Kun perjantai tuntuu sunnuntailta

Tänään on "haisen pahalle, enkä halua nähdä ketään" -päivä. 

Eilen lähdettiin Paskan kanssa kahville. Kahvihetki muuttui yhden puhelinsoiton jälkeen vanhaksi kunnon tyttöjen illaksi ja liian hauskaa oli, tottakai. Nyt masentaa, kumma juttu.

Onneksi saan nyt muutaman tunnin vain seurustella uusien kenkieni kanssa ja sitten paeta Ainollani pahaa maailmaa leipomon uumeniin. Kyllä aivo lepää siinä pullan tuoksussa. 

Vaikka eilen kirosin Itellan työntekijöiden ulosmarssia (juuri sinä päivänä, kun uudet mononi huusivat nimeäni postissa), olen erittäin mielissäni siitä, että vitun Itella todella marssi juuri eilen ulos ja säästi siten uudet kenkäni piristämään tätä ankeaa ahdistusitkupotkukrapularaivarimasennuspäivääni. :---) Niillä on jotain meedioita töissä siellä ihan salé. 

Pertti ja Esko tuli ja syrjäytti Jorman ja Reiman. (Pertti ja Reima kuvassa)

Pahasta mielestä huolimatta minua ilostuttavat Pertin ja Eskon lisäksi myös energiajuoma, Thai Cube, hedelmät, myslipatukat, nikotiinipurkka ja huominen. 

Täytyy toivoa että tämä väsymys ei ole ylitsepääsemätön. Etten nukahda tankoon.

Että TSUP vaan.