lauantai 11. helmikuuta 2012

Kaljantai



Lähdettiin yhdille -päädyttiin Hällään lähettelemään terveisiä elinkautisvangille, sieltä Roosteriin kaatamaan kaljaa kurkusta alas ja pöydälle ja jatkoille juomaan jekkua viinilasista. Hups. 
Hieno ilta kerrassaan. Hämmentävä, etten jopa sanoisi.
Dagen efter on ollut melkoisen isohko. Päivä levyjä hypistellessä sujui kuitenkin suht hyvin, jos ottaa huomioon sen valtavan unen määrän, minkä aamusella nautin. Muutaman kerran meinasi kyllä oksennus kurkistella, tärinä käydä holtittomaksi ja pää pyörtyä. 
Minun oli tarkoitus raahata tänään itseni Dog's Homeen kuuntelemaan musiikkia ja näkemään ihmisiä, mutta sänky vei voiton. Ja osasyynä kyllä liikkumattomuuteeni myös se, että saatoin juoda eilen kaikki rahani. Oho.
Kohta otan suunnan kohti unten maita. Hirveä pelko perseessä. Kolme metrinen leguaani murisee sänkyni alla.

:------------------------D
Sänky, pizzaa, Activiaa ja Gossip Girl - parasta krapulassa
Mulla on joka yö liskojen yö!

Joo. Jos sitä muutaman jakson kattelis Chuck Bassin seikkailuita ja koettais sitten tappaa parit liskoeläimet.
ADIOS!


Joka ilta kun lamppu sammuu
ja saapuu liskojen yö
niin nukkumatti nousee
ja silimät päästä syö
- Iina Souru

torstai 9. helmikuuta 2012

Perseimplantit, kiitos.


Otsikko viittaa siihen, että vituttaa. Tilasin Henkkamaukalta farkut pienintä kokoa 26/32 ja jumalauta ne ei edes kiristä. Venyy ja paukkuu. Päätä kyllä kiristää. Joko lihon, hankin implantit takapuoleeni tai palautan farkut. Päädyn ehkä viimeisimpään. Harmittaa. Hyvät pöksyt.
Moni muukin asia vituttaa jälleen. Muun muassa se, että kohta pitää lähteä kauppaan, pakkanen, nälkä, raha-loppu, JaSeVitunTekniikan äärimmäisen huono asiakaspalvelu, jaksamattomuus, tylsyys ja kaikki. EI VAAN! Nyt puijasin. Vähän. Mulla menee oikeasti suhteellisen hyvin ja fiilis on semijees. Johtunee siitä, että arska möllötteli mukavasti tänään. Hieno Arska. Stamyksnan uusi lätykkä on myös ollut ilon aiheena, siitä ehkä jotain tiukkaa anal-yysiä myöhemmin lisää, kunhan ja jos joskus jaksan. Työt ja koulu on sujuneet myös melko kivasti, mitä nyt olen tällä viikolla nukkunut pommiin joka ikinen aamu. Ja vähintään tunnin. Unirytmi on. Huomennapa on jo perstai ja sitten voi vetää talviunta lärviin koko viikonlopun. Hurjaa!
Joo. Nyt sanon että rää. Pää ei pelaa, liika kofeiininikotiini teki näköjään tehtävänsä. Nauttikaa kuvamateriaalista, minä pidän nyt turpani kiinni.

Lauantaina oli rynnäkkökänni. Ja karaoke.
Sunnuntaina väänsin tortut jääkaappiin.
Tein sunnuntaina ensimmäistä kertaa elämässäni muffinseja. Suklaa-chili oli resepti ja Iltasanomien nettisivuilta löytyi se. Nami nami. Extempore-vaalikisastudio-tee-kahvi-muffinssi-kestit toteutuivat vahingossa  kymmenen perseessä illalla. Se oli kivaa.

Tiistaina olin töissä.
Tänään olin koulussa.
Mä rakastan mun ikkunaa
ghjkghjklöäfasdgagdsazadfgadgagadxgagdahjokpl¨åö
äölkhjgfygihjkopl




Oon myös helevetin kuvauksellinen.


Pentti kuittaa ja kiittää ja pyytää anteeksi ja ottaa naapurin misun kainaloon ja lähtee Liidelin suuntaan shoppailemaan kanasalaattiin kanaa ja salaattia. 

Hejdå! Vi återkommer kanske nästä veckan! 


lauantai 4. helmikuuta 2012

I don't need no doctor - niinpä vissii!

