusketusrajani. Ja kuten minulle hyvin tavallista, tämä loistokas suunnitelmani ei toteutunut. Jäin jumittamaan yli tunniksi Henkan alerekeille. Löysin kuin löysinkin sopivan kokoisen alaosan bikineihini, mutta löysin myös paljon muuta. Esim. aivan täydellisen asun huomiselle vapaapäivälleni, jonka ajattelin viettää shoppaillen kenkiä ja kierrellen virastoja ja hymyillen nätisti virastotädeille. 

Ostin pillihousut, 15e. Tiedän, että ovat kertakäyttökamaa, mutta istuivat jalkaan ja lähtivät mukaan. Housujen kaveriksi keräsin lyhythihaisen liivimallisen topin, 5e, en minä sille mitään nimeä nyt tiedä, joten sanotaan vaikkapa, että: napapaita. Se se on. En ole koko kesänä oikein innostunut kauppojen hyllyillä roikkuvista lyhyistä ja leveistä paidoista, mutta no, en kyllä ole ennen tätä päivää sellaista päälleni kokeillutkaan. Vetäisin kuteet ylleni ja katsoin peiliin ja tuumasin että oho saatana, bingo. 

Asukokonaisuudesta minulle tuli mieleen kuva äidistäni vuodelta nakki, eli jotain kasikytjotain ja löysin kuin löysinkin kyseisen kuvan koneeltani. Äippä on kuvassa palttiarallatilaa yhtä monta vuotta katsellut maailmaa kuin minä nyt. Vau. Farkut on kyllä enemmän kallellaan tuonne korviin päin kuin ostamani ja tukkamuoti on coolimpaa, mutta tulipahan nyt todettua edes jonkin asteinen yhdennäköisyys äitini kanssa. Oon muuten perkeleen hyvä poseeraamaan. 

Ja tiedoksi vain kaikille, että tämä ei ole sitten SAATANA MIKÄÄN VITUNAIKANEN MUOTIBLOGI, VAAN TÄÄLLÄ PUHUTAAN KAKASTA. Ja tämä on kakkaa. 

Hyvää yötä. 

P.s. Näin viime yönä unta, että Suomen hallitus räjähti. Niinku poks. Ja meikä oli mukana järjestämässä tätä terroristi-iskua. Olin pienessä paniikissa. En siksi, että hallitusta kohtasi kadotus, vaan siksi, että mun piti leikkiä supersankaria ja pelastaa kaikki siviilit hallituksen "päämajan" lähettyviltä ennen pommin räjähtämistä. Huh huh.