Sunnuntai, tuo päivien ferrari

klo 19:35 

"Mua vastapäätä istuu joku sekopää sinisessä kokoverkkaripuvussa, jossa on reikiä. Miehellä on epäsiisti risuparta ja rasvainen puolikalju. Hullun katse ja pakkoliikkeitä. Pitkät kynnet, tärisevät kädet ja levottomuus.

Kultasormus, rannekello ja vihreä reppu, josta kaivaa ihan varmasti kohta jotain epäilyttävää. Pullonkorkinavaaja, lehti ja kirja vm. ehkä -79 vilahtivat jo. Tavarat on vuodelta nakki. Ja niin on kyllä koko äijäkin. Paskaset lenkkarit. Tuijotus. Mua pelottaa."

19:38

"Naureskelee yksinään ja raapii paskaista päätänsä. Banaanit ja lääkkeet on mukana. Oltaispa jo perillä!"

Avohoitopotilaat. 

Olen ollut jos jonkinnäköisten pöpipäiden kanssa tekemisissä elämäni aikana, enkä tahtoisi ajatella ihmisistä pahaa, koska sairaus se on mielenvikaisuuskin, mutta tuollainen täysin vieraan ihmisen herkeämätön tuijotus ja pakkoliikkeet ja muut piirteet, joita yllä esittämissä viesteissäni ystävälleni tänään latelin, pistävät kyllä hälyt soimaan kanssamatkustajilla. En varmasti ollut ainoa, jolle iski ahdistus siinä solussa. 

Joo, suurin osa avohoito- ja mielenterveyspotilaista, jotka kulkevat vapaalla jalalla, on täysin vaarattomia kavereita. Viime viikolla samassa vaunussa istui kaveri, joka oli myös hieman omanlaisensa, mutta todella letkeä tapaus. Useimmat ovat. Kuten tämä taannoinen Niuvanniemestä karannut taiteilijatyyppi, joka oli muutama vuosi takaperin asetellut tyynyn nukkuvan vaimonsa kasvoille ja ampunut kahdeksan surmanluotia kohti tämän päätä? Täysin harmiton tapaus. Onhan niillä lääkkeet! Mutta entäpä jos... u never know.

Tutulle ja turvalliselle oman kotikylän pahalta haisevalle ja liikennemerkeille juttelevalle puliukolle moikkaillaan tavatessa, mutta mitkä kauhukuvat alkavatkaan pyöriä mielessä kun täysin vieras päästään pipi ja pelottavan oloinen kaveri lähestyy sinua. Et tiedä, kuka tämä kaveri on, mikä häntä vaivaa ja kuinka häntä tulisi käsitellä. 

Itse olin lähinnä päästää jännäkakat housuun tänään junassa (lue: kiskobussissa) istuskellessa, kun tämä kaveri tuijottaa jäätävän sinisillä silmillään minua, kaivaa toisella kädellä laukustaan mitä ihmeellisimpiä asioita ja toisella kädellään koskettelee genitaalialuettaan. Sitten vielä naureskelee itsekseen. Naminami. Laukustakin löytyi mm. pussillinen banaaneja ja kasa lääkepurkkeja.  

En nyt enempää avaudu suomalaisesta mielenterveyshuollosta ja potilaiden määrästä ja lääkkeiden liikamääräyksestä ja sosiaalipolitiikasta, koska en jaksa. Mua vaan pelotti. 

Muuten meikällä on ihan superhyväfiilis. Ulkona on surkea sää, netti pätkii ja väsyttää. 

Huomenna menen kauppaan ja etsin itselleni kengät, pari kesäpaitaa ja -mekkoa, farkut ja huivin ja vaikka mitä. After that menen terassille ja kaljaa ja makkaraa with my aasit. 

P.s. Päätin tarjoilla tänä iltana nostalgiapläjäyksen, here you are:

Täytin 18. Olin onnellinen.