Tässä blogikirjoituksessa ei tule välttämättä olemaan päätä eikä häntää, koska päätä, eikä häntää ole näkynyt minun elämässäni viimeisen viikon aikanakaan. Että sillee!

Sunnuntai. Kalenterissa lukee, että löhö ja siivous. Sitä se sunnuntai sitten varmaankin oli. Lauantaina muistaakseni valmistimme Juonion kanssa krapulan kunniaksi hieman pizzaa ja söimme sitä. 


Maanantaina oli koulupäivä, työilta ja reeni-ilta. Koulupäivä sujui taistellessa mallinukkeja lasikaappiin ja irtokäsiä ja jalkoja ja Excel in english. Huhhu. Puhelimessa paskanjauhaminen työn merkeissä oli melkoista sanaselkkausta. "Kiitos oikein paljon ja oikein paljon hyvää päivänjatkoa!"... Reeni oli Hervannassa ja reeni oli hyvä reeni. Reeni on aina hyvä juttu. Koska kun kitara soi, ei itkeä saa. Sen tiesi jo Normaalin Eppu.

Ensimmäinen esillepano - ainakin valaistiin vituilleen. Kuvan henkilö liittyy tapaukseen.

Tiistaina jatkui koulu ja jatkui töi ja jatkui reeni. Illalla syötiin ruokaa. Oho! Meikä o lihonu kaks kiloa. 

Keskiviikkona oli keikkapäivä. Keikkapäivä on aina hyvä päivä. Edes pakkanen ei surettanut. No vähän suretti varpaita.
Raahauduimme kahdeksan aikaan kohti jääkylmää Music Bar Amadeusta ja ahtauduimme lavalle soundchekkoslovakiaa varten. Oli oikeasti ahdasta ja kylmää. Onneksi ihmisiä raahautui paikalle ennen varsinaista vetoa sen verran, että baari hieman lämpeni. Kiitos siitä asianomaiset aasit. 
Keikka itsessään oli hyvin, hyvin, hyvin eeppinen tapaus. Iinan ilkeä flunssanperkele teki viho_viimeisen pelätyn tempun ja heitti Iinan lauluäänen mäelle heti ensimmäisen biisin jälkeen. Pillit meinasi jo lentää pussiin, mutta onneksi tapahtui jotain ja sen perään jotain ja sitten vielä jotain ja lopulta onnistuimme rykäisemään ilmoille viisi kokonaista kappaletta, hieman epämääräisessä järjestyksessä tosin. Vaikka Iinan ääni muistuttikin katu-uskottavaa Paula Koivuniemen pikkuserkkuraspikurkkua, keikka meni lopulta todella hyvin ja meillä oli ihan perkuleen hauskaa. Yleisökin tykkäsi. Paranoidista etenkin. Ja pikkutyttö sai ponin. Loppu hyvin kaikki hyvin! 
Meidän mielettömän shöymme jälkeen lavalle kipusi orkesteri nimeltä Naryan. Mulla ei henkilökohtaisesti ole yhtyeestä oikeastaan mitään mielipidettä, sanotaanko että "ihan jees". Rumpalilla oli hieno paita. Ja viikset. 


Jäbällä o meidän biisi päällä!
Ilta jatkui Amadeuksesta Rumaan. Rumassa oli jännää. Kaikki on jännää. Varsinkin seuraava kuva. Herranjumala miehet, googlatkaa sana "vyö" ja painakaa sen käyttötarkoitus tiukasti mieleenne. Ja säästäkää kansa myötähäpeältä.



Torstaina unet venyi niin pitkälle, että koulupäivä oli jo ennättänyt päättyä herätessäni. Raahasin itseni kuitenkin ulos kirpeään pakkaseen ja ihanaisen Even luokse juomaan vitisti teetä ja jauhamaan kiloittain paskaa. Puspus.
Ilta jatkui rauhallisessa niemessä paremman puoliskoni kera valmistaen purilaisia orastavan krapulan kunniaksi. Hyviä tuli! Sulakkeet sanoivat itsensä irti ja kynttilät oli pop. Onneksi uuni ja hella sentään toimivat. Kokeilkaapa joskus hampurilaisten sänpylöiksi ihan perus juustosänpylöitä kalliiden valmiiden burgersänpyloiden sijaan. Ei paha. Ei ollenkaan. Ruoka on parasta.

Päästä Pena krapulassa keittiöön! Pääset siivoamaan.

Piffejä ei paljoo kärähtäneet sulakkeet haitannu

Samalla hetkellä kun sulakkeet kärähtivät, postiluukusta putosi tämä. No kiitti. Tuu vaihtaa mun sulakkeet säätänä!

