Hymynaama!

Tykkään nyt kyllä niin ihmeellisen paljon ihmeellisistä asioista ja olo on niin ihmeellisen positiivinen, että aivan pakko kasata joku lista näistä ilon aiheista.

- The Sounds: Something To Die For. Aivan ihanaa poppista ihanilla kasarivaikutteilla ja ihana ensi kesä ja ihanat festarit ja ihana Maja hyppimässä ihanissa mikroshortseissaan ihanien biisien tahtiin. Ja meikä kans hyppii. Kolmen promillen vodkapäissään ja toivottavasti mudassa. I'm better of deaaath!

- KEVÄT. Kesäaika. +4 celsiusta. Aurinko.

- KESÄ. Festarit, Tampere, ihmiset, reissut, keikat, kaikki. Tästä kesästä tulee kaikkien aikojen paras. Se on nyt päätetty. ÄÄ tahdon festareille.

- Suomen kirjallisuuden historian tentti. Luin alle puolet aineistosta hirveällä kiireellä ja mikä mäihä kävikään; kokeessa oli juuri aamulla pänttäämäni aihepiiriin liittyviä kysymyksiä ehehehe. Vähänku ois lotonnu. Ainakin kuusi oikein mun rivillä.

- Pulla. Ihraista, mutta maukasta. Varsinkin kaakaon kera. Juoni keksi vielä muistella laskiaista ja tunki mansikkahilloa väliin.

- Tulevat keikat. Alle kahden viikon päästä kahden keikan kiertue-esa. Parhautta.

- Huomenna Yo-talo, Piecemaker ja ihmiset.

- Perjantaina Herwood, ystävä ja kitara. Ja aprillipäivä! Meikän nimipäivä! Ja 1.4.2010. RAHAA.

- Viikonloppuna toivottavasti rreeenit ja inspiraatio. Ja pääsee myös näkemään maailman parasta äitiä ja koiraa ja kissaa ja veljiä ja kälykokelasta. Ja istumaan vitunaikasessa ranskalaisessa kiskobussissa. Love.

Eipä tässä muuta. Hyvin menee. Vähän kyllä vatsassa kiertää. Ku joskus otan kissan, niin sen nimeksi tulee Riemu. Oikeastaan tahdon kissoja kaksin kappalein; toisen nimeksi tulee Jöns Budde.

                                                              

                                                            "Festarit on ihmisen elämää."

What a great day

 n. klo
 09:31 Herätys. Nukuin pommiin. Vittu.
 09:34 Pakollinen itsensä suihkussa uittaminen. Unohdin pyyhkeen.
 09:50 Aamupuuro. Maitoa ja suolaa vähän lorahti. Aamuvellit.
 10:05 Naaman kampaus. Ripsiväriä pitkin naamaa.
 10:35 Työmatkan kuuluisi alkaa. Paskat. Missä se bussi edes on?
 10:45 Kävelen pysäkille. Rööki. RÖÖKIT?!!!!!1 Himassa.
 10:55 Ruuhkabussi täynnä lapsia ja narkkareita.
 11:04 Myöhästyin.

 Ja kyllä se on vaan niin, että jos aamu menee ns. vituiksi, niin sama touhu jatkuu koko loppupäivän.

15:30 Myyn asiakkaalle kasan viikon kovimpia uutuuksia. Laitoin pussiin tyhjät kannet ja jätin pöydälle varastosta hakemani "koskemattomat" levykäiset. Sinne meni.
18:50 TV-luvat kunnossa?
19:40 Olin riistää itseltäni hengen ruokaa laittaessani. Enkä edes leikkinyt Ramsayta vaan ateriani oli tänä iltana soijarouhemakaronilaatikko. Meinasin puukottaa itseäni vatsaan.

Laatikko päätyi kuitenkin onnellisesti uuniin ja minä säästyin verenhukalta. Tässä nyt nälkäisenä odottelen luomukseni valmistumista.

21:00 Lapan laatikkoa lautaselle ja heitän jalapenopurkista liemet päälleni.

Huisia ku melkein reaaliajassa tähän nyt kertoilen päiväni kulusta. Heitin just tuorekurkun palan lattialle.
Tänään ei myöskään minkään kokoiset eikä näköiset asiat ja esineet ole tahtoneet pysyä kädessä. Julisteetkin tippuu seiniltä itsekseen. Perkele.
Onneks oon jaksanut nauraa koko päivän.

HYVÄ PÄIVÄ. Kaikesta näistä epäonnistumisista huolimatta olen ollut tänään onneni kukkuloilla. Tilille tupsahti rahaa, aurinko möllötti ja lämmitti ulkona, kannoin kotiin parit aivan loistavat levyt, vaatekaappi on siivottu ja makaronilaatikko hyvää on.
Rakkautta kaikille!

Nine Inch Nails: Every Day is Excactly the Same


Heippa.

Hyvää päivää naiset!

Huippu päivä!
Sai vetää ruusujen lisäksi navan täyteen pullaa <3

2.

WC:n valo ei pala, saanen siis ilmoittaa, että aion mennä paskalle kynttilän valossa.
Se oli vitsi. Aika huono. Mutta vitti ku ärsyttää.