Perjantaina, eli eilen, oli vähän huono päivä. Maailma vitutti ja ihmiset oli pissipäitä puhelimessakin. Pakkanen paleli ja pizzakuskilla oli taksikuskin mielestä kusta päässä. Hervannassa on muuten ehkä parhaat taksikuskit ikinä! Kandee ajella taksilla siellä vaikka ihan vaan läpällä, suosittelen lämpimästi.
Ilta kului taas rauhallisesti rauhallisessa niemessä. Yöllä tilattiin pizzaa ja puhelimet soi. 
Tänään on lauantai ja suuntana ehkä Herwoodin metsä jälleen.
Huomenna on sunnuntai ja presidentin vaalit. En aio ottaa nyt yhteiskunnallisesti kantaa tähän asiaan. No ehkä vähän. Oikeistoporvarikusipääniljake ja vihreä homo. Oma valintani on vihreä homo. Tulkoon vaikka seitsemän Jumalan vihaa päälleni ja viissattaa feispuukplokkausta. Nii. Pege on sitä paitsi kova äijä.

Joo. Heippa.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Kosmologisen vittumaisuuden tasapaino

Nivelside, räkätauti, silmätulehdus ja krapula. Kaikki samaan aikaan. Tämä elämä toimii välillä vähän hassusti. Esimerkiksi jos satut vaikka ihastumaan johonkin kivaan poikaan, niin takuuvarmasti vierähtää noin viikko ja kimpussasi on seitsemän kaksilahkeista. Vähintään. Ja sitten olet kusessa. Sama kaava pätee näköjään myös terveyden saralla... Kosmologinen vittumaisuuden tasapaino.



Tämä viikko on ollut aika, sanoisinko hmmm.. uninen ja epäonnistunut. Olen nukkunut joka ikinen aamu pommiin ja raahautunut kouluun vähintään kaksi tuntia myöhässä. Kahtena päivänä jätin jopa menemättä. Esim. tänään. Mutta vittuakos iskevät koulupäiviä lauantaille. Miksi itsenäisyyspäivä pitäisi edes korvata? Minähän en korvaa vittu mitään.


Vietin viime viikonlopun Hervannassa ja minähän uhmakkaasti päätin olla humaltumatta koko viikonlopun. Sitten äiti halusi lähteä kanssani baariin. Ei huhhuh.
Vampyyri-baarimikko tarjoili leipäveitsellä kurkunviipaleita pöytään ja ilmarumpali-taksikuski ajoi meidät kotiin yksinäisen kolmekymppisen irstaan idiootin jäädessä seisomaan lumisateeseen. Toivottavasti paleli.
Minä uhmakkaasti myös päätin olla koskematta meikkipussiini koko viikonlopun.
Äitin meikkipussi kuitenkin lensi naamaani lailla nälkiintyneen kondoorikotkan, koska Herwoodin metsän syövereistä raikuva kutsuhuuto oli niin korvia hivelevä. Mutta lauantaina pidin naamani puhtaana! Ja teen niin varmaan tänäänkin.



Sunnuntaina oli kisastudio Heinikenillä. Hyvä Pege!
Maanantaina aloitin uuden urani puhelinmarkkinoinnissa. Se oli kivaa. Sitten olenkin hengaillut tällä viikolla huonomman puoliskoni kanssa ja syönyt paljon siipiä. Kamera lähti huoltoon torstaina. Torstaina oli myös reenit. Ja Juoni teki ruokaa! Eiku siipiä.

Eilen lähetin 18-vuotiaalle veljelleni synttärionnitteluviestin ja vastaus oli "joo".

Eilen myös askartelinpaskartelin koko päivän asiakaspalvelun käsikirjaa. Mielenkiintoista puuhaa meinaa.


Eilen myös ylitin itseni puliakkana: kannoin kaksi kassillista tyhjiä pulloja kauppaan, jotta sain muutaman kolikon, jolla ostaa muutaman oluen. Sitten join itseni humalaan. Super-Pulsu.


The Fift Floor Band ja Elektrik Noise Ensemble eilen Vikkulassa. Harmittaa hieman, että keskityin olennaiseen niin tiiviisti, että toinen keikka jäi näkemättä ja toisesta en ymmärtänyt juuri mitään. Liikaa tuttuja naamoja ja liikaa ihmisiä yleensäkin. Ja paras portsari. Mutta kivaa ilmeisesti oli, ainakin tästä päänsärystä päätellen. Juonillakin oli, siitä päätellen että en oo varma että hengittääkö se edes. Kyllä, tuhina käy.
Tänään minun olisi pitänyt olla matkalla kohti Haapamäkeä, mutta koska olen rahaton, niin en ole. Harmittaa sekin. Nyt ajattelin ottaa pienen aivokuoleman ja katsoa tsiljoona jaksoa Gossip Girliä.
Sen teen. Että. Mukaisaa lauantaita vaan!

KESKIVIIKKONA AMADEUKSEEN KAIKKI!

P.s. Kakkonen

perjantai 20. tammikuuta 2012

Mo ja terv ja he

Nyt on perjantai. Eilen oli torstai. Toissapäivänä keskiviikko ja sitä edellisenä tiistai ja sit oli maanantai, sunnuntai, lauantai ja perjantai ja monta muuta ystävää. Mitähän mulle kuuluu?

No. Tässä mä istuskelen päätteen ääressä ja mutustan naamaani "aamulla" paistamiani lettuja, niistän nenääni viiden minuutin välein, käyn välillä tupakalla, nauran eiliselle ja kuuntelen uuden uutta Elektrik Noise Ensemble -levykäistä läpi. Äsken tsekkasin myös ulos uuden Raster Densityn. Molemmista orkestereista voin sanoa sen verran, että ei oo kyllä mitään kauhean löysää kakkaa!!
Nyt kun tällaisen aasinsillan kerkesin tähän rakentaa, niin mainostetaanpa nyt sitten vielä, että ensi viikon perjantaina 27. Tammikuuta Bar Vikkula -nimisessä juottolassa raikaa rock 'n roll! Sielläpä nimittäin on luvassa kovat pilleet ja Elektrik Noise Ensemble ja The Fift Floor Band. Vapaa pääsy ja suhteellisen halpaa kaljaa.! Meitsi ainaki on messissä.

Nyt aasi takaisin jokeen ja minä takaisin asiaan. Eli mitä mulle kuuluu. Hmmmm.
Viime viikko oli täynnä musiikkia. Istuttiin Paskan kanssa joka helevetin ilta soittelemassa. Tiistaina rusahti nivelside ("Tulee mieleen se puolalainen progebändi Riverside"). Torstaina Tauno-Pera oli kuollut.

Perjantaina kolmastoista koitti keikkapäivä. Keikkapäivä oli hyvä päivä: ilmaista kaliaa, vähä hyvää ruokaa, mahtavaa seuraa, liikaa hikeä, hyvät etkot ja vielä paremmat jatkot. Meidän osalta keikka sujui melko mukavasti ja The Fift Floor Bändillä se näytti sujuvan todella mukavasti. Siinä taas yksi sellainen orkesteri, jonka liveaktia on vaikea seurata hymyilemättä koko keikan ajan jäätävää persehymyä.

Lauantaina oli darra ja karkkia ja kolme elokuvaa.
Sunnuntaina oli vieläkin darra ja lisää elokuvaa. Kävimme Paskan kanssa kiertelemässä Koskikeskuksen putiikkeja ja katselemassa elokuvateatterissa Varastoa. Hyvää paskaa.
Maanantaina nenä oli tukossa ja se tyttö teki täydellisen frontside ollien.
Tiistaina oli huono päivä.
Keskiviikkona nenä oli vieläkin tukossa ja työhaastattelu. Lettuja ja Game of Thrones.
Torstaina, eli eilen (?!) väsäilin CV:tä ja raahasin itseni illan suussa Hervantaan istumaan Paskan sohvalle. Sohvalta matka jatkui kohti Klubaa ja niitä toisia opiskelijabileitä. Ilta oli mukava ja Matti oli ihme mies, pizza oli hyvää ja Lassilla on kusta päässä. Kluban naistenhuoneesta löytyi muuten Tauno-Pera toinen. Perhosten vallankumous tulossa vissii.
Tänään en herännyt kouluun. Se vähän harmittaa. Räkää pukkaa joka rööristä ja se vähän vituttaa. Rapu on olematon onneksi, se ei vähääkään vituta!

Tästä lähtee rauhallinen viikonloppu ja se alkaa hervantailla! Äitin kanssa saunomaan. Äiti on paras.


Kalastus kielletty!

"Nyt on tää sininen hetki"

Ja sininen Peppi

Ei meillä pizzasta tykätä

Terve taas naisten vessa!

Paska ja T-P II yhteiskuvassa

Tauno-Pera II pittas tässä lavuaarissa

It's Hervantai baby!


Ens viikon lauantaina o muute tissivakopäivä. Voinkoha mää osallistua vaikka en omista sellaista?
Aattelin muuten olla koko viikonlopun koskematta meikkipussiini.
Ei mulla sit muuta.