Olen ihmisenä aivan käsittämättömän säälittävä saamattomuuden perikuva.
WC:n valokatkaisin on ollut jo ainakin viikon rikki ja sitä saa rämpätä lukuisia minuutteja putkeen hellien kosketusten ja hakkaamisten kera, ennen kuin valo lopulta syttyy. Tämä pieni ongelma laittaa v-käyräni hipomaan pilviä ja verenpaineeni nousemaan, mutta minä en perkule vaan saa aikaiseksi ottaa puhelinta käteen ja ilmoittaa isännöitsijälle asiasta. Kyseinen toimenpide veisi kalliista ajastani ehkä 3 minuuttia. Kaikenlisäksi vikailmoituksen voisi tehdä myös netissä.
Sen sijaan että sen tekisin, tykkäilen rämpätä valokatkaisijaa ja toisaalta elää myös siinä toivossa, että tuo pieni ja vittumainen vempain korjautuisi joku kaunis päivä itsestään. Vaikka huomenna. Eihän sitä tiedä?
Toinen juttu: olen palellut tässä kämpässä jo kaksi talvea, ottamatta puhelinta käteen ja soittamatta isännöitsijälle, että josko patterin vois ilmata ja ikkunat tiivistää kunnolla. Täällä on helvetin kylmä.
Sen sijaan, että voisin päästä tästä kylmyydestä ottamalla yhden puhelun, tykkäilen täristä kymmeniin vaatekappalaisiin kääriytyneenä ihmisjääpuikkona ja odotella villasukat jalassa, että pakkaset laskevat. Ehkä olin entisessä elämässä eskimo ja nyt kaipaan igluani.
Kylpyhuoneen paskan valokatkaisijan ja jääkylmän patterin lisäksi minulla on elämässäni myös miljoona muuta "pikkujuttua" hoidettavana.
Minne ne kaikki unohtuneet hoidettavat pikkujutut oikein menevät? Ja MIKSI? Miksi se tänään-pois-alta-hoidettava ärsyttävä pikkujuttu menee sinne mielen perukoille leikkimään piilosta, kun se kahden viikon päästä ärsyttää siellä vain enemmän?
Pahinta tässä on se, etten voi näitä vikailmoitusten jättämättä tekemisiä ja muita unohtuneita asioita selitellä lempparilauseellani; "en jaksa". En voi selitellä niitä mitenkään.  Ehkäpä meikällä on vaan niin paljon kaikkea tärkeää tekemistä, ettei aikaa moisille pikkujutuille heru. Ja höpsistähöps. Mistä ihmeestä aivooni on iskostunut ajatus, että hommat hoituu itsestään. "Puoliksi suunniteltu on valmiiksi tehty".
Samaan tapaan luotan joka lauantai lottovoittoon ja ryyppään hyvillä mielin viimeiset pennoseni jossain räkäisessä pubissa ja ajattelen mielessäni että "kyllä mä nyt vielä yhden, jostain sitä rahaa kuitenkin ilmestyy."

Valittamisen kammottavasta negatiivisesta ilmapiiristä siirtykäämme nyt iloisempiin aiheisiin. OLEN SAANUT JOTAIN AIKAISEKSI. Olen nimittäin tässä kohta viimeistellyt jo toisen blogitekstini. Olen myös myynyt taas yhden viikon ahkerasti levyjä,  olen siivonnut, pessyt pyykkiä, vaihtanut kitaraan kielet, syönyt, maksanut toista kymppiä kirjastomaksuja ja hakenut osan kevään pääsykoekirjoista. Ja lukenut 2 sivua.

Nyt menen ja vessaan valot. Vikailmotusta en tee.


P.s. En jaksanut keksiä otsikkoa.

1.

Ensimmäinen lause. Toinen lause. Tathaa perkele!
Nyt se on tehty. Aloitin blogin.

Kauan toteutumattomana aivoissani seissyt idea saa nyt vihdoin luvan käydä toteen ja voin puhdistaa sieluni epäpuhtauksista hellävaraisesti ja tehokkaasti, tässä ja nyt. Huojentavaa.

Blogin nimi ei kerro tulevasta sisällöstä mitään, vaan se on vain yksi hätäpäissään keksitty blogin nimi muiden joukossa. Joten älkääpä peljätkö, en ollut aikeissa paskalla käymisiäni tänne selostaa. Vaikka se toki olisikin erittäin mielenkiintoista.
Penan kakkapäiväkirja tulee käsittelemään kakan sijasta mitä luultavimmin mm. elämää.

Idea blogin kirjoittamisesta on muhinut aivolohkojeni perukoilla aivan tuhottoman liian kauan. Nyt sen sitten teen, ja tarkoituksenani on yksinkertaisesti vain kirjoittaa. Aion heittää itsekriittisen silmäni pois, unhoittaa kirjoittamisen "vaikeuden", nostaa härän pöydälle, ottaa kissaa sarvista ja antaa palaa. Ja viilata pilkun sijasta myös kynsiäni.

Tavoite 1: opetella kirjoittamaan ilman jatkuvaa korjaamista, hiomista ja seuraavan lauseen miettimistä. Haen tässä ajatuksenvirtahepoa. Sellaista julkaisukelpoista. Niin ja olisi myös kivasti, jos jokaisen blogin kirjoittamiseen ei kuluisi kahta tuntia.

Tavoite 2: löytää sisäinen runosuoni ( suoli :---------D ) ja antaa sen sykkivästi vapaasti sykkiä, pukea päässä sinkoilevat ajatukset järkeviksi lausejatkumoiksi ja kirjoittaa itselle, ei ajatellen mahdollisia lukijoita.

Mulla kesti (melkein) tähän päivään asti tajuta, ettei blogin aloittaminen tarvitse taakseen mitään maailmaa mullistavaa ideaa, aihetta, tai mielipiteitä muodista, politiikasta, ruoasta tai kulttuurista.
Minä tässä nyt kirjoitan tätä blogia, koska haluan kirjoittaa. Eikä täällä varmasti ole kukaan kielipoliisina säätelemässä ja vahtimassa, mitä blogini käsittelee, tai mistä kirjoitan ja miten ja vittu miksi. Paitsi minä itse. Amen.


Aika helevetin hankalaa tämä on.