Aivan mielettömän mieletöntä viikonloppua eevribaadi!

-Pentti

tiistai 10. tammikuuta 2012

Tarinoita uudesta kodista - Symbaalit soi itsekseen ja Tauno-Peran ylösnousemus

Treenikämppä Nekalan alapuolella sijaitsevan pimeän kellarikäytävän pimeässä päässä on nyt asutettu! JAU!
Hieman yli viikko sitten tapahtui suuren suuri muuttoliike Keski-Suomi-rundin ja Kekkosentien neljän ruuhkan kautta Nekalan hoodeille. Sairaan nopee ja värikäs matkaraportti: Kuuden tunnin autolla köröttely sujui oikein mukavasti vironkielisen alligaattorin ja hyvien levyjen tahdittamana. Maisemareitti oli mutkainen ja tie liukas, mutta kotiin selvisimme ehjin nahoin, eikä edes voitu pahoin. Mitä meille nyt vähän tööttäiltiin. Iina lankesi Hesburgerin kanahamppariin ja minä en meinannut löytää koko perkeleen Hesburgeria Orituvalla asioidessamme. Oli jännässä jemmassa. Perillä Nekalassa koitti hävityksen kauhistus. Edelliset asukkaat olivat jättäneet jälkeensä kasoittain pölyä ja jätesäkillisen muuta paskaa. Imuri käteen ja luuta laulamaan! Siivouksen jälkeen kämpässämme ei enää voinut hengittää, joten nokka kohti kotia ja kanatortilloja. Eiku kalkkuna. Sen pituinen se.
Perjantaina roudasimme uuteen kotiimme yhden autollisen verran mattoja. Vuorasimme niillä lattian. Maton välistä löytyi myös kuollut perhonen. Basistiliski päätti niitata sen seinään ja komea seinäkoristehan siitä tuli. Nimesimme perhosen Tauno-Peraksi. Tai joksikin sellaiseksi. Hieno homma. Sitten lähdimme nauttimaan hieman kalijaa ja hommasimme itsellemme seuraavaksi aamuksi hyvät olot.
Lauantaina raahasimme Paskan kanssa väsyneet ja krapulaiset ruhomme reenikämpälle ja otimme asiaksemme soitella vähän kitaroita. Kävimme myös kaupassa ja sieltä löytyi mm. kaljaa ja nessuja.
Ja voitteko uskoa, Tauno-Pera teki ylösnousemuksen! Kitaroidemme kauniit sävelet ja Iinan korvia hivelevä krapulainen lauluääni ilmeisesti toimi Feeniks-kanana ja se hurja siivekäs eläin heitti niitin vittuun ja repi itsensä irti seinästä. Huh huh sitä huutoa mikä meistä lähti. Luultiin että meidän luukkuumme oli jostain ryöminyt lepakko. Ei paljoo niitit pidelly Tauno-Peraa, on se sen verran kova jätkä. Respect. Tarjosimme Peralle sitten vähän vettä ja sipsiä. Sipsistä se ei välittänyt. Ilta jatkui jamitellen ja kaljaa maiskutellen myöhään yöhön. Mukavasti.
Eilen suuntasimme jälleen Paskan kera kohti Nekalan huudeja ja ankaria reenisessioita. Ensi töiksemme havaitsimme reeniluolassamme poltergeist-ilmiön: symbaalit soivat itsekseen. Seuraavaksi havaitsimme, että pelti on märkä. Sitten totesimme, että katostamme putoilee mukavaan tahtiin vesitippoja rumpuloitten niskaan. Rumpu pois alta ja ämpäri tilalle ja puhelua kämppäjampalle. Onneksi arvoitus lopulta ratkesi ja saimme avaimen vessaan. Yläkerran moottoripyöräkaverit saavat ensikerralla sulatella lumilinkojaan jossain muualla.
Mitähän huomenna tapahtuu?
 
Tuona maanantaina tuli koettua monenmoisia tilaihmetilanteita
Tämä kuva ei liity mihinkään mitenkään, se vain on
Tauno-Pera ristiinnaulittuna
Sitten vähän kaliaa
Jokaisen karvakammoisen märkä päiväuni!
Launantaisoitantai
Ja krapula
JA TAUNO-PERAN YLÖSNOUSEMUS!
Ja tää on tosi feng shui!
JA NYT LOPPU TIDIDI TIDIDI TIDIDI!
Paska haisto tuoreen paskan
ETTÄ SILLEE! 

Heippaö.